Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Kuvaaminen huonoissa olosuhteissa

Märässä ja kylmässä kuvaaminen voi olla todella kurjaa ja myös todella kallista jos laitteisto kärsii. Mutta hyvin valmistautuneelle huonossa säässä kuvaaminen voi olla myös upea kokemus ja todella palkitsevaa. Myrskyssä kokemukset ovat vahvoja ja sitä tuntee elävänsä hyvin voimakkaasti.

Kaluston suojaamisesta myrskyssä

Helpointa olisi tietysti kuvata autosta. Auton metallikori olisi myös erinomainen suoja salamoiden iskuilta. Ikkunasta tulee kuitenkin vettä sisään. Auto rajoittaa ja hidastaa kuvakulman hakemista. Jalustan virittäminen autoon on vaikeaa. Ikkunan reunaan kiinnitettävät jalustat jättävät kameran alttiiksi sateelle. Niinpä kannattaa pyrkiä kuvaamaan ulkona aina kun mahdollista, vaikka olisikin koiranilma.

Rungon ja objektiivin suojaaminen sateelta

Kameran ja objektiivin voi käyttäät halpaa ja hyvää vanhaa kikkaa, eli muovipussia ja kumilenkkiä. Ostetaan mahdollisimman iso kirkkaasta muovista valmistettu pakastepussi. Pussin pohjaan leikataan objektiivin vastavalosuojan kokoinen reikä. Pussin pohjan reikä sujautetaan vastavalosuojan päälle ja kiinnitetään reilulla kumilangalla.

Koska muovipussilla ja kumilangalla on taipumus lipsua hiljalleen paikaltaan kohti kameran runkoa, kannattaa vastavalosuojan tyveen tehdä "hartiat", eli hiukan paksumpi kohta, jonka yli kumilenkki ei nouse. Vastavalosuojan ympärille voi asettaa esim. nippusiteen, josta on poistettu lukko-osa ja kiinnittää sen vastavalosuojaan mustalla tekstiiliteipillä, jollaista käytetään mm. jääkiekkomailojen teippaamiseen. Se on vahvaa teippiä, joka pysyy hyvin paikallaan, ja näyttää kyllin rouheelta niin että sen kehtaa jättää paikalleen muinakin aikoina. Samalla teipillä voi muuten peittää kameran nimi- ja tyyppimerkinnät, jotta ne eivät aiheuta heijastuksia kuvaan, jos joutuu kuvaamaan ikkunan läpi.

On hyödyksi jos objektiivissa on sisäinen fokus, että objektiivin pää ei pyöri tarkentaessa. Jos pyörii, niin muovipussi ja kumilenkki kannattaa kiinnittää fokuksen ollessa aiotun käyttöalueen puolivälissä. Pussi kannattaa mitoittaa silloin hiukan reilummin. Koska autofokus välillä pumppaa äärilaidasta toiseen, niin kannattaa pitää se pois päältä.

Siitäkin on iloa jos objektiivin pituus ei muutu zoomatessa, mutta muuttuvankin pituuden kanssa tulee toimeen kun mitoittaa muovipussin objektiivin pisimmässä ääriasennossa. Objektiivin ollessa lyhyemmässä asennossa kaikki ylimääräinen extra on sitten kylläkin haittana roikkuessaan epämääräisesti objektiivin ympärillä.

Etsimen kohdalle voi leikata pienen nelikulmaisen reiän muovipussiin, irroittaa kamerasta etsintä reunustavan kumisuojuksen, asettaa em. pussin reiän etsimen ympärille ja laittaa kumisuojuksen takaisin paikalleen, jolloin se lukitsee muovipussin paikalleen. Etsimen reikä kannattaa mitoittaa silloin, kun pussi on aiotusti kiinnitetty vastavalosuojaan.

Muovipussin suun kautta pääsee käsiksi objektiiviin ja kameran säätimiin. Pussinsuun kautta saa paikalleen myös kameran jalustan. Pussin läpi näkee LCD:n tyydyttävästi - ainakin niin, että valikkoteksteistä ja histogrammista saa selvää.

Jokaista objektiivia varten kannattaa varata oma määrämittaan tehty muovipussi. Kannattaa varata mukaan myös ylimääräisiä kumilenkkejä. Koska pakastepussi rispaantuu nopeasti, kannattaa tehdä saman tien pari varapussia. 

Itse tehty muovipussisuoja toimii yllättävän hyvin, se on kohtuullisen nopea vaihtaa, eikä vie paljoa tilaa kameralaukussa. Erinomainen hinta/laatusuhde.

Kameran ja objektiivin suojaksi valmistetaan myös kaupallisia valmiita tuotteita.

Positiivista em. tuotteessa on se, että pussiin saa myös kädet hyvin suojaan ja käsille varatut aukot saa tiivistettyä säädettävillä naruilla. Myös alaosan aukko, josta jalusta viedään läpi, on kohtuu tiivis kaksipuolisen vetoketjun ansiosta. Ohutta pakastepussia paksumpi ja jäykempi muovi pysyy paremmin muodossaan, eikä siksi ole tiellä haittaamassa objektiivin säätämistä.

Negatiivista on se, että vastavalosuojan ympärille tuleva, jäykästä muovista valmistettu osa on liian leveä ja lyhyillä laajakulmaobjektiiveilla se on joko kuvassa tai estää objektiivin manuaalisen säädön. Halutessaan se voi leikata kapeammaksi tai kokonaan pois.

Pussissa ei ole etsimelle reikää vaan etsintä katsotaan pussin läpi. Pussin läpinäkyvä muovi on itsessään hyvälaatuista eikä hirveästi heikennä etsimen kuvaa, mutta pussin pinnalla olevaa vettä joutuu pyyhkimään pois etsinkuvan edestä. Oletettavasti muovi tulee myös naarmuuntumaan jossain vaiheessa. Viileissä oloissa saa olla tarkkana, että ei hönkimällä huurruta pussia etsimen kohdalta, koska silloin siitä ei vähään aikaan näe mitään läpi.

Tehdastekoisen sadesuojan hinnalla ostaa ison pinon pakastepusseja ja kumilenkkejä.

Etulinssin suojaaminen

Objektiivin etulinssin suojana kannattaa ehdottomasti olla UV- tai Skylight-suodin, sillä kovassa vaakasuorassa sateessa ja aaltojen pärskeissä etulinssiä joutuu puhdistamaan jatkuvasti, eikä noissa olosuhteissa oikein pysty vahtimaan, onko liinassa tai linssillä hiekkaa tms. likaa, joka naarmuttaa lasia herkästi. On nimittäin paljon halvempaa vaihtaa suodinta kuin koko objektiivia.

Muu sadesuojaus

Sadeviitta on näppärä. Sillä voi suojata esim. itsensä ja kameralaukun, eikä tuplasuojauksesta ole haittaa vaikka vaatteet ja kameralaukku olisivatkin vedenpitäviä, sillä vaikka tekstiili itsessään olisikin vedenpitävä, sen pinta silti on usein vettä imevä. Viitan voi myös virittää odotellessa käyttövalmiiksi asetellun kameran ja jalustan suojaksi ja moisen "teltan" alle saa vielä kameralaukunkin tms. suojaan.

Isokokoinen sateenvarjo on näppärä jos pitää vain nopeasti pistäytyä sateessa. Sateenvarjolla voi myös yrittää estää etulinssin kastumisen. Kovassa tuulessa sateenvarjon käsittely on hankalaa, kun käsille olisi muutakin tekemistä.

Suojautuminen kylmältä

Jos kalustoa käyttää välillä ulkona kylmässä ja vie sitten lämpimään, tapahtuu kosteuden tiivistymistä kaluston pinnalle. Pakkasella tiivistynyt kosteus voi ulos palattaessa jäätyä.

Siksi paikasta toiseen liikkuessa kalustoa kannattaa säilyttää auton takalaatikossa, jonka lämpötila on lähempänä ulkolämpötilaa kuin auton ohjaamon, jossa kuvaajan sulattamiseksi täytyy joskus olla aika lämmintäkin. Kotiin palatessa kaluston voi antaa lämmitä hitaasti kameralaukussa. Kosteutta sitovaa "Silica Geliä" voi varata kameralaukkuun, mutta pitää muistaa, että ei sekään ikuisesti kosteutta itseensä ime vaan se täytyy joko vaihtaa tai kuivata uunissa käytön jälkeen.

Erityisen ongelmallista kosteus on digikameran kuvakennolla sillä pisaroiksi tiivistynyt kosteus voi kuivuessaan jättää kuvassa näkyviä jälkiä. Moisten puhdistaminen voi kotikonstein olla hyvinkin vaikeaa. Ja olkaa aivan erityisen varovaisia objektiivia vaihtaessa jotta kennolle ei pääse vesipisaroita tai lumihiutaleita.

Koska kylmä heikentää akkujen ja paristojen kykyä tuottaa virtaa niin kovin kylmässä voi lämmittelytaukojen ajaksi irrottaa akun ja ottaa sen mukaan lämpimään ja jättää muun kaluston pakkaseen. Tai pitää kuvatessa vara-akkua lämpimässä sisätaskussa. Kylmän hyydyttämä akku ei ole tyhjä vaan antaa virtaa taas kun on lämminnyt.

Pakkanen sinällään ei ole vaarallista hyvälle laitteistolle. Kylmä voi kyllä muuttaa LCD-näyttöjen toimivuutta, mutta ne palaavat entiselleen lämmitessään.

Henkilökohtainen suojautuminen

Kuvaajan itsensä suojaaminen on myös tärkeää koska märissään ja paleltuneena kuvausmotivaatio laskee nopeasti. Kosteissa oloissa Gore-Tex päästä varpaisiin on kova sana. Kerrospukeutumisen edut korostuvat - ohuilla mutta lukuisilla vaatekerroilla voi säädellä eristävyyttä tarpeen mukaan. Hanskat ovat erityisen tärkeät - etsimällä löytää hanskoja ja tumppuja joissa sormien päät saa paljaiksi kuvaustilanteissa.

Puhtaita pyyhkeitä kannattaa varata itsensä ja kaluston kuivaamiseen. Auton penkki kannattaa suojata sopivalla peitteellä. Varavaatteet ja jalkineet ovat kivoja paluumatkalla. Etenkin varakäsineet on hyvä olla mukana.

RSS Zeniitti

RSS Taivaanvahti

RSS Avaruus.fi-foorumi