Talvi oli lauha ja lunta nähtiin etelässä vain hyvin vähän. Pilviäkin riitti. Mutta tästä huolimatta, pilvettömiäkin päiviä sekä öitä riitti ja taivaanilmiöiden havaitsijat ottivatkin näistä hetkistä kaiken irti.
Marko Myllyniemi ihasteli kauniita revontulia vuoden ensimmäisenä iltana Kurikassa:
Tämä vuosihan lähti käyntiin oikein railakasti! Kerrankin oli sellaiset revontulet, ettei tarvitse muuta säätöä kuin pienentää nettikokoon! Eikä se kalansilmäkään kyllä olisi pahitteeksi ollut, 14-millinen optiikka jäi auttamatta liian suureksi…
Noin tunnin kuvaamisen jälkeen alkoi pilvisyydestä olla enenevissä määrin haittaa, joten päätin siirtyä välillä tietokoneen äärelle siirtämään kuvia.
Joskus puoli kahdeksan paikkeilla illalla pilvipeite jälleen hetkellisesti rakoili, joten käväisin kuvaamassa vielä puolensataa kuvaa lisää.
- Kuvat: Marko0 Myllyniemi
Anne Benson kuvasi revontulien ja halojen kauniin kohtaamisen:
Puolenyön maissa näin tämän haloilmiön, johon revontulet tuppasivat mukaan. En koskaan ole nähnyt vastaavaa, vaikka haloja olen nähnyt monet kerrat.
Kuva: Anne Benson, Kolari
Vesa Vasankari kuvasi mielenkiintoisia haloja, jotkamuodostuivat jääsumuun:
Jääsumua oli Taulumäen alueella niin sakeana ilmassa, että enpä ole aikaisemmin vastaavaa nähnyt. Kuulla oli omat halonsa ja keinovalopilarit siihen vielä lisänä. Ihmettelin kahta voimakasta pilaria läheisten lumikasojen takana – ne oli parkkipaikalla olleen auton valot. Taulumäen kirkon luona valaisimet muodostivat omia kuvioitaan.
Kuva: Vesa Vasankari
Tammikuussa näkyi kauniita helmiäispilviä. Erittäin kauniit pilvet kuvasi Jarkko Alatalo Raahessa 18.1.:
Laajimmat kirkkaimmat mitä olen nähnyt. Tänään ekaa kertaa käytin 15mm polttoväliä näiden kuvaamiseen.
Kuva: Jarkko Alatalo
Helmikuu alkoi taivaan leiskunnalla: Timo Alangon taivaskamera taltioi hienot, punasävyiset revontulet:
21.1. näkyi taivaalla harvinainen ilmiö, pilvikaari. Porin Karhunvartioiden taivaskamerassa se näytti tältä:
Jupiter oli koko syksyn ja talven erittäin hyvin näkyvissä. Se nousi korkealle, jolloin ilmakehän väreily ei haitannut havaintoja kovinkaan paljoa. Aki Karjalainen kuvasi planeettaa menestyksekkäästi Nokialla ja kasasi kuvista upean animaation:
Kuvasin Jupiteria noin kolmen ja puolen tunnin ajan tavoitteena saada jälkeen päivitystä NTrZ:n / NTB:n myrskyn tilanteesta. Laskin aiemmista havainnoista laatimani ajautumaennusteen avulla, että alkuperäisen vaalean pilkun pitäisi tulla näkyviin hieman punaisen pilkun jälkeen. Yllätyksekseni näin jo livenäkymästä, että reilusti punaista pilkkua ennen näkyvillä oli tummahäntäinen valkea pilkku, joka muistutti hyvin paljon alkuperäistä myrskyä. Arvelin, että ennusteeni oli jonkin verran pielessä. Kuitenkin alkuperäinen myrsky tuli näkyviin hyvin tarkasti laskemassani paikassa. Eli toisiaan muistuttavia voimakkaita myrskyjä on NTrZ:ssa nyt ainakin kaksi ja kuvankäsittely paljasti lisäksi paljon pienempiä valkeita pilkkuja!
Päivitetyn laskelmani mukaan alkuperäinen myrsky on kiitänyt suihkuvirtauksen matkassa systeemi II:n suhteen itään hirmuisella 178,1 ± 1,2m/s keskinopeudella. Planeetan kiertäminen myrskyltä kestää noin 27d 3h. Myrskyn ”jättövanaan” on syntynyt useita sekundäärisiä myrskyjä siinä määrin, ettei enää voida puhua paikallisesta häiriöstä vaan koko planeetan kiertävästä valtavasta sääjärjestelmästä. NTB:n leveysasteilla näkyy pitkiä pätkiä tummempaa vyötä, joten voi olla, että myrskyjärjestelmä aiheuttaa NTB:n uuden esiintulon.
Helmikuun 9. iltana Kuu peitti Marsin. Planeetta kulki Suomesta katsottuna läheltä Kuun eteläosia. Suomessa pilvisyys haittasi paikoitellen, mutta onneksi Harry Rabbia sää suosi Kirkkonummella:
Pilvet ohenivat ja väistyivät juuri sopivasti tapahtuman ydinhetkellä. Kaukoputkena Celestron 8 ja 20mm okulaarisuurennus. Kaukoputkena Canon Eos 60Da. Kuvassa koostesekvenssi ja muutaman otoksen sekunnintarkka ajoitus.
Kuva: Harry Rabb
Helmiäispilviä näkyi tänä talvena jonkin verran. Tässä maaliskuun 6. iltana näkyneet pilvet, jotka kuvasi Olli Sälevä Rovaniemellä:
Helmiäispilvet yllättivät illansuussa. Ihan sattumalta huomasin ikkunasta pastellisävyiset pilvet matalalla lännen puolen taivaalla. Ajattelin että näytös oli siinä, mutta hieman myöhemmin alue oli hieman laajentunut ja värit olivat varsin voimakkaat.
Kuva: Olli Sälevä
Maaliskuun 21. iltana oli näkyvillä revontulia. Taivaalla näkyi kuitenkin jotain odottamatonta. Kirkas satelliittijono. Kyseessä oli Starshield -sateliittiperheen uusin tulokas. Jonoa ihailtiin lähes koko maan laajuudelta, tässä Vaasasta, Timo Alangon kuvaamana:
Jos Jupiter oli taannoin korkealla, sitä ei ollut enää Venus, kun Jari Virtanen kuvasi sisarplaneettamme. Se oli laskemassa kohta horisontin taa ja vääntyili mitä mielikuvituksellimissa muodoissa:
Kuvasin Venuksesta 4K-videota 21.3. sen ollessa vain päivän päässä alakonjunktion hetkestä. Tarkentaminen oli vaikeaa, koska 1,1 %:n sirppi ei ollut lainkaan sirpin näköinen. Olin näkevinäni värivirheitä. Poistin 1.4x telekonvertterin ja tarkensin uudelleen. Edelleen sama tilanne. Sitten pysäytin seurantamoottorinkin ja asettelin Venuksen vasemman yläkulman alueelle. Oletin tässä vaiheessa, että kuvakenttä riittää loppuun saakka. Silloin minulle vasta valkeni, että kyseessä on vihreän ja punaisen välähdys-ilmiöt! Kuvasin noin 10 minuuttia tätä välähtelyä.
Rauno Päivinen aloitti vappuaattoiltana valottamaan syvän taivaan kohdetta NGC4449:
NGC 4449 on mielenkiintoinen epäsäännöllinen tähtiryöppygalaksi Ajokoirien tähdistössä. Näin keväisin hyvin havaittavissa korkealla taivaalla. Galaksi on kirkkaudeltaan n 10mag kohde ja sisältää monia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kuvasin tätä kahdella kaukoputkella vapunaaton yönä, sain kasaan molemmilla kasaan n 2h kelvollisia valotuksia. Tässä galaksissa on hyvin aktiivista uusien tähtien syntyä meneillään ja vielä mielenkiintoisempaa on se, että galaksilla on pieni, vasta vuonna 2007 tunistettu himmeä kumppani, jota se parhaillaan repii kappaleiksi. Sain tuon kumppanin osittain näkyviin C14:lla, kun negatiivikuvaa venytti rajusti, kuvakenttä vaan on liian pieni että näkyisi kokonaan.
- Kuvat: Rauno Päivinen
Kuvasin tämän laajempana samaan aikaan myös Vixenin 81mm linssiputkella ja planeettakameralla.
Tässä olisi mielenkiintoinen kuvauskohde pimeässä paikassa sijaitsevalle kalustolle.
Kiitos kaikille havaintojaan lähettäneille!
