Huhtikuu 2025 jää monen taivaanilmiöistä kiinnostuneen mieleen aktiivisena halokuukautena. Perinteiseksi muodostunut Halohuhtikuu tarjosi tänä vuonna runsaasti nähtävää, ja havaintoja kirjattiin lähes jokaiselle kuukauden päivälle. Ainoastaan 23. huhtikuuta jäi ilman yhtäkään raportoitua havaintoa. Havaitut halot olivat lähinnä melko tavanomaisia. Huippukirkkaat tai paljon harvinaisia halomuotoja sisältäneet näytökset olivat tänä vuonna harvassa.
Runsaasti perushaloja – mukana myös harvinaisuuksia
Valtaosa havaituista haloista oli yleisiä ja helposti tunnistettavia ilmiöitä, kuten sivuaurinkoja ja 22 asteen renkaita. Nämä kuuluvat haloilmiöiden perustarjontaan, ja ne näkyvät usein oikeissa olosuhteissa. Huhtikuun aikana nähtiin kuitenkin myös harvinaisempia halomuotoja, mikä lisäsi kuukauden mielenkiintoisuutta niin kokeneiden kuin aloittelevienkin havaitsijoiden silmissä.
Harvinaiset halomuodot koostuivat suurelta osin pyramidihaloista, parryn kaarista tai 120 asteen sivuauringoista. Tänä vuonna kirkkaat, koko taivaan haloesitykset loistivat poissaolollaan. Koko taivaan näytöksiä toki havaittiin, mutta ne koostuivat paljolti horisonttirenkaasta ja 120 asteen sivuauringoista. Muutama Wegenerin aurinkokaarikin löytyi kuvista.
Havaintoja lähes joka päivälle – yhteensä 319
Kuukauden aikana tallennettiin yhteensä 319 havaintoa, mikä kertoo erinomaista säistä ja aktiivisesta havaintokulttuurista. Havaintoja kirjasi nimellään 72 eri henkilöä, ja lisäksi tietokantaan lisättiin 11 nimettömänä tehtyä havaintoa.
Paras yksittäinen havaintopäivä oli 10. huhtikuuta, jolloin säät ja olosuhteet suosivat halojen syntyä erityisen hyvin.
Aktiivisimmat havaitsijat
Havaintojen määrässä ykköseksi nousi Maritta Kinnunen, joka kirjasi huhtikuun aikana peräti 27 havaintoa.Yleisesti voidaankin sanoam että havaitsijoiden suuri määrä ja aktiivisuus kertoo paitsi harrastuneisuudesta, myös halosta ilmiönä kiinnostavana ja tarkkaavaisuutta palkitsevana taivaanilmmiönä.
| Maritta Kinnunen | 27 |
| Timo Nevala | 22 |
| Jukka Oravasaari | 21 |
| Paula Mattila | 20 |
| Petri Martikainen | 20 |
| Jani Päiväniemi | 16 |
| Marko Myllyniemi | 16 |
| Tero Sipinen | 14 |
| Anonyymi | 11 |
| Mikko Peussa | 11 |
| Olli Sälevä | 10 |
| Matti Tainio | 9 |
| Timo Alanko | 8 |
| Joni Virtanen | 6 |
| Markku Siljama | 6 |
Haloja havaittiin lähinnä maan eteläosissa, mikä on toki ymmärrettävää. Ihmisiä ja sitä kautta havaitsijoita kun maan eteläosissa on enemmän.
Havaintoja
Halohuhtikuun aloitti Timo Alanko Vaasassa. Hän kuvasi nätin keinovalopilarin 1.4. yönä:
Kuva: Timo Alanko
Timo nevala laittoi halot pinoon ja kuvista löytyi muun muassa ylempi Lowitzin kaari ja rengasmainen Lowitzin kaari.
Kuva: Timo Nevala 19.4.
Erityismaininta kauniista halohavainnosta menee Marko Haapalalle, joka kuvasi Kempeleellä samanaikaisesti Kuun halon ja revontulet.
Halohuhtikuun viimeisen havainnon Taivaanvahtiin tallensi Mikko peussa 30.4.2025 kello
Kuva: Mikko Peussa
Halohuhtikuu 2026 ajatuksissa, ajoitukselle vaihdon paikka?
Halohuhtikuu vuosikymmeniä jatkunut traditio. Perinteisesti huhtikuussa on tavattu nähdä jo kauniita halonöytöksiä ja onhan nimikin sointuisa. Halo ja huhtikuu. Kuitenkin, ei voi välttyä ajatukselta (tästä myös aika ajoin on virinnyt keskustelua), että olisiko joku muu kuukausi huhtikuuta antoisampi havaitsijalle? Touko- ja kesäkuussa on useina vuosina nähty upeita, koko taivaan peittäviä halonäytöksiä. Kesä- ja heinäkuussa taasen pyramidihalojen esiintyminen on ollut vilkasta.
Toisaalta, kesän kuukausina halotarjonta yksipuolistuu. Keinovalopilarit, jääsumuhalot tai pintahalot ovat, jos eivät mahdottomia, käytännössä lähes äärettömän harvinaisia Suomesta käsin havaittaviksi. Lisäksi, kesä- ja heinäkuussa ilmakehän ilmiöiden havaitsijoille riittää muutenkin sarkaa. Yöpilvet, sateenkaaret ja ukkoset kilpailevat huomiosta.
Eli, yhteenvetona voidaankin todeta, että vaikka huhtikuu ei välttämättä aina olekaan antoisin halokuukausi, on halohuhtikuu paikkansa ansainnut. Se avaa kesäkauden ja tuolloin taivaan tarkkailija saa antaa haloille täyden huomionsa.
