Zeniitti

Tähtiharrastuksen verkkolehti

Haamuja ja doomeja

Paula-Christiina Wirtanen:

Edellisen Zeniitin Rauhallisuuden meren kohteiden esittely saa tässä artikkelissa jatkoa. Apollo 11:n laskeutumisalueen lisäksi alueelta löytyy muitakin kiehtovia ja Kuun elämästä kertovia kohteita.

Tarkkasilmäisimmät ovatkin huomanneet, ettei edellisessä numerossa (Zeniitti 3/2020) esitelty vielä kaikkia Mare Tranquillitatiksen Lunar 100 -kohteita. Tämä on aivan totta, sieltä löytyy vielä muutakin kiinnostavaa.

Tutustumme doomeihin Arago-kraatterin lähellä. Koska osa maailmaa juhlii näihin aikoihin halloweenia, on sopivaa esitellä nyt myös haamukraatteri Lamont. Lisäksi kurkistamme monipuoliseen Cauchyn alueeseen Mare Tranquillitatiksen itäreunalla.

Tämänkertaisten kohteiden sijainti Kuussa. Kraatteri Arago doomeineen (A), haamukraatteri Lamont (L) sekä Cauchyn alue (C). Kartta: Virtual Moon Atlas / LRO WAC / T. Öhman.

Aragon doomit

Aloittakaamme jälleen samasta tutusta maamerkistä kuin viime kerrallakin eli Sabine ja Ritter -kraatteriparista. Näistä seuraamalla pohjoiskoilliseen tulee ensiksi vastaan noin 15 km läpimittainen Manners ja siitä seuraavana on kutakuinkin Sabinen ja Ritterin kokoinen selväpiirteinen nuorehko kraatteri on Arago.

L32 eli Aragon doomit alfa ja beeta sekä L53: Lamont-haamukraatteri kartalla.
Kartta: Nasa / ASU / LRO WAC / Quickmap / T. Öhman.

Lunar 100 -luetteloon on valittu kohteiksi Aragon vieressä olevat kaksi vulkaanista doomia L32: Arago α (Arago alfa) ja Arago β (Arago beeta). Nämä kaksi ovat doomeiksi varsin suuria. Arago α sijaitsee pohjoiseen ja Arago β länteen kraatterista nähtynä. Doomit voi hyvissä olosuhteissa havaita mainiosti pienehkölläkin kaukoputkella, siinä missä itse komean Arago-kraatterinkin.

Doomien havaitseminen onnistuu valon tullessa viistosta, tässä tapauksessa suurin piirtein viisi päivää uudenkuun jälkeen tai paikallisessa iltavalaistuksessa neljä päivää täydenkuun jälkeen. Kuten doomit yleensä, nämäkin kertovat Kuun vulkaanisesta toiminnasta. Aragon doomien tapauksessa Kuun pintaa pullistanut magma ei kuitenkaan ole purkautunut pinnalle asti.

Lamont

Aragon vieressä oleva haamukraatteri on Lamont, joka on Lunar 100 -luettelossa saanut numeron L53. Haamukraattereita löytyy sieltä täältä. Artikkelisarjassamme on mainittu ohimennen Stadius (Zeniitti 2/2020) ja virallisesti nimetön Ancient Newton (Zeniitti 5/2019).

Kuu on muinainen ja monikerroksinen. Kraattereita on jäänyt uudempien alle ja mare-basaltitkin ovat peittäneet lukuisia niitä. Toisinaan kuitenkin on löydettävissä jäänteitä tällaisista muinaisista kraattereista, kun nähtävillä on vaikkapa aavistuksen verran reunavalleja. Tällaisia kutsutaan haamukraattereiksi.

Lamont on yksi veikeimpiä haamukraattereita: se on varsin suurikokoinen, mutta silti melko hyvin piilossa ja saattaa jäädä huomaamatta, vaikka kohteen olemassaolon voisi havaitakin pienellä kaukoputkella. Haamukraatteri näyttää lähinnä pyöreänmuotoisilta rypyiltä mare-alueessa. Koska kyseessä on varsin matala kohta Kuun pinnalla, vaatii tämä melko viistosti tulevaa valoa erottuakseen kunnolla.

Lamont on luultavasti ollut peittyneenä kokonaan, mutta sittemmin mare-basaltin painuessa sen reunat ovat tulleet harjannemaisesti esille. Parhaiten Lamont on edellä mainittujen doomien tavoin erotettavissa viisi päivää uudenkuun tai neljä päivää täydenkuun jälkeen.

Nimensä kraatteri on saanut 1800-luvulla eläneeltä astronomi Johann von Lamontilta.

Jef de Wit Belgiasta on jälleen antanut julkaistavaksi huolella tehdyn piirroksensa. de Wit havaitsi Aragon doomit ja Lamontin 21.4.2018, kello 22.15–23.30 (Suomen aikaa). Kasvavasta kuusta on ollut valaistuna 37 %. Hän kertoo kohteen olevan varsin yksinkertaisen näköisen kaukoputkessa, mutta piirtäminen onkin sitten monimutkaista. Arago näkyi tässä valaistuksessa myös hyvin selväpiirteisenä ja siinä onkin paljon enemmän kontrasteja, kuin haamukraatterissa ja doomeissa.

Piirroksen pohjana on käytetty tummaa paperia ja itse työ on tehty erivärisillä conté-pastelliliiduilla.

Lamont (L53) sekä Aragon doomit (L32) 21.4.2018 klo 19.15–20.30 (UT). Piirros: Jef de Wit, Belgia.
Tämän kuvan, kuten muutkin artikkelin kuvat, saat suuremmaksi napsauttamalla.

Antti Taskisen havainnossa on Mare Tranquillitatiksen aluetta kuvattuna 29.2.2020. Kuusta on havainnon aikaan ollut valaistuna 30 %.

Tässä havainnossa Arago näkyy erittäin selvästi, dramaattisesti vielä lähes kokonaan varjossa. Doomit Arago α ja β näkyvät selvinä kohoumina Kuun pinnassa kraatterin läheisyydessä. Myös Lamont suorastaan hyppää silmille, kunhan sen osaa hahmottaa pinnasta. Katseenvangitsija kuvan yläreunassa on kraatteri Plinius. Kuvassa on nähtävissä myös Cauchyn aluetta.

Mare Tranquillitatis kuvattuna 29.2.2020. Laitteistona on ollut Sky-Watcher 200 PDS (Newton-tyyppinen peilikaukoputki 200 mm:n objektiivilla) sekä kamerana ZWO ASI 120MM-S, jossa Baader 685 nm IR-Pass-suodin. Kuva on pinottu videolta ja hieman rajattu alkuperäisestä. Kuva: Antti Taskinen.

Cauchyn alue

Mare Tranquillitatiksen itäreunassa on L48: Cauchyn alue. Nimensä tälle antanut Augustin-Louis Cauchy oli Francois Aragon tapaan 1800-luvulla elänyt ranskalainen tähtitieteilijä. Hänen mukaansa nimetty kraatteri on nuori läpimitaltaan 13 km:n maljamainen kraatteri. Sen pohja on kupera eikä sillä ole keskusvuorta.

Kraatterin ympäristö on kiehtova tektonisine ja vulkaanisine muodostelmineen. Alueen tarkastelu kunnolla vaatii keskikokoisen kaukoputken ja siinä on haastetta kokeneellekin kuuhavaintoja harrastaneelle. Cauchysta pohjoiseen on nähtävissä luode–kaakko-suunnassa kulkeva rille Rima Cauchy. Kraatterin eteläpuolella taas on samansuuntainen jyrkänne Rupes Cauchy.

Rupes Cauchy on tunnetuin Kuussa oleva jyrkänne Mare Nubiumissa sijaitsevan Suoran Vallin (Rupes Recta) jälkeen. Paikallisen auringonnousun aikaan, kuten ylläolevassa Antti Taskisen kuvassa, sekin heijastaa tumman varjon pinnalle. Iltavalaistuksessa se näkyy puolestaan vaaleana. Jyrkänteen keskellä voidaan suurilla kaukoputkilla nähdä myös 3,6 km läpimittainen Cauchy C -satelliittikraatteri.

L48: Cauchyn alue. Karttaan on merkitty kraatteri Cauchy sekä Rupes Cauchy, Cauchy C, Donna ja Rima Cauchy sekä näiden lähellä olevat doomit. Kartta: Nasa / ASU/ LRO WAC / Quickmap / T. Öhman.

Edellä mainittujen tektonisten rakenteiden lisäksi alueen eteläosassa on myös doomeja, joista selväpiirteisemmät ovat Cauchy ω (Cauchy oomega) ja Cauchy τ (Cauchy tau).

Cauchy oomega on saanut seurakseen myös kraatterin. Doomin huipulla on pienikokoinen, alle kahden kilometrin kokoinen kraatteri Donna. Nimen taustalla ei ole ketään tiettyä henkilöä, se on vain yleinen italialainen naisen nimi. Kraatterissa on erikoista sekin, ettei kyseessä ole törmäyskraatteri, vaan tuliperäinen purkausaukko. Donnan löytäminen Kuusta on oikeasti varsin hyvä saavutus kohteen pienen koon vuoksi. Siihen voikin vain todeta, ”Bella Donna, mamma mia!”.

Lopuksi

Kokonaisuutena Mare Tranquillitatiksen alue on monipuolinen tutkittavaksi ja havainnot esitellyistä ja muistakin kohteista ovat edelleen tervetulleita Taivaanvahti-palveluun.

Pahimmillaan loppusyksy on tunnetusti suomalaiselle havaitsijalle melkoisen kestopilvinen ja jopa loskainen ajanjakso, mutta parhaimmillaan upeaa havaintoaikaa. Erityisesti aamuisin Kuun viimeinen neljännes on korkealla taivaalla tervehtimässä varhaisia kulkijoita.

Tänä vuonna on marraskuussa myös mainio tilaisuus nähdä Merkurius vilahtamassa taivaalle aamuhämärissä ennen auringonnousua. Älkääkä unohtako myöskään jo iltapuolella korkeimmillaan olevaa Marsia! Kuun ja planeettojen ystävälle nyt on selkeän yön sattuessa kiehtovaa katseltavaa. Toivokaamme pilvettömiä öitä ja hyvä seeingiä havaitsijoiden iloksi!

Lunar 100 –luettelosta

Mikäli artikkelissa mainittu Lunar 100 -luettelo on entuudestaan vieras, voit tutustua siihen tarkemmin lopussa viitattujen Zeniitin aiempien artikkelien avulla.

Kiitokset

Kiitos havaintojaan julkaisuun antaneille, Jari Kuulalle kommenteista, Teemu Öhmanille kartoista ja täsmennyksistä sekä Veikko Mäkelälle oikoluvusta.

Taulukko

L    kohde                  lat (°)  long (°) läpimitta (km)

L32  Arago α ja β doomit     6,2N     21,4E      26
L48  Cauchyn alue           10,5N     38,0E     130
L53  Lamont                  4,4N     23,7E     106

Lähteitä ja lisätietoja

Collins,M.J.S. & Wood, C.A., 2013. 21st Century Atlas of the Moon, s.26-27. West Virginia University Press, Morgantown.
Planck, A., 2017. Arago Crater and Arago Domes on the Moon: Evidence of Volcanic Activity. Andrewplanck.com.
Arago Domes. The Moon-Wiki.
Lamont. The Moon-Wiki.
Wood, C.A., 2007. A Lost Gem. Lunar Photo of the Day.
Wood, C.A., 2007. Something for Everyone. Lunar Photo of the Day.
Planck, A., 2018. Two of the Best-Known Faults on the Moon. Andrewplanck.com.
Donna. The Moon-Wiki.

Linkit

Wood, C.A., 2012. The Lunar 100. Sky & Telescope.
Taivaanvahti.
Wirtanen, P.C., 2019. Lunar 100 – kuukohteiden Messierin luettelo. Zeniitti 4/2019.
Wirtanen, P.C., 2019. Lumenvalkeaa ja yönmustaa. Zeniitti 5/2019.
Wirtanen, P.C., 2020. Katsaus kuuhavaintoihin. Zeniitti 2/2020.
Wirtanen, P.C., 2020. Mare Tranquillitatis – rauhallisuuden tukikohta. Zeniitti 3/2020.

 

 

 

Author

Kuu ja planeetat -harrastusryhmä.

2 comments

  • Kiinnostava esitys Lunar 100 -kohteista, jotka lienee valikoituneet Kuun erityisinä kohteina (en valintaperusteita tiedä). Kuun meristä ja erikseen kraattereistakin suuruusjärjestysten luettelo olisi myös hyvä olla (en siitäkään tiedä onko tehty). Kaukoputkilla olen vähän ollut enkä siten niitä erityiskohteitakaan etsinyt. Kuun siirtymät ja kokokuvan näkyvyydet helpommin havaittavina; Kuun merivarjostumat helposti jäniksen, Afrikan tai pääkallon muotoina muistaa (esittelykohteet pääkallon sivukuvassa silmäkuopan ja suun väliä, jäniksen niskaa ja hartiaa tai Afrikan kapenevaa osaa).

    Reply
  • Kiitos ja mukavaa, että olet jaksanut lukea artikkeleita – vaikka nämä kuuaiheiset artikkelit enimmäkseen kaukoputken äärellä viihtyvälle havaitsijalle onkin tarkoitettu.

    Paljain silmin on kyllä mukava katsella Kuuta kanssa. Varsinkin talvinen täysikuu on todella kirkas ja siihen tutustuminen paljain silmin on kirkkauden takia helpompaa aurinkolasit silmillä. Häikäisy jää silloin vähemmäksi.

    Paljain silmin voi hyvin opetella tuntemaan Kuun meriä ja joitain muita kirkkaita yksityiskohtia. Asiasta on ollut Zeniitissä v. 2019: https://www.ursa.fi/blogi/zeniitti/2019/05/13/haasteena-piirroshavainnointi-kohteena-kuu/

    Suurimmista kraattereista löytyy juttua mm. http://kuusta.blogspot.com/2017/02/kuun-suurimmat-kraatterit.html , jonka mukaan suurimmat Maahan näkyvät kraatterit ovat Bailly, Clavius ja Deslandres. Taulukko aiheesta voisi hyvinkin olla harrastusryhmän (varsin hitaasti päivittyville) kotisivuille. Pidetään mielessä!

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *