Matti Helin
Herkuleen tähdistö nousee kevättalven öinä hyvin näkyville. Se löytyy taivaalta Lyyran ja Karhunvartian välistä. Tähdistö pitää sisällään monta hienoa kohdetta visuaalihavaitsijalle ja valokuvaajalle.
Parhaiten Herkules näkyy kevättalvella keskiyön jälkeen ja syksyisin heti pimeän tullessa. Tunnusomaisin yksityiskohta paljain silmin havaittaessa on niin sanottu kulmakivi, joka muodostuu Pi, Eta, Zeta, ja Epsilon -tähdistä. Herkuleen tähdistö muistuttaa jossain määrin Orionia. Tähdistö on kookas, taivaan viidenneksi suurin pinta-alaltaan, mutta sen kaikki tähdet ovat magnitudiltaan himmeämpiä kuin yksi. Ehkä osittain tämän vuoksi Herkules on ehkä hieman vähemmän tunnettu monelle. Mutta ei kauaa.
Herkuleen tähdistön sijainti. Kartta: Ursa
Herkuleen tähdistö. Karttapohja: https://freestarcharts.com/
Kaksois- ja moninkertaiset tähdet
1. Ras Algethi (α Her) komponentti A on punainen jättiläinen. Se on kooltaan valtaisa. Jos se olisi Auringon paikalla, ulottuisivat sen ulko-osat hieman yli Marsin radan.
Ras Algerhi B on väriltään keltainen. Tämän kauniin tähtiparin erottaa toisistaan pienehköllä kaukoputkella ja noin 80 kertaisella suurennoksella. Niiden väennäinen etäisyys on noin viisi kaarisekuntia. Komponentti B on myös kaksoistähti.
2. 95 Herculis on myös kaunis kaksoistähti. Sen etäisyys Maasta on noin 470 valovuotta. Komponentti A loistaa 4,8 magnitudilla ja on hivenen kirkkaampi komponentti B:tä, jonka kirkkaus on 5,2 magnitudia. Tähtien näennäinen etäisyys toisistaan on noin kuusi kaarisekuntia. Tähdet ovat selvästi värikkäitä, kellertävä ja oranssi.
Muuttuvat tähdet
3. AC Herculis on RV -tyyppinen muuttuva tähti, jonka kirkkausvaihtelu tapahtuu välillä 6.85 – 9.0 magnitudia, eli se on hyvä havaintokohde sekä valokuvaajalle että kiikareilla tai pienellä kaukoputkella havaitsevalle.
4. G Herculis on puolisäännöllinen muuttuja. Sen kirkkaus muuttuu välillä 4.30 – 5.50 magnitudia noin 90 päivän syklissä. Ajoittain tähti himmenee juuri ja juuri alle kuuden magnitudin.
Planetaariset sumut
5. NGC 6210 on melko kirkas mutta melko pienikoinen planetaarinen sumu. Sen etäisyys Maasta on noin 6500 valovuotta. Pienehköllä kaukoputkella ja -suurennoksella sumu on melko pieni, tiivis kiekko. Vasta käytettäessä noin 6-8 tuuman kaukoputkea ja reippaita, 150-200 kertaisia suurennoksia alkavat sumun yksityiskohdat näkymään selvemmin.
Tähtijoukot
6. Messier 13 /NGC 6205 on yksi pohjoisen taivaan parhaimmista pallomaisista tähtijoukoista. Etäisyys siihen on noin 23 000 valovuotta ja se sisältää suunnilleen 300 000 tähteä. Pimeinä, kuuttomina öinä sen näkee melko helposti paljaalla silmällä, etenkin syksyöinä. Kiikareilla se on jo helppo kohde. Kiikareilla ja pienillä kaukoputkilla se näyttäytyy melko diffuusina, ehkä aavistuksen vihertävän sävyisenä pallona. Suuremmilla kaukoputkilla joukko on vaikuttavan näköinen. Syrjäsilmällä katsottuna tähtiä näkyy lukematon määrä ja näky on erittäin vaikuttava.
M13, kuva Ari Jokinen
Kuuluisa yksityiskohta on niin sanottu mersun merkki, joka on hyvinkin nimensä kaltainen, tumma alue tähtijoukon kaakkoiskulmalla. Sen näkemiseen tarvitaan noin 20 senttimetrin pääpeilillä varustettu kaukoputki.
7. Messier 92 (M92, NGC 6341) on lähes M13 veroinen pallomainen tähtijoukko. Tarkkasilmäinen saattaa nähdä vilauksen siitä paljaalla silmällä erinomaisissa olosuhteissa, mutta kiikarilla sen näkeminen on helppo juttu. Tähtijoukon etäisyys on noin 27 000 valovuotta.Yksittäisten tähtien erottamiseen tarvitaan noin 15 senttimetrin kaukoputki.
M92, Kuva Tero Hiekkalinna
Galaksit
8. NGC 6207 on kierregalaksi, joka sijaitsee hyvin lähellä M13 -tähtijoukkoa. Etäisyys galaksiin on noin 30 miljoonaa valovuotta, joidenkin arvioiden mukaan jopa 60.
NGC 6207 ja M13. Kuva: Ari Jokinen
Galaksin näennäinen kirkkaus on noin 11,5 magnitudia ja koko noin 2,5 kaariminuuttia. Visuaalisesti se on melko tasakirkkauksinen ja yksityiskohtien näkemiseen tarvitaan mielellään noin 20-25cm kaukoputki ja 100-150 kertainen suurennos.
Tähdenlentoparvet
7. Tau Herculidit -tähdenlentoparven hiukkaset ovat lähtöjään Schwassmann-Wachmann -komeetasta. Tämä tähdenlentoparvi ei ole Suomessa kovinkaan tunnettu sen esiintymisajasta johtuen. Parven meteoreja voi nähdä parhaiten kesäkuun alussa, jolloin Suomessa taivas on jo hyvinkin vaalea.
8. Beta Herculidit -tähdenlentoparven aktiivisuushuippu tapahtuu helmikuun 13.-16. välisenä aikana. Parvi ei ole kovinkaan runsaslukuinen.
Lähteet
https://freestarcharts.com/
https://stellarium-web.org/
https://en.wikipedia.org/wiki/Alpha_Herculis
Turn Left at Orion: A Hundred Night Sky Objects to See in a Small Telescope 2000
https://www.universeguide.com/star/95herculis
https://www.universeguide.com/star/2gher
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alfa_Herculis
https://en.wikipedia.org/wiki/NGC_6207
http://cs.astronomy.com/asy/m/starclusters/490260.aspx
http://www.daviddarling.info/encyclopedia/R/RV_Tauri_star.html
https://www.universeguide.com/meteorshower/betaherculids
https://fi.wikipedia.org/wiki/Messier_92
https://en.wikipedia.org/wiki/Tau_Herculids
www.imo.net/possible-activity-of-tau-herculids-to-monitor-next-week/
http://mvobservatory.com/wordpress/wp-content/uploads/2016/10/Meteors-Showers.pdf
https://www.aavso.org/lcotw/ac-herculis
https://en.wikipedia.org/wiki/AC_Herculis
https://www.spacetelescope.org/images/potw1026a/
https://en.wikipedia.org/wiki/NGC_6210
Syvä taivas, Risto Heikkilä 1996
Tähtitieteen harrastajan käsikirja 4 1988
