Zeniitti

Tähtiharrastuksen verkkolehti

Haasteeni ensi syksylle

Jaakko Saloranta:

Tähtitaivas kätkee sisäänsä monia enemmän tai vähemmän näyttäviä kohteita. Jaakko Saloranta on ottanut haasteekseen näiden vähemmän näyttävien taivaankappaleiden havainnoinnin. Millaisia nämä ovat ja mitä niiden havaitseminen vaatii?

 

Cygnus A (3C 405)

Magnitudin 15 radiogalaksi keskellä Joutsenen rikkaita tähtikenttiä. Kohteen löysi vuonna 1944 Grote Reber ja galaksi on koko tähtitaivaan toiseksi kirkkain röntgensäteilijä häviten ainoastaan Cassiopeia A:lle. Galaksin lähistöllä on useita himmeitä magnitudin 14 ja 15 tähtiä, jotka tekevät tunnistamisesta ilman valokuvaa erittäin haastavaa. Lisäksi Cygnus A on kooltaan ainoastaan 20″ x 15″. Hyvin suurella suurennoksella ja hyvissä olosuhteissa voisi olla mahdollista nähdä magnitudin ~15.5 keskuskirkastuma.

Cygnus A

Cygnus A on haastava kohde havaittavaksi

 

Pease 1

Moni havaitsija värähtää ajatuksesta havaita magnitudin 15 tähtimäinen planetaarinen vähänkin rikkaammasta tähtikentästä. Pease 1 sijaitsee painajaismaisesti pallomaisen tähtijoukon sisällä, tosin ei onneksi aivan sen keskustassa.

Legendaarinen syvän taivaan havaitsija Jay Reynolds Freeman havaitsi kohteen 25-senttisellä kaukoputkella apunaan UltraBlock suodin. Suurennosta oli kiitettävät 618 hyvän seeingin vallitessa. Samalla havaintokerralla hän kykeni myös uskomattomasti näkemään M22:n planetaarisen sumun GJJC 1:n samaisella kaukoputkella! Pease 1:stä on myös olemassa vähemmän varmoja havaintoja 20-senttiselläkin kaukoputkella, mutta suuresta suurennoksesta johtuen täytyy seeingin olla erinomainen. Suositeltava suurennos on yli 500. Planetaarisen keskustähti on yllättävän kirkas – 15.0 magnitudia.

Pease 1

Pease 1, harvinainen planetaarinen sumu pallomaisessa joukossa

 

PGC 69457

PGC 69457 (Huchran linssi) on Pegasuksessa sijaitseva magnitudin 15 galaksi, joka toimii gravitaatiolinssinä kvasaarille QSO 2237+0305. Kvasaari näkyy maahan neljänä symmetrisenä kohteena ja tätä ilmiötä kutsutaan Einsteinin ristiksi. Ristin komponentit ovat magnitudia 17.4, 17.4, 18.4 ja 18.7 ja kvasaarin kokonaiskirkkaus on magnitudia 16.8.

Kohde sijaitsee lähellä Vesimiehen rajaa, joten kohde jää harmittavan matalalle. Tarkoituksenani ei toki ole nähdä itse Ristiä, vaan minulle kelpaa vallan hyvin vain PGC 69457:n näkeminen 25-senttisellä kaukoputkella. Itse Ristin näkeminen vaatii suuren kaukoputken. Epävarmoja havaintoja – jossa itse galaksin ympärillä näkyy jotain rakennetta tai elliptisyyttä – on tehty jo 35-senttisellä kaukoputkella. Kaikkien komponenttien näkemiseen tarvitaan kuitenkin hyvin suuri kaukoputki, Suomen tapauksessa parhaimman mahdollisuuden havaitsemiseen voisi antaa Tähtikallion Astrofox.

PGC 69457

PGC 69457 eli Huchran linssi, eräs tunnetuimmista gravitaatiolinsseistä

 

Gyulbudaghian’s Nebula (GM 1-29)

Himmeä heijastussumu Kefeuksessa, jonka löysi Armen Gyulbudaghian vuonna 1977. Sumun kirkkaus vaihtelee epäsäännöllisesti ja on ajoittain erittäin vaikea havaittava. Iiro Sairanen on kuitenkin nähnyt kohteen 40-senttisellä kaukoputkella vuonna 2005 ja kuvaili sumua “melko himmeäksi, kolmiomaiseksi sumuksi” 244-kertaisella suurennoksella. PV Cep tähden kirkkaus vaihtelee välillä 11 – 18 ollen tällä hetkellä magnitudin 14.5 tietämillä. Erinomainen haaste keskikokoisille kaukoputkille, mutta tätä kohdetta ei ihan takapihalta nähdä. Kooltaan kohde on 1,8′ x 1,2′. Muoto muistuttaa erehdyttävästi NGC 2261:tä (Hubblen muuttuva sumu).

Gyulbudaghin sumu (GM 1-29)

Haastava Gyulbudaghin sumu (GM 1-29) Iiro Sairasen piirtämänä

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *