Zeniitti

Tähtiharrastuksen verkkolehti

Taivaalla nyt – kesäyön harvat tähdet

Juha Ojanperä:

Ursan silloisen keliryhmän kesäisiä rajamagnitudihavaintoja

Ursan silloisen keliryhmän kesäisiä rajamagnitudihavaintoja 1990 luvun projektista.

Kesä on tämän Zeniitin numeron ilmestyessä parhaimmillaan, ja vuoden lyhin yö, kesäpäivänseisaus, on aivan nurkan takana. Kesäpäivänseisaus on tänä vuonna 21.6.2017 klo 07.23 Suomen kesäaikaa. Tästä alkaa taas matka kohti pimeitä öitä, ja pimentyvistä öistä päästään Etelä-Suomessa nauttimaan jo elokuun alkupuolella. Pohjoisessa pimeitä öitä joudutaan odottamaan elokuun loppuun.

Kesäisin tähtiharrastajat yleensä pitävät taukoa harrastuksestaa, tai sitten he havaitsevat Aurinkoa tai ilmakehän valoilmiöitä. Tämä on ymmärrettävää, koska kesällä ei öisin näillä leveysasteilla tähtiä juuri taivaalla näy. Vai näkyykö? Ja vastaushan on, kyllä näkyy! Kesäyön hämärästä voi Etelä-Suomessa löytää melko helposti ainakin muutaman kirkkaamman tähden kuten Joutsenen Deneb, Kotkan Altair, Lyyran Vega, Karhunvartijan Arcturus, Ajomiehen Capella sekä hyvin matalalla etelätaivaalla näkyvä Skorpionin Antares.

Tarkemmalla tarkastelulla voi taivaalta löytää enemmänkin tähtiä. Ursan silloinen keliryhmä tutki asiaa projektissaan 1990 luvulla. Projektissa havaittiin, että eteläisimmässä Suomessa voi kesäpäivänseisauksen tienoilla havaita taivaalla 4 magnitudin tähtiä. Parhaiten näitä himmeämpiä tähtiä näkyy etelätaivaalla, missä taivas on pimeimmillään.

Haastankin tämän kirjoituksen myötä kaikki Zeniitin lukijat havaitsemaan kesäpäivänseisauksen tienoilla taivasta, ja selvittämään, kuinka himmeitä tähtiä pystytte taivaalta löytämään! Voitte raportoida havaintonne Zeniitin sähköpostiosoitteeseen zeniitti (at) ursa.fi tai vaikka kommenttina tähän artikkeliin. Havaintoon riittävät seuraavat tiedot: havaitsijan nimi, havaintopaikka, päivämäärä ja kellonaika. Tulen julkaisemaan saadut havainnot seuraavassa Zeniitin numerossa!

Eli ei muuta kuin kaikki kesäyön rajamagnitudia määrittämään!

1 comment

  • Itse olen joskus vuosia sitten onnistunut bongaamaan Vegan ja Denebin juhannuksen tienoilla, suurimmaksi ongelmaksi tuolloin totesin sen, että jostain kumman syystä kyseisiä tähtiä tulee etenkin aluksi etsittyä liian alhaalta taivaalla.

    Kunhan vain malttaa nostaa katseensa kunnolla taivaalle, lähes taivaanlaelle saakka, ja hieman haravoi katseellaan, niin jossain vaiheessa valontuikahdus paljastaa tähden sijainnin. Ensin löytyy Vega ja sen avulla aika nopeasti Deneb.

    Altairia en tuolloin onnistunut löytämään, joko etsin sitä väärästä paikasta (onhan huomattavasti kauempana em. tähdistä kuin niiden keskinäinen välimatka taivaalla) tai sitten syynä oli se, että matalammalla olevan Altairin valo joutuu kulkemaan pidemmän matkan ilmakehässä kuin Vegan ja Denebin, joten sen löytäminen vaalealta taivaalta on siksi hankalampaa.

    Ja tämä siis Pohjanmaan korkeudella.

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *