Omalaatuinen ilta
Illan sääappi näytti jo unohtunutta kuukuvaketta meille Laitilaan 6.2.2026 perjantai-illaksi. Alkuun luulin, että kuvittelin kahvin voimalla innoissani koko homman, koska viimeiset neljä kuukautta olivat olleet sanalla sanoen melko apaattisia säiden puolesta. Joko on pilvistä 8/8 tai pakkasta -25 ja taivaalla täysikuu. Välimuotoja säästä ei ole juuri ollut muutamaa minuuttia kauempaa. Monen monituista kertaa olin pakannut kuvaustavarat ja lähdössä liikkeelle, kun ennusteista poiketen pilvet saapuivat ja ilta kului harmaissa tai oikeastaan keltaisen-oranssissa valosaasteen kirjomassa yössä. Perjantai-ilta saapui kuitenkin Laitilaan vasten odotuksia täysin selkeänä. Pyörin ulkosalla suu ihmetyksestä auki ja ajattelin, että eihän tämä voi olla enää edes totta. Tilanne oli harvinainen-siispä menoksi! Pakkasin kuvaustarvikkeet kuuden maissa illalla ja ristin sormeni. Pysyisipä sää nyt kirkkaana. Ajoin läheiselle Särkijärvelle ajatuksena yrittää saada kauden ensimmäinen eläinratavalo kuvattua. Ajomatkalla huomioni kiinnittyi kuitenkin matalla länsiluoteessa olleeseen hehkuvaan pilvihahtuvaan, joka näytti epämääräisesti helmiäispilviltä tai jopa valaisevilta yöpilviltä- siis mitä ihmettä taivaalla on?
Saatuani Hitsin parkkiin pomppasin ulos autosta ja otin oudoista pilvistä kuvan. Pistin viestiä ja kuvaa ystävälleni, sääguru Matias Takalalle. Seurasi ihmettelyä, koska pilvet näyttivät helmiäispilville, mutta yläilmakehän lämpö ei ole suosinut helmiäispilviä meillä koko talvena kuin helmiäisruskon verran yhtenä iltana tammikuussa. Kuvasin ilmiön talteen kaikessa rauhassa. Miettimään ehtii myöhemmin. Oli niin pahuksen kylmä, ettei kännykkää voinut räplätä ja kun yritin ottaa pilvistä lähikuvaa kännykän tarkennus jumahti pakkasessa ja näyttö sammui. Päätin laittaa kännykän taskuuni ja taltioida hehkuvat pilvet laajakulmalla. Objektiivin vaihtaminen olisi niin kylmä operaatio, että se toimenpide saisi nyt olla.
Kun hohtavat pilvet oli kuvattu ja alkoi pimenemään kävi selväksi, ettei eläinratavalon bongaaminen olisi kovinkaan helppoa, koska horisontissa ratavalon suunnalla killitteli mereltä saapunutta kosteutta ja sumupilveä. Päätin silti yrittää saalistaa ilmiön. Silmälle se ei näkynyt ollenkaan ja kameran kuvissa kotona tietokoneella eläinratavalo näkyi jotenkuten, mutta ei selvästi. Menee melkein arvailuksi koko eläinratavalon kiila. Onneksi eläinratavalo sesonki on vasta edessäpäin eli tulevan maaliskuun ajan. Vaan ei hätää! Minulla oli takataskussani tukku muita ideoita! Muutin suunnitelmaa lennossa ja päätin panostaa Linnunrataan, joka näkyi yllättävän komeasti. Suuntasin rantaa seuraten jäälle. Linnunrata oli ihan pahuksen kaunis ja yllättävää kyllä näkyi todella hyvin, koska Rauman valosaaste jäi Linnunradan oikealle puolelle ja rannan korkeat puut blokkasivat sitä. Olen vuosia harmitellut tammi-helmikuun Linnunradan kehnoa näkymistä meillä Laitilassa ja olen ajellut pitkin poikin maakuntaa etsimässä parasta bongauspaikkaa. Ja nyt se löytyi täysin vahingossa viiden kilometrin päästä kotoa! Toki bongaaminen vaatii sen, että järven jääpeite on tarpeeksi paksu kulkea. Kaiken muun mainion lisäksi hyvin matalalla lännessä näkyi revontuliharsoa ja punertavia säteitä. Lännen suunnalla näkyi myös kevyttä ilmahehkua, joka näin helmikuun alussa syö viimeistään Eläinratavalon. Jännästi ilmahehku oli juuri hohtavien pilvikuitujen kanssa samalla ilmansuunnalla. Olisko niillä jokin yhteys? Täytyy kyllä sanoa, että eläinratavalottomuus ei harmittanut, koska maisemat olivat muuten pahuksen nätit ja oli upea tunne saada olla reissussa pitkästä aikaa. Linnunrataa oli ilo sommitella korkeiden rantakallioiden ja käkkärämäntyjen kanssa samaan kuvaan.
Ylipäänsä on hienoa päästä kuvaamaan jonnekin sellaiseen paikkaan, missä ei ole tullut aiemmin käytyä. Kymmeneen vuoteen ei Särkijärven jää ole ollut kävelykunnossa, joten en ollut koskaan aiemmin kurkistanut niemen kärjen taakse kävellen,-paitsi muutaman harvan kerran kesällä veneellä tai uiden. Niemen kärjestä en enää uskaltanut jatkaa matkaa eteenpäin jäitä pitkin, koska edessäni oli hyvin kova virtauspaikka jonka jopa paikalliset jäljistä päätellen kiersivät. Jäällä liikkuessa kannattaa tarkkailla edellisen kulkijan jälkiä ja mikäli jäljet kiertävät jonkin kohdan, on siihen syynsä. Jäin niemen kärkeen ihailemaan Linnunrataa. Taustalla pöllöt aloittelivat konserttejaan. Äänessä oli ihailemani syvä ja voimallinen baritoni eli huuhkaja sekä kujertelevat lehto- ja helmipöllöt. Taisi sarvipöllönkin pulloon puhallus ääntä kuulua kauempaa Seppälän suunnalta. Pelkästään jo pöllöjen kuuntelu toi hymyn huulille, niin hienolta ne kuulostivat tummassa tähtikirkkaassa pakkassäässä Linnunradan kaartuessa pään yläpuolella. Kevät on tulossa, vaikkei sitä säästä vielä uskoisi. Pakkasilman kylmyys alkoi kuitenkin pikkuhiljaa iskeä vaatekerroksien lävitse. Vaikka minulla oli kädenlämmittimet topparukkasissa, niin kameraa pitää liikutella sommitellessa, joten hanskat oli pakko välillä poistaa jolloin kosteus ja kylmyys iski lämpimiin sormiin. Kosteutta oli mehevät 88% ja se teki säästä todella kylmän. Lopulta sormeni olivat kuin jäätyneet nakit joten ajattelin ajaa hetkeksi kotiin niitä sulattamaan.
Kotiin saavuttuani lepäsin tovin. Oikean lonkan tekonivel toimii hienosti, mutta kovin montaa tuntia sen kanssa ei kannattaisi reissussa kuitenkaan olla, koska alue tuppaa kipeytymään rasituksesta. Niinpä pötköttelin sohvalla Rikun kainalossa tovin hyvällä omallatunnolla. Seurailin kännykältä revontuliarvoja ja Porin Karhukameran välittämää all-sky kuvaa. Halailin väliin myös lämmintä takkaa, joka sulatti viimein ikiroutaan menneet sormeni. Kun reposet näyttivät piristymisen merkkejä ampaisin kuin tykin suusta ulos. Ajoin jälleen uhmaamaan kylmää säätä Laustille laajalle peltoaukealle. Luojan kiitos oli tuuletonta, edes kevyttä viriä ei peltoaukealla tuntunut. Saatuani kameran jalustalle revontulet aktivoituivat. Ajoitus oli ollut suorastaan täydellinen. Tuplakaari nousi terhakasti taivaalle näyttäen pienen hetken dyynihyllyltä. Tyhjään kohtaan kaarien välissä ei kuitenkaan muodostunut tällä kertaa dyynejä vaan taivaalle ilmaantui jotain aivan muuta ja odottamatonta. Revontulivyö näytti erikoiselle, se oli eräänlaisella kierteellä muistuttaen aaltomaisella kuviollaan sivusta nähtyjä Kelvin Helmholtz-pilviä. Lännen puolelle ilmaantui komeita, punaisia revontulisäteitä. Jänniä, valkoisia pilareja näkyi myös muutamaan otteeseen rauhallisen kaaren yläpuolella ja se laittoi miettimään, olivatko vaaleat pilarit aaveita eli jatkuvaa emissiota. Näytelmää kesti noin tunnin ajan. Päällimmäiseksi jäi olo, ettei näytelmä oikein lähtenut kunnolla vauhtiin vaikka allekirjoittaneella oli täysi vauhti päällä pitkästä aikaa. Vauhtia ja liikkumista oli käytännössä pakko pitää yllä, koska jo muutaman minuutin seisoskelun jälkeen -19 astetta puraisi kuvaajaa vaikka näytin lähinnä Michelin-ukolta talvivaatteissani. Nähty näytelmä oli kuitenkin nätti ja pienoinen piristys harmaisiin taivaisiin. Itseasiassa koko ilta oli ollut pienimuotoinen menestys ja ajoin kotiin hymyillen koko matkan. Päästyäni kotiin katsoin repoarvot. Ilmankos setti ei kunnolla startannut, bz oli ollut läpi tapahtuneen plussalla ja bt oli ollut myös huono, samoin tiheys, joka oli alle 2. Sinällään aika metka juttu, koska reposet olivat olleet kuitenkin kohtalaisen nätit ja melko aktiiviset. Ilmeisesti nopeus (reilu 600) ja muut oheisarvot (validinen paine jne) runttasivat tulet väkisin taivaalle.
Myöhemmin illalla koituduttuani palasimme Matiaksen kanssa linjoille pohtimaan hohtavia pilviä. Mitä alkuillan hohtaviin pilviin tuli, ne eivät voineet olla tyypin I helmiäisiä ainakaan sen perusteella, mitä tiedämme tähän asti ko.ilmiöstä. Yläilmakehä oli ollut kuvaushetkellä vain noin -50 astetta, kun tyypin I helmiäiset tarvitsevat minimissään -80 pakkasastetta. Seuraavaksi pohdimme, että olisivatko nähdyt hohtavat pilvet olleet jotenkin tekemisissä rakettilaukaisujen kanssa? Eli taivaalla olisi olleet tavallaan valaisevat yöpilvet, mutteivät ihan samanlaiset mitä kesällä näkyy. Auringon korkeus oli kuvaushetkellä n.-12 astetta, joka puolestaan riittäisi valaiseville yöpilville. Valaisevien yöpilvien tutkakuvassa näkyi myös kaikuja eli jotain oli sijainnut kuvaushetkellä niinkin korkealla kuin 80km, missä valaisevat yöpilvet esiintyvät. Pilvien rakenne oli myös erikoinen ja sisälsi hohtavia vöitä, aaltoja ja harsoa,- aivan kuten kesäisissä valaisevien yöpilvien näytelmissä! Hohtavat pilvet eivät olleet taivaalla kauaa, yhteensä noin 15-20 minuuttia. Hohtavien pilvien alapuolella näkyi tavallista cirrustyyppistä pilvikuitua, joka ei ole aikaisempina vuosina hohtanut tippaakaan auringonlaskun jälkeen. Valon taittumisen sai unohtaa samantien. Cirruspilvien korkeus on joka tapauksessa alle 10km, kun taas valaisevat yöpilvet ovat n.80 km korkeudella. Jatkoimme aivoriihtä Matiaksen kanssa ja pallottelimme ideoita.
Seuraava pohdinta oli rakettilaukaisu, siitä jää aina yläilmakehään epäpuhtauksia hiukkasten muodossa. Jokin aine oli joka tapauksessa toiminut hohtavien pilvien jäätymisytimenä. Myös auringon aktiivisuus pitää ehkä huomioida, eli silläkin voi olla jotain tekemistä syntyneen ilmiön kanssa. Hiukkaspommitusta oli viime aikoina tapahtunut. Myös tulivuorien purkauksia on ollut viime vuosina tiheästi, eli hiukkasia riittäisi. Kallistuimme koko ajan enemmän valaisevien yöpilvien kannalle, vaikkakin uskomattomalta idealta sekin alkoi kuulostamaan. Miksei näitä vastaavia ole sitten näkynyt enempää? Vastaus saattaa piillä siinä, että esimerkiksi vielä 3-10 vuotta sitten ei ollut näin tiheästi rakettilaukaisuja eikä aurinko ole ollut näin aktiivinen hetkeen. Luonnonilmiöpuolella kaikki vaikuttaa kaikkeen ainakin teoriapuolella. Matiaksella on hieno havainto takavuosilta liittyen valaiseviin yöpilviin, jotka ovat olleet todennäköisesti seurausta rakettilaukaisusta, eli ihan tavaton ei tämä ilmiö ole, harvinainen kyllä. Ennakkotapauksia tunnetaan suomestakin muutama. Kuvaamani pilvet näyttivät lähes identtisiltä Matiaksen havainnon kuvien kanssa. Lähetin havaintoni Taivaanvahtiin tarkastettavaksi. Lopulta maanantai-iltana sain vahvistuksen Taivaanvahdista; kuvaamani pilvet olivat heidänkin raatinsa mielestä erikoispilviä ja lukeutuivat näin ollen valaiseviin yöpilviin! Kausi avattu, kylläkin aivan väärän kuukauden aikana. Normaalisti yöpilvikausi käynnistyy touko- tai kesäkuussa. Näin me olemme Suomessa asian oppineet.
Mikäli kuvaat vastaavia pilviä tai olet joskus niitä taltioinut, olisi nyt erinomaisen hyvä saada havaintoja Taivaanvahtiin, koska tämä asia vaatii seurantaa, lisää materiaalia ja tarkempaa tutkimista. Meillä saattaa olla käsissämme vallan uusi ilmiö tai vastaavasti vanha ilmiö osin uusilla tiedoilla. Tieteen tekeminen on juuri tätä. Havaintoja, pohdintaa, logiikkaa, ideoiden jakamista, järkeistämistä ja yhteenvetoa edellisistä päätelmistä. Toimintamalli on tuttu juttu jo revontulidyynien tutkimuksen ajoilta vuodelta 2018, jossa allekirjoittanut sai olla mukana alusta loppuun, aina tutkimuksesta julkaisuun saakka. Pääsimme edesmenneen isäni kanssa jopa nimeämään revontulimuodon. Kansalaistieteen tekeminen on se ”mun juttu”, sillä koskaan et voi näköjään tarkasti tietää, mitä tulet yötaivaalla näkemään ja kuvaamaan. Ja muistakaa tallettaa ilmiönne Taivaanvahtiin, se on tärkeämpää nykyään, kuin koskaan ennen. Myös vanhoja havaintoja otetaan vastaan, -tottakai.
Revontulien oudosta ulkomuodosta sen verran, että pohdimme asiaa ystäväni ja kollegani Donna Lachin kanssa. Nähdyt kiharat saattoivat olla revontulispiraaleja, jotka näkyivät sivusta. Eli pudas spiraalimuoto olisi ollut bongattavissa sijainniltaan enemmän pohjoisessa olevassa paikassa, tyyliin Oulun alue. Ehkä jonain päivänä tiedämme tästä aiheesta lisää. Yötaivas voi olla yllätyksiä täynnä.
Kuvauskalustona tuttu Oneplus pro 13 kännykkä sekä Canon EOS 6D Mark II & Irix Blackstone 15mm
Illan asetukset olivat hajallaan; valaisevien yöpilvien tapaiset heebot taltioin ISO 800, f3.5-4 ja 15s ja asetukset eivät olleet aivan optimaaliset, valitettavasti. Havis nähtävissä Taivaanvahdin sivuilla.
Linnunrata kuvat ISO 3200-4000, f2.4-2.8 ja 20s
Revontulet ISO 1250-2500, f2.8-3.5, 5-15s
Mikä ihmeen eläinratavalo? Lue lisää tästä kevätillan vekkulista veikosta täältä
-Pike
