24h
Ilmiökuvaajan päiväkirjasta 22.8.2025
Linnunradan liftari lähtee maalle
Elokuun lopulla meillä kotona vallitsi hurja meteli ympäristössä sekä lisäksi vierestämme kulkevalla tiellä sompaili täysperärekkoja rekka toisensa jälkeen niin, että koko asunto tärisi työtuoliani myöden. Kirjoittamisesta tullut kertakaikkiaan mitään, niinpä pakkasin kaikki mahdolliset tavarat joita kuvittelin mökillä tarvitsevani. Luova työskentely meikäläisellä ei kertakaikkiaan onnistu, jos melua on riittävästi kuten nyt. Kun ajatus kerran katkeaa on kirjoittamisen flow-tilaa lähes mahdoton saavuttaa uudestaan. Onneksi mökkimme sijaitsee melko rauhallisessa kylässä Laitilan itäpuolella.
Iltapäivällä työstin uutta Ursan blogia ihanassa hiljaisuudessa. Illalle näyttivät sääapit selkeää ja alueella on todella matala valosaaste, niinpä odotin iltaa kieli pitkällä. Tähän asti oli väännetty ensin täydenkuun ja sitten pilvien kanssa juuri parhaimpaan pimeään aikaan, mutta olin onnistunut havainnoimaan muutaman ohikiitävän hetken mökiltä Linnunrataa, joten tiesin mitä tuleman pitää. Niinhän sitä sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa. Allekirjoitan tuon lauseen. Linnunradan molemmat puolet näkyvät Valkossa todella hienosti valosaasteen ollessa niin minimissä, mitä täälläpäin voi olla. Uudet kuvausalueet tuovat muutenkin mukavaa vaihtelua arkeen ja olin pitkään haaveillut kyläyhteisön yhteisestä ylpeydenkohteesta eli tuulimyllystä ja Linnunradasta. Nyt vihdoinkin näytti sille, että pääsisin toteuttamaan suunnitelmia.
Illansuussa kirjoitusurakan jälkeen join kahvit pihalla olevassa keinussa ja annoin ajatuksen tuulettua. Oli palkitsevaa saada teksti valmiiksi ja sen jälkeen pysähtyä hetkeksi, antaa itselleen lupa lorvia. Samalla tuli seurattua tontilla kelottuvassa männyssä pesiviä tervapääskysiä, jotka tekivät huimia lentonäytöksiä iltataivaalla suhahtaen välillä korvan juuresta ohitseni. Välillä tuntuu, että tekivät pahukset nuo ohilennot ihan tahallaan ja allekirjoittaneen tukka heilahti ja sydän hypähti aina pääskysen syöksyessä ohitse. Lähipuissa reviiriään päivystävä orava kuului moittivan säksättäen törmiksiä, kuin ne kujeillen kiusasivat oksallaan oleilevaa kurrea. Josko heilahteli allekirjoittaneen tukka, niin kyllä kurrenkin korvatupsut pölähtelivät aika ajoin.
Tiltatti hoilasi ääntään säästämättä loputonta, yksitoikkoista säveltään lähimännikössä. Olikohan tuo toinen ääni mahdollisesti pensaskerttusen? Samassa käpytikka kuului moittivan törmiksiä, jotka kurren häivyttyä siirtyivät esittelemään taitolentoaan tikkarukalle. Tikan pesäkolo sijaitsi kelottuvassa männyssä yhden kerroksen ylempänä törmäpääskyistä. Kahden kerroksen porukkaa siis.
Ilma oli sees ja yllättävän lämmin. Kosteutta alkoi nousemaan mökkiä ympäröiviltä pelloilta ja huomasin toivovani, ettei nyt lykkäisi yöksi ihan hirveää sumua. Illan lämmön ja kastepisteen selkeä nousu laittoi vilkuilemaan myös myrsky- ja ukkosennusteita. Aamu yhdeksälle oli ilmaantunut Ilmatieteenlaitoksen sääappiin salaman kuva. Sadetta ei appi näyttänyt ollenkaan, joten mahdollinen ukkonen jäisi todennäköisesti merelle ryskäämään. Mietin laitanko aamulle silti herätyksen, mutta deletoin ajatuksen, koska tänä yönä menisi väkisinkin myöhään nukkumaan meno. Liikkeelle pääsisi vasta klo 23 maissa. Päätin lähteä käymään vielä valoisan aikaan lenkillä katsomassa kuvauspaikkojen maastoa jalkaisin. Palattuani mökille hieman venahtaneelta lenkiltä venyttelin mökin lattialla tovin, keitin vielä kahvit ja nautin ne ulkosalla leppessä illassa keinutellen törmiksien pitäessä seuraa. Illan käytyä hieman viileäksi hain torkkupeiton ylleni ja kuten odotettua, torkahdin keinuun hetkeksi.
Illan hämärtyessä tähdet tulivat näkyville yksi toisensa jälkeen ja lopulta Linnunrata alkoi hahmoittumaan eteläisellä taivaalla aivan mökkimme takana.
Nousin keinusta kangistuneena verryttelemään jalkojani ja kävelin sisälle laittamaan kuvaustarvikkeita valmiiksi. Sitten vain tavarat mukaan, mökin ovi lukkoon ja Hitsin kanssa radalle. Illan lenkin jäljiltä jalat huusivat vieläkin hoosiannaa. Lenkki oli lähtenyt taas tyylikkäästi lapasesta, koska ilma oli niin mahtava ja askel rullasi varsin mukavasti. Tekisi hyvää kävellä hieman yöaikaan, niin aamulla olisi ehkä vetreämpi olo. Ajoin puolentoista kilometrin päähän sijaitsevalle tuulimyllylle ja jalkauduin. Myllyä ympäröivät kesäkukkaset tuoksuivat sanalla sanoen mahtavalle. Tuoksukimara oli jopa huumaava. Yöperhonen suhahti ohitseni ja hetken kuluttua se laskeutui lippalakilleni. Kävelin pienellä niityllä kohti myllyn tummaa siluettia. Linnunrata oli juuri siinä suunnassa, mitä ajattelin. Virittelin kameran jalustalle ja aloin sommittelemaan kohdetta. Yöperhonen sai tarpeekseen ja lehahti siivilleen surahtaen. Tuulimyllyn kuvattuani alkoi puskemaan sumua urakalla ja matkalla mökille pysähtelin ikuistamassa Linnunrataa. Pohjoisen puolen taivaalla näkyi pilviä, sumua ja revontulien punaista yläosaa. Linnunradan suunta pysyi kuitenkin loppuun asti yllättävän kirkkaana. Nuoruuden ystäväni kotitalo ulkorakennuksineen piti ikuistaa kuviin ja yllättää kaveri iloisesti, hän kun oli toivonut kuvia jo pitkään, sää ei ollut kuitenkaan tähän asti suosinut. Seuraavana päivänä saisin kehittää kuvat ja yllättää ystäväni positiivisesti. Tykkään tehdä ihmisille tälläisiä pieniä öisiä ”yllätyksiä”. On mukavaa, jos voi ilahduttaa toista jollain lailla, vaikka vain tähtikuvalla. Olin mökillä takaisin vasta yhden aikaan yöllä ja nukkumaan pääsin vasta kahden aikaan. Mikään kiire ei seuraavana aamuna olisi, joten myöhälle venynyt reissu ei vaikuttaisi mihinkään. Tai niinhän minä taas luulin.
Aamutaivaan mörkö
[Tässä sekä seuraavassa blogin tekstissä kerrotaan kokeneen myrskyilmiöiden havaitsijan kuvausreissuista. Jos myrskybongaus kiinnostaa, mutta olet aloittelija, kannattaa muistaa, että myrskyjen havaitseminen läheltä on oikeasti vaarallista, ja on tiedettävä, mitä on tekemässä. Ensi alkuun kannattaa tutustua Ursan myrskybongareiden harrastusryhmän turvallisuusohjeisiin täällä sekä lukea Ilmatieteen laitoksen ohjeet ukkospuuskien varalle täällä.]
Heräsin aikaisin aamulla erikoiseen ääneen ja pienen ohikiitävän hetken ajattelin, että olen lapsuudenkodissani Harjavallassa ja silloinen Outokummun tehdas paukkuu ja kohta pitäisi lähteä kouluun eikä ajatus nappaa yhtään. Samassa silmäni räpsähtivät auki ja ymmärsin olevani mökillämme Valkossa enkä todellakaan enää tällä dinosaurus-iällä menossa koulun penkille, mutta sen sijaan ulkona paukkui edelleen. Kuuntelin hetken ääniä. Samassa unenpöpperöiset aivoni tajusivat, että ulkona ukkostaa- se ilmatieteenlaitoksen ennuste piti paikkansa! Mitä kello oli? Älykelloa hetken tihrutettuani tajusin sen olevan vasta viisi aamulla, olin ehtinyt nukkumaan peräti kolme tuntia. Peitot lentelivät hetken ja silti solmiuduin toiseen noustessani vauhdilla kun kampesin itseni ylös sängystä ja etsin yhdella jalalla hyppien vaatteet sekä silmälasit.
Päästyäni ulos näin vaaleanpunertavan ja oranssin sävyisen alasinpilven, jonka kylkeen alkoi kasvamaan mammatus-nimisiä erikoispilviä, niinpä käännyin kannoillani ympäri hakemaan sisätiloista molemmat järjestelmäkamerat. Aamuaurinko nousi pikkuhiljaa ja taivas värjääntyi satumaisen näköiseksi. Ensin sävyinä oli pinkki, joka vaihettui pikkuhiljaa kellertävän punaoranssiksi ja siitä lopulta aivan älyttömään lilaan. Aamuinen hetki oli minulle yöihmiselle liian varhainen eli herätys kukonpieremän aikaan on aina vaikea ja sain tehdä tosissani töitä, että unihiekat lentäisivät silmistä ja ajatus alkaisi kulkea edes johonkin suuntaan, mielellään kameroiden asetuksiin ja siihen, että minne pahukseen jemmasin yöllä auton avaimet?
Lähipuussa ruokailemassa ollut orava oli hieman äänestä päätellen loukkaantunut ja pahoittelin aamupalalla ollutta tilapäistä häiriötä eli kuvaajaa joka säntäili sinne tänne kuvakulmien perässä hihkuen ääneen. Lopulta orava kyllästyi ja heitti minua kävyllä ja kylläpä oli uskomattoman hyvä sihti kurrella! Se kehveli osui minua jalkaan. Ystäväni törmikset tekivät seuraa syöksähdellen hyönteisten perässä milloin ohitseni tai ihan korvanjuuresta. Hyvin ne ennakoivat sähäkästi säntäilevän kuvaajan liikkeitä ja yhteentörmäystä ei tullut.
Seurailin hetken pilven salamointia ja seuraavaksi vilkaisin Ursan myrskytutkaa. Nurin oli, ei mitään eloa. Salama-appi samoin. Oliko niillekin aamu liian varhainen? FMI:n tutkan sain onneksi auki ja näin, että saapuva sadealue alkoi menemään mukavasti mutkalle joka taas tietää yleensä vyörypilveä. Kävelin mökin takaa etupihalle ja näin vyörypilven yläosan kohoavan puiden yläpuolella. Ei hyvän tähden. Paljonko olisi aikaa? Kaksi minuuttia, vartti vai mitä? Auton avaimien pitäisi olla roikkumassa peuran sarvessa ja onneksi ne olivat siinä. Kiire tuli ja kaappasin kummatkin kamerat mukaan. Seurasi rivakka siirtyminen kylätielle. Mutkan jälkeen kohautin keskelle peuralaumaa, joten painoin jarrua eläinten loikkiessa ympäriinsä ja auton edessä. Nyt latua pliis äkkiä ajattelin ääneen. Eläimet tekivät fiksusti tilaa sinkoillen eri ilmansuuntiin ja tie vapautui. Painoin kaasua, ajoin viitisensataa metriä eteenpäin ja auto parkkiin ensimmäiselle aukealle. Vyörypilvi oli todella lähellä. Kuvaaminen olisi tarvinnut jalustaa, mutta aikaa ei ollut yhtään ylimääräistä. Niinpä yritin pitää kädet vakaina. Hyperventiloin näkyä sitten myöhemmin.
Mietin, miltä kylätiellä ollut ilmestys näytti ulkopuolisen silmään. Auto oli parkissa tienpenkalla vintassa ja kuskin ovi auki. Kuvaajan tukka sojotti pystyssä, kaulasta roikkui kaksi kameraa ja lisäksi käsissä oli kännykkä jolla sohin eri suuntiin ja samalla räpläsin toisella kädellä kameroiden asetuksia. Kotikylässäni ihmiset ovat tottuneet tempauksiini, mutta Valkolaiset ehkä eivät- vielä. Jälkeenpäin kuulin, että rynniessäni kylätielle kuin pillastunut elefantti olivat ihmiset aamupalalla ymmärtäneet heti, että taivaalla on tekeytymässä jotain erikoista ja kurkanneet ikkunasta tai menneet ulos. Fiksua ja oppivaista porukkaa nuo Valkolaiset! Samassa jaloissa tuntui omituinen läpiveto. Huomasin, että lähtiessäni pikataipaleelle jalkoihini olivat jääneet pinkit crocksit. Noh, ne sopivat hyvin yhteen vallitsevan maiseman värityksen suhteen. Sävy sävyyn heti aamulla, ei hassumpaa! Ja edistystä aikaisempiin vuosiin oli havaittavissa, koska kengät olivat oikeissa jaloissa.
Vyörypilvi oli kuin vuoristo, joka kohosi hurjaa kyytiä maaseudun ylle. Vyörypilvessä oli hämmentäviä yksityiskohtia, sen edellä liikkui hevosenkenkämäinen pilvi, joka tosin hävisi nopeasti, mantelipilveä eli lenticularista, sateenkaarta, sadeseinämää ja värejä vaikka toisille jakaa. Jäin kaipaamaan sitä, että aikaa kuvata olisi ollut hieman enemmän, mutta harvemmin luonnonilmiöt odottavat kuvaajaa. Allekirjoittaneen pää ei toimi ilman aamukahvia kuin hivenen kankeasti, mutta yllättävän hyvät kuvat tuli otettua vastaheränneillä aivoilla. Sadealue saapui samassa vyörypilven rullattua ylitseni. Ajoin mökille takaisin ja odottelin hetken, että pahin sadealue on mennyt. Sateen loputtua sukelsin takaisin ulos ja näin mökin yläpuolella kauniin sateenkaaren-edelleen vallitsi aivan uskomatottoman värinen valo. Kuvat talteen ja sitten kömmin sänkyyn hetkeksi. Sammahdin saman tien sateen ropinaan ja heräsi vasta, kun päivä oli jo pitkällä.
Lähdin mökiltä ravitsevan aamupalan ja kahvin jälkeen kotiin päin. Ajomatkalla salamatutka kilahti. Rikulta tuli myös viesti; salamoiva solu on syntynyt Laitilan itäpuolelle. Katselin Kaukolan peltoaukeille päästyäni mehevää ukkospilveä. Päätin kurvata peltojen kautta. Saapuva sedealue oli sanalla sanoen melkoisen kuvauksellisen näköinen. Salamointi oli harvaa ja keskittyi sadeseinämän taakse, vain välkähdykset näkyivät. Ajoin peltojen keskelle ja otin muutaman ruudun talteen ja loppumatka sujui kotiin kaatosateessa. Illalla mietin, että olipas ollut vauhdikas vuorokausi, joka näytti sille, että tilanne ukkosien suhteen jatkuu.
Operaatio yöukkonen
Illalla pakkasin kuvaustarvikkeita aavistuksen väsyneenä kokoon, mutta yöukkosen mahdollisuus on aina se, joka kiehtoo. Ajoin Untamalan peltoaukeille odottamaan Uudenkaupungin rannikolle mahdollisesti syntyvää salamointia. Olin saanut kameran valmiiksi jalustalle, kun puhelimeni piippasi. Rikulta tuli viesti. Päätin avata sen, koska aviomieheni ei tuppaa viesteilemään turhista asioista ollessani kentällä. Hieman hämmästyin ja niskakarvat nousivat pystyyn viestien edetessä.
-Riku ” Moikkamoi, sori häiriö, mutta minnepäin sä muuten menit kytikseen?”
-Pike ” Untamalaan ukkosmestaan, kui?”
-Riku ” Sieltä on tältä illalta karhuhavainto tunti takaperin, se on riehunut talon pihalla, ei vissiin säiky ihmistä”
-Pike ” No johan, tietkö missäpäin tarkalleen?”
-Riku ” Siinä kylässä, joka on siinä sua vastapäätä kasitien takana reilun kilometrin päässä eli pidäpäs korvat ja silmät auki”
-Pike ”No niin, jännitystä elämään sitten, kai?”
-Riku ”Just niin, pysyhän hengissä”
Jostain kumman syystä tuli kuulosteltua ympäristöä hieman tarkemmin, mitä normaalisti. Onneksi nalle ei löytänyt pimeässä moikkaamaan kuvaajaa. Nallen vuoro joutua kuvaajan kanssa samalle alueelle (tai toisinpäin) seurasi muutama vuorokautta myöhemmin.
Varsin vaisuksi jäi lopulta salamointikin, mutta muutama kuva tuli reissusta muistoksi. Täytyy sanoa, että oli kyllä poikkeuksellisen vauhdikas vuorokausi. Toisaalta on mukavaa, kun on paljon tapahtumia ilmiörintamalla, se haastaa mukavasti kuvaajaa kun loikitaan yökuvauksen ihmeellisiestä maailmasta päiväkuvaukseen ja siitä takaisin hämärään eikä ole täyttä varmuutta onko kuvaaja ollut koko ajan edes hereillä vai menikö toiminta osin jo automatiikan puolelle 😉
Mikä ihmeen mantelipilvi? Mantelipilvi on usein pyöreä, lautasmainen pilvi. Pilvessä voi olla useita kerroksia, joiden leveys vaihtelee. Tällöin pilvi muistuttaa lautaspinoa, jossa on eri levyisiä lautasia. Tuolloin sitä kutsutaan nimellä ”lenticularis-pino”. Pilvi on joskus pitkulainen niin että se muistuttaa surffauslautaa tai lentokoneen siipeä. (lähde: Ursa ja Wikipedia)
Hevosenkenkäpyörre: Hevosenkenkäpyörre (engl. horseshoe vortex) on ilmakehän pilvimuodostuma, joka syntyy ylöspäin suuntautuvan ilmavirtauksen törmätessä vaakasuunnassa liikkuvaan ilmamassaan. Se muodostuu yleensä nousevan cumulus-pilven huipulle, kun tuuli repii pilven yläosaa kaaren muotoon. Tämä harvinainen ilmiö on lyhytikäinen ja näyttää usein hevosenkengältä tai kaarelta. Hevosenkenkäpyörteen (pilven) lähteet: Ursa, Chat Gpt & Wikipedia
Tärkeimmät havainnot hevosenkenkäpyörteestä:
Kesto: Ilmiö on hyvin lyhytikäinen, kestoltaan usein vain muutamia minuutteja
Syntymekanismi: Syntyy, kun vahva, kapea nouseva ylösvirtaus (termikki) törmää ylempänä olevaan voimakkaampaan vaakasuoraan tuuleen.
Ulkonäkö: Muodostaa tyypillisesti u-kirjaimen tai hevosenkengän muotoisen pilven, joka on erillään alemmasta pilvimassasta.
Esiintyminen: Liittyy usein cumulus-pilvien kehitykseen.
– Pike joka väliin kytkeytyy automaatille
