Zeniitti

Tähtiharrastuksen verkkolehti

Lisääntyvä avaruusromu

Jari Heikkinen:

Vuonna 1957 Neuvostoliitossa valmisteltiin ja toteutettiin ainutlaatuista hanketta. Maan kiertoradalle laukaistiin satelliitti, joka opittiin tuntemaan nimellä Sputnik 1. Ihmiskunnan avaruusaika oli alkanut ja samalla alkoi myös roskaamisen aika Maan lähivyöhykkeellä. Kuluneiden vuosikymmeninen aikana avaruusromun määrä on räjähtänyt käsiin. Kiertoradoilla on kaikenlaista romua, muun muassa rikkinäisiä satelliitteja, kantorakettien eri vaiheita, hukattuja työkaluja ja pikkuruisia maalinhitusia. Joka ikinen näistä miljoonista kappaleista riittää aiheuttamaan tuhoa osuessaan vaikka toimivaan satelliittiin.

Kyseenalaisen kunnian ensimmäisen avaruusromun tittelistä sai yhdysvaltalainen Vanguar 1 -satelliitti. Se lähetettiin kiertoradalle 1958. Sen on laskettu pysyvän siellä aina vuoteen 2248 asti.

Mutta pahimmillaan avaruusromu pysyy Maan kiertoradalla kymmeniä tuhansia vuosia. Romun säilymiseen lähiavaruudessa vaikuttavat ilmakehän aiheuttama kitka ja aurinkotuuli. Alemmilla kiertoradoilla kappale vajoaa nopeammin kohti Maata, mutta siihenkin voi mennä vuosikausia.

Avaruusromua on kiertoradoilla satoja miljoonia kappaleita. Siksi sitä sataa ilmakehän alempiin kerroksiin, joka ikinen viikko. Suurin osa siitä on pieniä kappaleita, jotka tuhoutuvat ilmakehän kitkan polttamina. Se näkyy hetkellisenä tulipyrstöisenä valopallona. Mutta aina välillä jokin suurempi kappale selviytyy pidemmälle. Suurin osa pulahtaa meriin, mutta osa tömähtää maan kamaralle.

Tällä hetkellä tunnetaan noin kahdenkymmenentuhannen suurikokoisen kappaleen reitit. Se ei paljon auta, kun sellainen lähtee syöksymään alas maahan. Kappaleen putoamisrata muuttuu viime hetkillä ja tarkkaa putoamispaikkaa on mahdotonta ennustaa.

Maapallon kiertoradoilla avaruusromua on sellaiset määrät, että sille on pakko tehdä jotain. Tilanne tulee vain vaikeutumaan. Erilaisia siivouskeinoja mietitään, mutta mitään konkreettista ei vielä ole saatu aikaan. Tällä alalla yksityisellä toimijalla olisi valtavat markkinat hallussa, jos vain pääsy ilmakehän yläpuolelle olisi edullisempaa ja vaivattomampaa.

Avaruusromu aiheuttaa jatkuvan uhan eri satelliiteille, joita käytetään siviili- ja sotilastarkoituksiin. Ensimmäisen kerran näin kävi vuonna 2009, kun Iridium –viestintäsatelliitti törmäsi venäläiseen satelliittiin.

Tähtiharrastajille ja maan pinnalla käytettävillä kaukoputkilla kuvattaessa satelliitit ja avaruusromu aiheuttavat kuviin ikäviä viiruja jo lyhyellä valotuksella. Vaikka luonto havaintopaikan ympärillä olisi valosaasteeton, niin yläilmoissa tilanne ei aina ole sama.

Aina välillä avaruusromun tuhoutuminen nousee uutisvirrassa suuriin otsikoihin. Marraskuun 13. päivänä seurattiin kuinka WTF –kappale syöksyi ilmakehään. Jokainen englantia osaava voi vapaasti mielessään miettiä mikä alatyylinen ilmaisu noista kirjaimista muodostuu.

Tuona perjantaina ilmeisesti kantoraketin polttoainesäiliö tuhoutui kokonaan ilmakehässä. Sillä ei ilmeisesti ollut edes silminnäkijöitä.

Satelliitin jättämä viiru taivaalla. uva: Jari Heikkinen.

Satelliitin jättämä viiru taivaalla. Kuva: Jari Heikkinen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *