Zeniitti

Tähtiharrastuksen verkkolehti

Tekokuista satelliitteihin

Tekokuista satelliitteihin

Jari Heikkinen:

Silloin tällöin kuvakentän poikki lentävä satelliitti jättää viirun kuvaan, varsinkin pidemmillä valotuksilla. Kuva: Jari Heikkinen.

Silloin tällöin kuvakentän poikki lentävä satelliitti jättää viirun kuvaan, varsinkin pidemmillä valotuksilla. Kuva: Jari Heikkinen.

Meidän omaa planeettaamme kiertää Kuu ja iso joukko tekokuita, joita myös satelliiteiksi kutsutaan. Ensimmäinen satelliitti oli vuonna 1957 laukaistu Sputnik 1. Sen jälkeen erilaisia tekokuita on laukaistu Maata kiertäville radoille yhä kiihtyvällä tahdilla. Tällä hetkellä planeettaamme kiertää yli 22 000 yli kymmenen sentin kokoista kappaletta. Varsinaisia satelliitteja niistä on karkean arvion mukaan 1000. Näiden lisäksi Maan kiertoradalla on erikokoista romua lähes puoli miljoonaa kappaletta. Eli kaikenlaista ylijäämätavaraa, jota on irronnut esimerkiksi kantoraketeista.

Satelliitteja käytetään moniin eri tarkoituksiin. Tutuimmat käyttömuodot ovat erilaiset tietoliikennesatelliitit. Mukaan mahtuvat myös kaukokartoitussatelliitit, sääsatelliitit ja paikannussatelliitit.

Satelliitteja hyödynnetään myös sotilaallisiin tarkoituksiin, erityisesti tiedusteluun. Niiden kameroiden kuvaustarkkuuden uskotaan olevan paljon parempi kuin siviilipuolen vastaavien. Huolestuttavimmat sotilassatelliitit ovat niin sanottuna tappajasatelliitteja, jotka tuhoavat räjähtämällä kohteensa menemällä saaliinsa lähelle.

Satelliitit laukaistaan käyttötarkoituksensa mukaan eri korkeuksille kiertoradoille. Matalimmat kiertoradat ovat vain 200 kilometrin korkeudella. Kaikkein kauimmaiset tekokuut ovat jopa 36 000 kilometrin etäisyydellä. Se, miten nopeasti satelliitit liikkuvat, on suoraan verrannollinen niiden ratakorkeuteen. Alimmilla radoilla olevien nopeus voi olla 27 000 km/h. Ylimmillä radoilla olevien nopeus on maltillisempi.

Käyttötarkoitus määrittelee myös millaiselle radalle satelliitit laukaistaan: onko kiertorata ympyränmuotoinen vai hyvin elliptinen eli soikea Molnija –kiertorata.

Satelliittien havainnoimiseen ei tarvita suuria investointeja. Havaintopaikan vaatimuksiin kuuluvat valosaasteeton paikka ja esteetön näkymä taivaalle. Otollisin aika satelliittien näkemiseen on illalla, koska silloin Auringon valo heijastuu niihin, vaikka maanpinnalla on jo pimeää. Tähtien joukosta satelliitit erottuvat nopean liikkeensä vuoksi. Ne seilaavat halki tähtitaivaan pieninä valopisteinä. Mitä satelliitteja pääsi yläpuolella liikkuu? Tietoa löytyy muun muassa Ursan tekokuut ja raketti-ilmiöt -jaoston sivuilta.

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *