Taivaallinen moikkailu ei tuhoa

23.9.2015 klo 15.26, kirjoittaja
Kategoriat: Otsikon takana , Sitkeät huhut

Venus, Jupiter ja Merkurius La Sillan observatorion yläpuolella kesäkuussa 2013. Kuva Y. Beletsky (LCO)/ESO (CC BY 4.0)

Venus, Jupiter ja Merkurius La Sillan observatorion yläpuolella kesäkuussa 2013. Kuva Y. Beletsky (LCO)/ESO (CC BY 4.0)

Aamutaivaalla erottuu nykyään pari huomiotaherättävän kirkasta pistettä, oletteko huomanneet? Mars, Venus ja Jupiterhan ne siellä hengailevat. Hehkuva trio nousee itäisestä horisontista ennen Aurinkoa kokonaisuudessaan noin viiden kieppeillä (Jupiter kuhnuroi vielä horisontin tasalla) ja kohoaa yhä korkeammalle, kunnes Auringon nousu kuuden, seitsemän maissa valaisee taivaan ja hämärtää planeetat näkyvistä.

Rykelmä tiivistyy entisestään lokakuun loppua kohti ja ennättää nousta yö yöltä korkeammalle ennen päivän valkenemista. Jupiter on taivaalla lähimpänä Marsia 18.10, minkä jälkeen se lipuu treffaamaan Venusta 26.10. Planeetat pysyttelevät aamutaivaalla tämänkin jälkeen hitaasti toisistaan loitoten ja etelämpään siirtyen oikeastaan vuoden loppuun saakka. (Miten sen nyt laskee — eivät ne yhtäkkiä sieltä minnekään ampaise.)

Aamunvirkkuja kolmikko varmasti ilahduttaa, mutta kun planeetat kohtaavat taivaalla, netissä herää aina villejä spekulaatioita siitä, josko nyt edes jotain katastrofaalista tapahtuisi. Voisiko planeettarykelmä aiheuttaa maanjäristyksiä tai tulvia tai ehkä kiskaista Maan radaltaan? Selvitetäänpä, onko huoleen aihetta.

Vuorovesiä ja vellontaa

Maanpäälliseen elämään vaikuttaa eniten kaksi taivaankappaletta: Kuu ja Aurinko. Kuu on meitä kirkkasti lähin melko massiivinen taivaankappale, ja Aurinko on kaukana, mutta jättimäinen (ja vaikuttaa tietysti Maahan muutenkin kuin gravitaationsa välityksellä).

Niiden massat — tai oikeastaan tuon massan aiheuttama gravitaatio — saavat Maassa aikaan vuorovesi-ilmiön. Tämä pullistaa paitsi planeettamme merenpintaa, myös jossain määrin sen kivikuorta. Kuun vaikutus vuorovesiin on näistä kahdesta hitusen voimakkaampi.

Suomessa ilmiö on suhteellisen huonosti tunnettu, sillä Itämeri on perin pieni eikä siihen synny kunnon vuorovesivellontaa. Ilmanpaineen vaihtelut ja tuulet saavat siellä aikaan vastaavan suuruisia muutoksia.

Vuorovesi-ilmiö on voimakkaimmillaan täyden- ja uudenkuun aikaan, kun Kuu, Maa ja Aurinko ovat samassa linjassa. Mikäli tämä sattuu syys- tai kevätpäiväntasauksen aikaan kun Kuu ja Aurinko ovat kumpikin päiväntasaajan yläpuolella, ilmiö voimistuu entisestään.

Todella jymyisä vuorovesi saadaan, jos Kuu on tällöin vielä radallaan lähellä sitä pistettä, jossa se on lähinnä Maata eli ns. perigeumissa. Meren pinta saattaa tällöin nousta joillain alueilla äärimmillään puoli metriä korkeammalle kuin normaalin nousuveden aikaan. Tällainen kombo toistuu 4,5 vuoden välein, mutta mitään silmitöntä hävityksen kauhistusta se ei aiheuta.

Ajatus siitä, että tällainen vatkaus voisi aiheuttaa myös maanjäristyksiä oli vakavassa fundeerauksessa jo 1700-luvulla, mutta tapahtuuko näin oikeasti? Loogisesti tuntuisi fiksulta että kyllä, juuri näin — jos maankuoressa on jännityksiä, vuorovesivoimat voisivat laukaista sen ja aiheuttaa järistyksen. Kunnollista näyttöä tästä ei kuitenkaan vielä ole. Jos maanjäristyksillä ja vuorovesillä on joku yhteys, se ei voi olla kovin suuri.

No hyvä — Kuu ja Aurinko vaikuttavat meihin, mutta eivät aiheuta massiivista tuhoa ja hävitystä. Entä ne planeetat?

Taivaallista köydenvetoa

Aurinkokunnan planeetat eivät ole milloinkaan tarkasti rivissä, sillä niiden kiertoajoille ei löydy yhteistä jaksoa. Joku niistä on aina eri puolella taivasta kuin muut planeetat. Tiukimmassakin planeettakimpussa ne ovat taivaalla vähintään 30 asteen levyisellä alueella, mikä vastaa noin 60 täysikuun halkaisijaa. (Seuraavan kerran tämä muuten tapahtuu 20 maaliskuuta vuonna 2673 ja äärimmäisimmän tiukka sumppu saadaan 2854. Kannattaa merkitä kalentereihin.)

Mutta vaikka ne joskus olisivatkin siistissä rivissä, mitään äkillistä gravitaatiorytäkkää ei tapahdu. Planeetoista suurin, Jupiter, vaikuttaa meihin korkeintaan yhden prosentin siitä mitä Kuu silloin, kun se on radallaan meitä lähinnä. Jos Jupiter ottaisi kaikki muutkin planeetat mukaan tähän taivaalliseen köydenvetoon, ne vaikuttavat yhteisvoimin gravitaatiollaan Maahan yhdessä alle 2 % siitä mitä Kuu.

Ihan kohtuullisen kiva kimppu saadaan itse asiassa jo syyskuun 4. vuonna 2040, kun planeetat Merkuriuksesta Saturnukseen ovat hauskasti rivissä taivaalla — joskin Suomesta katsottuna ne viistävät jo horisonttia Auringon laskiessa ja viihtyvät siis lähinnä päivätaivaalla. Päiväntasaajan tienoilla rivi sojottaa iltataivaalla suorempaan Auringosta ylös ja on varmasti aika huikea näky, vaikka pientä ja himmeää Merkuriusta onkin hankalaa nähdä.

Nautitaan siis aamutaivaan planeettakolmikosta hyvillä mielin!

3 kommenttia “Taivaallinen moikkailu ei tuhoa”

  1. Lasse Reunanen sanoo:

    Planeettojen tiivistymien (Maasta katsoen) vuosiluvut mielenkiintoisia, mutta hieman laajempi otos menneistä vuosista alkaen ja astevaihteluineen sekä arvion tekijän merkinnällä (lähdenimi ja/tai ohjelmisto-osoite) olisi luotettavampi (pelkät vuosiluvut sisältää virhetulkinnan mahdollisuuksia).

    Tulkitsen kuitenkin antamiasi vuosilukuja;
    20.3.2673 ja 2854 kalenterihakemistostani:

    Gregoriaaninen kalenteri toistuu 400 vuoden välein, joten vuodet;
    1873, 2273 ja 2673 ovat samoin, sekä vuodet;
    1654, 2054 ja 2454 ovat samoin.

    Kalenterikierrossa vuodet viikonpäivissä kiertää 28 vuoden jaksoilla, joista (3) rinnakkaishakuni vuodelta 2001 alkaen jne.

    Vuodelle 2673 hakuni ovat; 25. Z 3, eli vuosi alkaa ja päättyy keskiviikkona (ke-ke).
    Samoin kalenterit ovat vuosina; 2003, 2014 ja 2025 (20.3.2014 oli torstai).

    Vuodelle 2854 hakuni ovat; 26. Å 4, eli vuosi alkaa ja päättyy torstaina (to-to).
    Samoin kalenterit ovat vuosina 2009, 2015 ja 2026 (tämäkin vuosi viikonpäivin samoin kuin vuosi 2854).

    1. Anne Liljestrom sanoo:

      Hei Lasse,

      perusteellisempaa lisätietoa löytyy vaikkapa sivulta https://web.archive.org/web/20051214013307/http://www.sunspot.noao.edu/PR/alignment.html

  2. Lasse Reunanen sanoo:

    Hei Anne

    Täysikuu pimennyksenään lähinnä Maata oli aamulla…
    Salossa Kuu näkyi klo 0:30 pilvien välistä, mutta aamuyölle tultaessa olivat pilvet peittäneet koko tähtitaivaan – en kuunpimennystä lähtenyt tarkkailemaan.

    Kuulin haastatteluasi aamulla klo 11:05- / Yle Puhe, jossa sanoit onnistuneesi ”näkemään unta kuunpimennyksestä”…

    Vaikka täydenkuun aiheuttamia maanjäristyksiä ei varmuudella yhdistetty niin tapaninpäivän aamulle su 26.12.2004 tsunamijäristyksen täydenkuun päivälle muistamme.

    Katsoin linkkisivusi, mutta en tarkkaa käännösselkoa tehnyt. Sisälsi jatkolinkkinä kalentereistakin, joten täsmennän vielä edellistä tekstiäni:

    Vuodelle 2854 olin merkinnyt 400 vuoden välein samoin myös vuoden 1654, jotka siis gregoriaanisen kalenterin mukaisesti.
    Suomalaiset Ruotsiin liittyen elivät vuonna 1654 vielä juliaanisen kalenterin merkinnöin (vuosina 1700-1753 erillisten kalenterimuokkaustensa merkinnöin) ja juliaaninen kalenterihakuni vuodelle 1654 on;
    6. F 7, eli juliaanisesti vuosi alkoi ja päättyi sunnuntaina (su-su).
    Kolme erillistä hakuani auttaa muistamaan hakujärjestelmän (keksin sen ”unessa” vuoden 2000 kesällä – luettuani lähdekirjoja).

    Kalenterihaut helppo tehdä itselle laskentasivustolla, laittamalla vierekkäisiin ruutuihin allekkain 1.-28. / A-Ö (W poistettuna) / ja kolmantena numerot viikonpäiville (1-7) jossa W selvyydeksi väliin (vuoden ensimmäisen-viimeisen päivän numeroilla) karkausvuosille.

    Gregoriaaninen haku alkaa vuodesta 2001; 1. A 1 (ma-ma), josta taaksepäinkin vuoden 1582 alkupoikkeamalle, jatkuen vuodesta 1583 hakumerkinnöin;
    11. K 6 (la-la) jne. – huomioiden vuosisatamuutokset (jättämällä hakuriveille niille sopivasti merkintäväliä).

    Kalenterihakujen 28 vuotinen kierto viikonpäivin menee (vuodesta 2001 jne.);
    ma-ma, ti-ti, ke-ke, to-pe, la-la, su-su, ma-ma, ti-ke, to-to, pe-pe, la-la, su-ma, ti-ti, ke-ke, to-to, pe-la, su-su, ma-ma, ti-ti, ke-to, pe-pe, la-la, su-su, ma-ti, ke-ke, to-to, pe-pe, la-su jne. uudelleen
    (viikonpäivän numeroilla hakumerkintä tiivistää samat päivät pystyriville).

    Juliaanisen kalenterikierron vastaava alku 2000-luvulta on vuodesta 2013 hakumerkinnällä;
    1. A 1 jne. (ma-ma), joka vuonna 2100 yhdistyy samoin gregoriaaniseen kalenteriin (2 vk / 14 vrk erolla) ja taaksepäin 28 vuoden sarjaa voi yhtenäisesti jatkaa ajanlaskumme alkuun (ymmärtääkseni vuoden 8 jaa. / jKr. edeltävissä kalentereissa jälleen poikkeamia ollut).

    Vuosiluvut laskentasivulla tekee helposti ”maalaamalla” hiiren painalluksella kaksi ensimmäistä pystyruutua (kirjoitettuna niihin vuodet 2001 ja 2002) ja sitten ruutujen oikeaan alakulmaan tarttumalla hiirellä / vetämällä alas loput vuosiluvut (2001-2028) jne. viereiset jaksot 28 vuoden välein pystyruuduille (tulostaen aina täysi sivullinen muistiin)…

Vastaa käyttäjälle Lasse Reunanen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *