Täällä ei ole mitään nähtävää!
”Mitä taivaalla tapahtuu? Ursa pitää sinut kärryillä”, lupaa Facebook-sivumme esittelyteksti. Siinä on lupaus, joka on ajoittain kova pala täytettäväksi. Taivaallahan nimittäin tapahtuu kaikenlaista, mutta iso osa siitä ei ole kovinkaan näyttävää. Mistä kaikesta kannattaa nostaa yleinen meteli, ja mikä kiinnostaa vain pitkän linjan tähtiharrastajaa?
Yksi hyvä esimerkki ovat tähdenlentoparvet. Kansainvälisessä mediassa hehkutellaan vuosittain geminidien (4.-17.12.) ja kvadrantidien (28.12.-12.1.) parvia, jotka ovat näyttävyydellään samaa luokkaa kuin elokuun perseidit. Niiden tähdenlentoja voisi teoriassa nähdä 60-70 kappaletta tunnissa. Käytännössä Ursa ei koskaan mainosta näitä parvia, perseidejä sen sijaan kyllä. Miksi näin?
Suomessa esiintyy pilvisiä päiviä läpi vuoden, mutta syksy ja talvi ovat keskimääräistä pilvisempiä ja selvästi synkimmät kuukaudet ovat marras- ja joulukuu. Pilvipeite voi tietysti rakoilla paikallisesti, mutta on erittäin todennäköistä, että valtaosa Suomen taivaasta on geminidien ja kvadrantidien maksimin aikoihin tasaisen puuron peitossa.
On kova juttu, kun Kuu tai Aurinko pimenee oikein kunnolla. Näky on näyttävä ja verraten harvinainen – etenkin Auringon tapauksessa, jonka pimennykset näkyvät pienellä alueella kerrallaan, etenkin täydellisenä. Kuunpimennys on yleisempi ja näkyy kaikkialla, missä Kuu näkyisi pimennyksen aikaan muutenkin.
Osittainenkin auringonpimennys on tapaus sinänsä, sillä täydellinen pimennys näkyy samalla paikkakunnalla keskimäärin vain kerran 360 vuodessa. Suomen alueelle täydellinen auringonpimennys sattuu muutaman kerran sadassa vuodessa, ja osittaisia pimennyksiä tapahtuu suunnilleen joka toinen tai kolmas vuosi.
Kuunpimennykset voivat olla täydellisiä, osittaisia tai niin kutsuttuja puolivarjopimennyksiä. Maa nimittäin voi heittää Kuun pinnalle kahdenlaista varjoa: joko Maa peittää Auringon kokonaan, jolloin Kuun pinta on täysivarjossa, tai Aurinko pääsee kurkkaamaan Kuuta osittain Maan takaa, ja Kuun sanotaan olevan puolivarjossa.
Täysivarjo aiheuttaa kunnon tummenemisen, vaikkei Kuu pimenisikään täydellisesti. Mutta jos pimennys jää puolivarjopimennykseksi, sitä ei edes huomaa kunnolla. Kuun pinnasta heijastuva auringonvalo hitusen himmenee, mutta paljain silmin näkyä ei erota normaalista täysikuusta.
Olisi pienimuotoinen tragedia, jos taivasta harvemmin katseleva henkilö innostuisi pitkästä aikaa vaikkapa tällaisesta kuunpimennyksestä. Hän menee ulos, nostaa katseensa, ja pettyy. Tai vielä pahempaa, ajattelee että tämä ei selvästi ole häntä varten, on niin tyhmä ja taitamaton ettei edes erota kuunpimennystä taivaalta.
Tällaista kokemusta nyt tietysti pitäisi välttää viimeiseen saakka.
Välillä tietysti pitää ottaa riskejä, vinkata mahdollisuuksista nähdä revontulia tai muuta jännää, vaikkei täysiä takeita hurmoksellisesta taivaskokemuksesta olisikaan. Koko tulevan vuoden tiedossa olevat taivastapahtumat kaiken asteisista pimennyksistä aina pikkuplaneettojen ja Jupiterin kuiden liikkeisiin julkaistaan syksyisin Tähdet-vuosikirjassa.
Aina toisinaan voi joku komeetta yllättää kirjan tultua painosta, mutta sehän on vaan kivaa.
Huhtikuussa 2013 sattunut Kuun puolivarjopimennys. Aurinko pääsi jatkuvasti valaisemaan osin kiertolaisemme pintaa eikä sen loiste juuri himmentynyt. Jos Kuu olisi eksynyt täysivarjon alueelle, pimennys olisi ollut selvästi havaittavissa. Kuva Tom Ruen.