Kenen taivas?
”Tuo mulle taivaalta kuusi kuuta, paa Saturnuksen renkaat sormeeni mun” aneli taannoin Ressu Redford. Kukapa ei olisi suloisen hulluuden vallassa halunnut luvata armaalleen jotain ikuista, jota ei ole sidottu elinkustannusindeksiin tai hormonaaliseen ailahteluun. Mitä onkaan sillanpieleen kiinnitetty lukko siihen verrattuna, että armaalleen voisi hankkia vaikka taivaalla tuikkivan tähden?
Onnistuu! Saat rahojesi vastineeksi tyylikkään kauppakirjan, tietoja ostamastasi tähdestä ja pienestä lisämaksusta myös upean, kaiverretun paperipainon! Kaikki nimetyt tähdet rekisteröidään välittömästi tähän erittäin epäviralliseen tietokantaan.
Kansainvälinen tähtitieteen unioni IAU on edelleen ainoa maanpäällinen taho, jolla on oikeus virallisesti nimetä taivaankappaleita. Eikä sekään niitä omista – saati myy nimeämisoikeuksia. Netin taivaalliset kaupustelijat myyvät lainvoimaisesti korkeintaan kauppakirjan näköisiä paperilappuja. Ja paperipainoja.
Mutta kuka ne taivaankappaleet nyt sitten lain mukaan omistaa?
Ei kukaan, tai me kaikki. Taivaankappaleiden katsotaan olevan ihmiskunnan yhteistä omaisuutta samaan tapaan kuin kansainvälisten merialueiden. 102 valtiota on ratifioinut YK:n Avaruusyleissopimuksen vuodelta 1967, jossa ne sitoutuvat olemaan valtaamatta Kuuta tai muita taivaankappaleita. Mukana ovat kaikki nykyiset avaruusvaltiot.
Vaan entä yksityishenkilöt? Eiväthän he ole allekirjoittaneet mitään! Tähän näennäiseen porsaanreikään on vedonnut muun muassa amerikkalainen liikemies Dennis Hope. Vuonna 1980 Hope katsahti taivaalle, näki Kuun ja vainusi bisnesmahdollisuuden.
Hope lähetti YK:lle kirjeen, jossa hän ilmoitti ottavansa omistukseensa Kuun sekä kaikki loput aurinkokunnan planeetat ja niiden kuut. Hän pyysi vielä YK:ta olemaan yhteydessä, jos tässä ilmenisi jotain lakiteknisiä ongelmia. YK ei soitellut perään.
Hope väittää myyneensä tähän mennessä kuudelle miljoonalle asiakkaalle yhteensä neljä ja puoli miljoonaa neliökilometriä Kuusta, Marsista, Venuksesta, Iosta ja Merkuriuksesta. Suojellakseen maanomistajien oikeuksia Hope on perustanut oman valtion nimeltä Galactic Government. Jopa Yhdysvaltain hallitus on tunnustanut valtion itsenäisyyden, uhoaa presidentti Hope. Tunnustamisen osoituksena hän esittää asiakirjaa, jossa Galactic Governmentin itsenäisyysjulistukselle myönnetään jotain vähän muuta, nimittäin tekijänoikeussuoja.
No joo, kyllä minäkin rakensin sohvatyynyistä majoja kun olin lapsi. Naiivisti päästin kaverit sisään ilmaiseksi.
Kansainvälinen avaruuslaki tulkitsee, että YK:n sopimukset sitovat myös jäsenmaiden kansalaisia samaan tapaan kuin muutkin valtioiden oikeudet ja velvoitteet. Hope myy sen tulkinnan mukaan kauppakirjoja, ei taivaallisia kiinteistöjä.
Taivaankappaleita ei edelleenkään omista kukaan. Mutta asiat ovat muuttumassa.
Asteroidien louhimista suunnitellaan jo täysin vakavissaan, eikä ihme. Yksi kilometriluokan asteroidi voi sisältää enemmän arvometalleja, kuin mitä ihmiskunta on ennättänyt louhia maapallolta koko historiansa aikana. Jo aivan Maan radan tuntumassa liikuskelee useita tuhansia tämänkokoisia kappaleita.
Ihmiskunnan suuria löytöretkiä on aina ajanut perimmäinen toive vaurastumisesta. Vaikka luonnonvarojen haaliminen avaruudesta onkin kallista ja riskialtista, siitä saatavat taloudelliset voitot ovat äärimmäisen houkuttelevia. Ei ole vaikeaa kuvitella kaivosfirmoja perustamassa pääkonttoreitaan niihin maihin, jotka eivät ole Avaruusyleissopimusta ratifioineet. Valtiot voivat myös vetäytyä YK:n sopimuksista vuoden varoajalla. Ja jos yksi lähtee, lähtevät varmasti muutkin.
Maapallolla on liki 200 itsenäistä, toistensa tunnustamaa valtiota. Moni niistä on solminut erilaisia sopimuksia yhteisistä pelisäännöistä, mutta todella maailmanlaajuisia lakeja ei ole olemassakaan. Ihmiskunnalla ei ole olemassa mitään vallitsevaa oikeuskäytäntöä avaruuden valloitteluun.
Miten siis käy, jos joku onnistuu taiteilemaan itsensä asteroidille, julistaa sen vallatuksi ja ryhtyy porauspuuhiin? Emme varmaankaan saa tietää, ennen kuin joku kokeilee.
Tämä kolumnini on julkaistu alunperin Tähdet ja avaruus -lehden numerossa 5/2013 Linnunradan laidalla -palstalla. Se tuli ajankohtaiseksi taas, kun Prisma Studiossa koetetaan pilke silmäkulmassa ostaa mökkitonttia sopivalta taivaankappaleelta 18.3.