Kello käy epänormaalia aikaa

25.3.2015 klo 16.51, kirjoittaja
Kategoriat: Otsikon takana , Uutisoinnin arvoista

Salvador Dalín kuuluisa valuva kello La persistencia de la memoria -maalauksesta Lontoon Kew Gardens -puistossa. Kuva Stephen Dawson (CC BY-SA 2.0)

Salvador Dalín kuuluisa valuva kello La persistencia de la memoria -maalauksesta Lontoon Kew Gardens -puistossa. Kuva Stephen Dawson (CC BY-SA 2.0)

Tänä sunnuntaina kelloja siirretään taas, kun niin kutsuttu normaaliaika päättyy. Mihin suuntaan se nyt olikaan…? (Seinältä lattialle, ranteesta toiseen?)

Hyvä nyrkkisääntö on se, että kellon viisareita siirretään kohti kesää (niissä kelloissa, joissa vielä on viisarit). Kevätväsymyksen uuvuttama nurisee tuntia lyhyemmästä vapaapäivästä, kun taas syksyisin saadaan yksi tuntia pidempi sunnuntai. Aamulla saa kääntää vielä hetkeksi kylkeä hyvällä omallatunnolla. Talvella eletään niin kutsuttua normaaliaikaa.

Kesäaika on verrattain uusi keksintö. Saksassa ja Iso-Britanniassa se otettiin käyttöön vuonna 1916, Yhdysvalloissa vuonna 1918, mutta käytännöstä luovuttiin siellä pian (toistaiseksi) kesäaikakäytännön epäsuosion vuoksi. Suomessa kokeiltiin kesäaikaa vuoden verran toisen maailmansodan aikana 1942. Euroopassa kesäaika otettiin laajalti käyttöön vasta 1980, ja Suomi taipui viisarivenkslaukseen lopullisesti vuonna 1981. Nykyään EU-maat ovat tehneet yhteisen sopimuksen kesäajasta, ja koko unioni siirtyy kesäaikaan maaliskuun viimeisenä sunnuntaina ja palaa normaaliaikaan lokakuun viimeisenä sunnuntaina. (Tämä tekee 31-päiväisestä lokakuusta ihan oikeasti vuoden pisimmän kuukauden — se ei siis vain tunnu siltä.)

Ajatus käytännön taustalla on se, että keinovalon käytön yleistyttyä ihmiset eivät enää keskitä töitään vuorokauden valoisalle ajalle. Kesäajan ansiosta kevät- ja syysillat muuttuvat valoisammiksi (jos kellonaikaa katsotaan) ja näin säästetään valaistuskuluissa.

Mutta säästetäänkö kesäajan ansiosta oikeasti sähköä? Tutkimustulokset ovat olleet puolesta ja vastaan — sähköä joko säästetään hitusen tai sitten käytetään hitusen enemmän kuin normaaliajan aikana. Mitään merkittäviä säästöjä tällä ei näytetä saavuttavan. Suomessa ja muualla napapiirien läheisyydessä kesäajalla on muutenkin merkitystä pääasiassa juuri kellojen siirtämisen kieppeillä: kesällä meillä on perin riittoisasti valoa aamusta iltaan, siirrettiin kelloja eli ei.

Aivan yhdentekevästä asiasta ei kuitenkaan ole kyse. Viisarien kääntely voi tutkimusten mukaan lisätä unihäiriöitä, ja sopeutuminen uuteen kellonaikaan voi viedä yli viikon. Unihäiriöistä kärsivillä tilanne on vieläkin pahempi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL toivookin, että kesäajasta luovuttaisiin EU:ssa. ”En oikein näe hyviä perusteluita kellonviisareiden siirtelylle kahteen kertaan vuodessa. Minun mielestäni kesäajan käytön perusteet olisi hyvä arvioida uudelleen”, sanoo laitoksen pääjohtaja Pekka Puska THL:n lehdistötiedotteessa (3.4.2012).

Laitoksen ylilääkäri Timo Partosen ryhmä on tutkinut laitoksella kesäajan aiheuttamia vuorokausirytmin häiriöitä vuodesta 2004 lähtien. ”Koska valon ja pimeän vaihtelu on tärkeä meitä tahdittava aikasignaali, äkillinen muutos ympäristön valaistusolosuhteissa vaikuttaa esimerkiksi aineenvaihduntaan. Siitä seurauksena on usein ruokahalun kasvu, makeannälkä ja painon nousu”, Partonen listaa.

Partosen mukaan kesäaikaan siirtyminen on elimistölle taas yksi lisärasite. ”Unen määrä vähenee ja sen laatu heikkenee, kun uni muuttuu katkonaisemmaksi. Tämä rasittaa varsinkin iltavirkkuja. Niinpä syksyllä normaaliaikaan siirryttäessä infarktien määrä ei siirtymistä seuraavan viikon aikana lisäänny, vaan päinvastoin vähenee hieman.”

”Kesäaikaan ja normaaliaikaan siirtymisten aiheuttamat oireet ovat hyvin yksilöllisiä”, huomauttaa THL:n erikoistutkija Tuuli Lahti. ”Toiset meistä eivät oireile lainkaan, toiset kärsivät muun muassa väsymyksestä ja univaikeuksista vielä viikkoja siirtymän jälkeen.”

Tähtiharrastajaakin kellojen siirtely potuttaa, etenkin keväisin, kun pimeä aika alkaa muutenkin olla kortilla. Illat valaistuvat roimasti kertaheitolla. Mutta ainakin vielä toistaiseksi tällä mennään. Kelloja siirretään siis tunnilla eteenpäin sunnuntaiaamuna kello 03.

 

Lähteitä (alkuperäiset THL:n tiedotteet näyttävät kadonneen netin syövereihin):

YLE: Pekka Puska luopuisi kesäajasta (3.4.2012)

Uusi Suomi: Sunnuntaina ihminen menee taas sekaisin – THL tyrmää kellojen siirtelyn (25.10.2012)

4 kommenttia “Kello käy epänormaalia aikaa”

  1. Koivunen Heikki sanoo:

    Olen hyvin paljon samaa mieltä kesä-aikaan siirtymisen johdosta. Venäjähän on jo luopunut kesä-ajasta, samoin Viro.

  2. Juhani Harjunharja sanoo:

    EU:n ja siinä sitten Suomenkin on syytä luopua tästä ”ihmiskokeesta”, joka on selvästi ongelmia tuottava. Itsekin koen tämän kevään kellopelin häritsevän pitkään untani: ”illanvirkku” kun olen. Toisaalta voisimme siirtyä ihan hyvin vaikka Ruotsin ja Norjan aikavyöhykkeelle eli tunti lisää aamun uneen! Tuossa Teno-joen toisella puolen kuljetaan mainitsemaani aikaa, mikä tuntuu ja näkyy arjen ”kelloissa”. Kaikkeen hupatukseen se tämä ihmisotus on lähtenytkin…

  3. Lasse Reunanen sanoo:

    Itse en kellonajan siirtelystä univaikeuksia koe – vaan nukun ajallani yleensä hyvin (ilman ulkoisia häiriötekijöitä). Rytmitykseeni asia kuitenkin vaikuttaa kun sisäinen kellokoneistoni uudelleen ajoittuu, jollainen kaikilla ihmisillä – kasveilla ja eläimilläkin omanlaisenaan.
    Virittäytymistä uuteen aikarytmiin toteutan tarkoituksellisesti hitaasti – laiskotellen. Otan siis tietoisesti löysemmin erilaiset aikavaraukseni ja annan joutenolon mahdollisuuksien mukaan ottaa osansa aikatauluissani. Kellotkin siirtelen vähitellen uudelle ajalleen (ei pakonomaisesti heti kaikki ja nyt).

  4. Metusalah sanoo:

    Kesäaikaan siirtymisen haittoja on jo niin paljon tutkittu, että edellä esitetyt harmit pitävät varmasti paikkansa. Sen sijaan kesäajasta luopuminen toisi paljon muita lisäharmeja siinä tapauksessa, että Suomi yksin jättäisi normaaliajan käyttöön, muiden maiden siirtyessä kesäaikaan.
    Tässä globaalisoituneessa maailmassa on tärkeää, että kansainväliset aikataulut lentoliikenteessä, kaupankäynnissä ym. kansainvälisessä kanssakäymisessä pitävät täsmällisesti kutinsa. Nykyisessä käytännössä selvitään ”vain” kelloja siirtämällä yhdellä tunnilla, mutta jos näin ei tehtäisi, kaikki aikataulut, kansainväliset tapaamiset yms. jouduttaisiin laatimaan uusiksi kaksi kertaa vuodessa. Tämä jos mikä aiheuttaisi suuret kustannukset ja vaivannäön niin firmoille kuin yksityisille kansalaisillekin. Jos kesäaikakäytännöstä luovutaan, sen tulee tapahtua valtioiden yhteisellä päätöksellä.
    Venäjä on yksipuolisesti luopunut kesäajasta, mutta se valtio on pudonnut kelkasta jo muutenkin. Eli suo siellä, vetelä täällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *