Vaikeita päätöksiä

27.11.2018 klo 16.17, kirjoittaja
Kategoriat: Astrobiologia

Meillä täällä Suomessa ollaan nyt kovin huolissaan suomalaisten alhaisesta lisääntymisestä ja väestön määrän vähenemisestä; tietenkin ensisijaisesti ollaan huolissaan siitä, minkä verran täällä tulee olemaan veronmaksajia tulevina vuosikymmeninä. Mutta jos katsotaan asiaa hiukan laajemmasta näkökulmasta niin väestön väheneminen ole mitenkään huono asia, vaan pikemminkin päinvastoin. Onhan koko planeetta jo kantokykynsä äärirajoilla viimeisen sadan vuoden aikana tapahtuneen väestönkasvun takia.

Ihmisen nousu koko planeettaa hallitsevaksi valtalajiksi on tapahtunut pikkuhiljaa viimeisen 12000 vuoden aikana. Paikalleen asettunut maanviljelyskulttuuri käynnistyi noihin aikoihin, ja siinä vaiheessa maailman väkiluku oli noin 4 miljoonaa. Paikalliset peltotilkut eivät vielä mitenkään merkittävästi muutaneet ympärillä levittäytyvää koskematonta luontoa.

Maatalouskulttuuri tarjosi hiukan leveämpää toimeentuloa. Aikojen kuluessa ihmisen määrä vaihteli vuosien suotuisuudesta, kulkutautien ankaruudesta ja sodista riippuen, mutta pitkällä aikavälillä se kuitenkin lisääntyi, hitaasti. 1700-luvun alkuun asti kasvuvauhti oli noin 0,04% vuodessa.

1700-luvulla kaupunkimainen ja varhaisteollinen elämäntapa ja kansainvälinen kauppa olivat käynnistymässä, ihmisten elintaso alkoi nousta korkeammaksi, ja maailman väkimäärä alkoi lisääntyä nopeammin. Vuonna 1800 meitä oli yksi miljardi, ja 1900 luvun alussa jo 1,65 miljardia.

1900-luvun alusta maailman väkimäärä lähti lisääntymään hyvin nopeasti. Väestönkasvun nopeus lisääntyi koko vuosisadan alkupuoliskon ajan, ja korkeimmillaan, 2,1% vuodessa, se oli  60-luvun alkuvuosina. Tämän jälkeen se lähti hidastumaan, niin että tällä hetkellä maailman väestö lisääntyy enää noin 1,2% vuodesssa. Tälläkin kasvuvauhdilla, ennusteiden mukaan, väestön määrä sadan vuoden kuluttua olisi hiukan yli 11 miljardia. Nämä tiedot löytyvät sivulta https://ourworldindata.org/grapher/population-by-country.

Ihmisten itsensä ohella vaan myös ihmisen kotieläinten ja viljelyalojen määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti: Tällä hetkellä 80 % kaikista maailman suurikokoisista eläimistä on ihmisen hallinnassa olevia tuotantoeläimiä, ja suuri osa viljelykelpoisesta maasta on jo otettu käyttöön. Luonnonvaraiset lajit ja eksoysteemit ovat katoamassa.

Väestön kasvu, koneellistumiseen ja teollistumiseen, ja elintarvikkeiden tuotannon, elintason ja kulutustason nousu ovat perustuneet ihmisten koulutustason nousuun, osaamisen lisääntymiseen, tieteiden kehittymiseen, kaikenlaiseen kekseläisyyteen, tietoihin ja taitoihin, mutta myös fossiilisiin polttoaineisiin. Nämä hiilivarannot hautautuivat maan alle satoja miljoonia vuosia sitten, ja ovat nyt palautumassa hiilidioksidina takaisin ilmakehään.

Ihmisen laji on siis sadassa vuodessa kehittynyt tavatoman viisaaksi ja taitavaksi, mutta tässä sitä nyt sitten kuitenkin ollaan: keskellä ilmastonmuutosta, massasukupuuttoa ja ekosysteemien romahtamista. Nämä muutokset eivät ole mitenkään tarkoituksellisia, eivätkä tahallaan tai pahassa tarkoituksessa aiheutettuja, vaan paremminkin kaikkea hyvää tavoitellen. Maailman monimutkaisia vuorovaikutuksia ja niiden kerrannaisvaikutuksia ei vain ole osattu ennakoida. Nyt  pitäisi osata tehdä jotakin globaalin tasapainon palauttamiseksi.

Tässä kohtaa ei liene ihan perusteltua kantaa huolta siitä, miten Suomen väestönkasvua, kulutustasoa ja kaikkia saavutettuja etuja voidaan pitää ennallaan, vaan paremminkin miettiä miten globaalit ekosysteemit ja hiilen kierto jotenkin taas  tasapainottuisivat. Miten tämä planeetta pystyy asuttamaan näinkin suuren väkimäärän, varsinkin nyt kun olosuhteet etelässä ovat muuttumassa todella tukaliksi. Ongelma on ilmeisen globaali, myös sillä tavalla että se on paljolti aiheutettu hyvinvoivien läntisten kulttuurien taholla, ja  elinolosuhteiden katoaminen kuitenkin ensimmäisenä uhkaa köyhiä eteläisia asuinalueita.

Ensimmäinen tasapainottava prosessi tietenkin on se että osa niistä ihmisistä muuttaa tänne Pohjolaan. Sen jälkeen ei ainakaan väkiluvun väheneminen ole enää ongelmana.

Sitten pitäisi toteutua ne muut, paljon puhutut luopumiset monista saavutetuista eduista. Pitäisi luopua lentämisestä, lihan syönnistä, yksityisautoilusta, lämpimän veden lotraamisesta, kaukaa kuljetetusta ruuasta, ja muovituotteista.

Luopuminen on suuri globaali haaste, joka tulee vaatimaan suurta sopeutumista ja suostumista, joka taholla. Ihmisten intressit menevät väistämättä ristiin keskenään. Tämä voi olla niin kurjaa, että siihen ei ehkä ihan helpolla löydy poliittista tahtoa.

Ihmiskunnan pitäisi nyt ymmärtää lähteä yhteisöllisesti johonkin uuteen suuntaan. Tällaisessa tilanteessa voisi olla hyvä kehittää samantapaista ”korkeampaa intelligenssiä” mitä Timo Honkela ehdotti viime vuonna julkaistussa kirjassaan ” Rauhankone. Tekoälytutkijan testamentti”. Kirjan esittelysivulla sanotaan: Rauhankone auttaisi ihmiskuntaa rauhanomaisemman maailman luomisessa. Rauhankone perustuu tekoälyyn, koneoppimiseen ja muihin kehitettäviin teknologisiin menetelmiin. Sen perimmäisenä tavoitteena on lisätä ihmisten välistä ymmärrystä, taltuttaa tunnemyrskyjä yhteisöissä ja edistää oikeudenmukaisuutta teknologian avulla….Rauhankoneiden avulla ihminen voi nousta tietoisen ajattelun rajoitusten yläpuolelle. Lähestymässä on viisaiden koneiden aika”.

Ehkä olisimme tosiaankin kehittyneet jo niin osaaviksi että koneälyn alulla voisimme pelastaa maailman, itseltämme.

14 kommenttia “Vaikeita päätöksiä”

  1. Aaro Kiuru sanoo:

    Kirsin hyvässä tekstissä, kiitos, voisi vielä erityisesti korostaa, että koko nykyinen ihmiskulttuuri (ruoka, liikkuminen, (markkina)talous, tiede, taide … melkein kaikki) on 200 v ajan kiihtyvällä vauhdilla perustunut halvan fossiilisen energian saantiin.

    Ja erityisen riippuvia (haavoittuvia, suorastaan lamaantuvia) olemme tänään stabiilin sähköverkon pystyssä pysymisestä.

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Joo. Kyllä tietysti niin on, että fossiilinen energia on ollut kaiken tämän toimeliaisuuden ja kaikenlaisen materiaalisen kasvun käyttövoimana, mutta kyllä siinä myös oleellisena osana on ollut se että ihminen on oppinut kaiken tämän tuottamaan ja rakentamaan. Kaiken, onpa se sitten polttomoottoreita, sähköverkkoja, tuotantolaitoksia, liikennettä, elintarvikkeiden tuotantoa ja prosessoituja elintarvikkeita, kodinkoneita, vehkeitä ja vimpaimia, muoviaesineitä, kosmetiikkaa, tietotekniikkaa…
      Kun on oltu niin viimesen fiksuja että on osattu tämä kaikki tehdä, niin olisihan se mahdollista olla vielä niinkin fiksuja että osattais sopeuttaa tämä kaikki ympäristön kantokyvyn tasolle. Jos öljyhanat ja hiilikaivokset menisisvät kiinni kertaheitolla, niin siinähän olisi sitten pakko miettiä että miten sopeutetaan.

  2. Jorma Kilpi sanoo:

    Mietin tässä tuota luopumista saavutetuista eduista. Suureksi osaksi kyse on energian tuotannosta ja käytöstä.

    Fossiilisia polttoaineita pitää säästää koska niitä on olemassa vain rajallinen määrä. Lisäksi niitä pitää vältellä koska niiden käyttö lisää hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä.

    Ydinvoimaa pitää säästää koska käytetylle ydinjätteelle ei ole toimivaa ratkaisua eikä ole oikein tulevia sukupolvia varten tuottaa määrättömästi ydinjätettä. Ydinvoimaa ei kuitenkaan pidä vältellä koska se on käytännössä hiilineutraalia.

    Aurinko- ja tuulivoiman ongelmana ovat kausivaihtelut. Niitä ei kuitenkaan pidä säästää eikä vältellä. Päinvastoin, niitä pitää kuluttaa mahdollisimman paljon silloin kun voi.

    Geotermisen lämmön hyödyntäminen kuulostaa lupaavalta mutta silläkin lienee rajansa. Sen rajat eivät ole minulle vielä tiedossa.

    Biokaasut yms. joita voidaan tuottaa lisää ovat käytettävissä siinä määrin kuin niitä voidaan järkevässä mittakaavassa tuottaa ja ovat hiilineutraaleja.

    Mistä siis oikeastaan pitäisi luopua? Sellaisesta ajattelutavasta pitäisi luopua, että ympäristöä saa mielivaltaisesti saastuttaa ja roskata. Tämä koskee kaikkia tasoja yksilöistä, yrityksistä, yhteisöistä aina yhteiskuntiin ja valtioihin. Esimerkiksi muovin suurin ongelma on, että sitä pääsee luontoon ja eläimet, me itse ja meidän lapsemme syövät sitä.

    Samoin pitäisi luopua eläinten ja luonnon yksipuolisesta riistämisestä jota esimerkiksi teuraskarja edustaa, sillä se kuluttaa valtavasti resursseja suhteessa tuottoon. Kaikki luonnon hyödyntäminen pitäisi aina jollakin lailla kompensoida takaisin luonnolle.

    Vielä yleisemmin pitäisi luopua siitä harhaluulosta, että luonto on olemassa ihmisiä varten. Me olemme osa luontoa, tarvitsemme raikasta ilmaa, ruokaa ja puhdasta vettä eivätkä nämä ole itsestäänselvyyksiä rajallisen kokoisella planeetallamme. Me tarvitsemme luontoa, luonto ei tarvitse meitä.

    Kaikkien ikävien tulevaisuusskenaarioiden keskellä on hyvä muistaa, että tulevaisuus ei ole olemassa ennen kuin se tapahtuu. Koneäly (tai Jeesus yms.) ei meitä pelasta, meidän on itse tehtävä se.

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Hyvin tuossa kuvaat sitä, että lähinnä ihmisten asenteiden pitäisi muuttua. Juhlat saavat loppua, ja vastassa on sopeutuminen realiteetteihin. Mitä ne sitten ovatkaan. Mutta ei sen elämän tarvitse edes olla yhtään sen ikävämpää kuin nykyisenkään, pikemminkin ehkä päivastoin.

  3. Heikki sanoo:

    Suo anteeksi, mutta tuo Rauhankone vaikuttaa kovin romantisoidulta.

    Aalto-yliopiston tekoälyyn erikoistunut professori Jussi Rintanen kirjoitti HS:n vieraskynäpalstalla 03.11.18 tekoälystä mm:

    ”Tiedot ihmisen päihittävän tekoälyn syntymästä ovat ennenaikaisia. Olen tutkinut ja soveltanut tekoälyä sen eri muodoissa yli 25 vuotta, enkä ole koskaan nähnyt mitään edes etäisesti ihmisälykkyyttä muistuttavaa… Tekoäly on täydellinen idiootti. Tekoäly osaa kyllä mekaanisesti tehdä jotain asiaa siinä määrin, että se on hyödyllinen, mutta ajatteluun tekoäly ei kykene.”

    Muuten olen kyllä samaa mieltä siitä, että ”Houston, meillä on ongelma.”

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Okei. Niin tietysti, keinoäly ei ajattele mitään itse. Kuitenkin siihen voinee koodata algoritmeja jotka laskisivat monimutkaisiakin yhtälöitä hyödyistä ja haitoista. Siis, jos pitää tehdä päätöksiä jotka eivät ole ”kivoja”, niitä lienee aika vaikea tehdä poliittisesti (= poliittinen itsemurha) — sen sijaan, jos ylimpänä auktoriteettinä olisi rationaalinen koneäly, niin se voisi ainakin tehdä ehdotuksia, jotka olisivat oletettavasti globaalissa mittakaavassa hyödyllisiä, tai pienimmän pahan vaihtoehtoja.

      Mutta olet varmaankin oikeassa siinä että tällaista algoritmia ei voida laatia, koska jo sen kirjoittaminen tapahtuisi joidenkin tahojen etu-näkökohdista. … Sen pitäisi myös koko ajan korjata itseään ja laskelmiaan, ja jos se ollenkaan ottaisi huomioon ihmisten mielipiteitä, niin sen puolueettomuus tulisi tosi nopeasti vesitetyksi..

  4. Juhani Harjunharja sanoo:

    Hyviä mietintöjä ja pähkäilyjä, joiden suhteen voin itsekin olla pitkälle samaa mieltä. Mutta erityisenä ongelamana näen nämä ihmisten tomintoja ohjaavat talouden, tuotannon, omistamisen, finanssien ja näihin liittyvän ylettömän kilpailun ja voiton maksimoinnit. Tätä kokonaisuutta on totuttu kutsumaan myös kapitalismiksi tai markkinakapitalismiksi. Muitakin nimikkeitä toki on. Eli on ilmeistä että noihin talouden, tuotannon ja omistamisen perusjuuriinkin joudutaan puuttumaan – on jo toki välillä puututtukin, mutta usein varsin huonoin tuloksin. Kun on sentään ihmisestä ja hänen yhteiskunnistaan kysymys, niin perustakin on koetettava katsoa rohkeasti läpi: miten sitäkin on siis muutettava.

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Edellisissä kommenteissa Jorma Kilpi ja Heikki ovat jo sivunneet tätä samaa aihepiiriä: ongelmana on ihmisten (siis meidän) asenteiden muuttaminen. Ja tietysti, kun koko tämä länsimainen elämäntapa perustuu jatkuvan kasvun periaatteelle ja kaupallisten voittojen maksimoinnille, niin onhan sitä vaikea muuttaa toisenlaiseksi. Kuitenkin jatkuva kasvu rajallisella planeetalla lienee jotenkin mahdoton ajatus, ainakin jos sen kasvun pitäisi syntyä kaikenlaisen aineellisen kulutuksen kasvusta. Opituista tavoista ja mukavuuksista on vaikea luopua — siitä huolimatta että tässä ei olisi kysymys vain jonkinlaisesta uuden elämäntavan opettelusta. Lisäongelmana yhtälössä on se että toiset tällä planeetalla taas kuluttavat kovin vähän, kaikilla ei ole olemassa edes perustoimeentuloa, saati sitten mitään sellaista mistä voisi luopua.

  5. Japanilaisten LENR-tuloksia esittelevä paperi tämän vuoden elokuulta https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0360319918320925 , https://www.researchgate.net/profile/Akito_Takahashi/publication/324507195_Excess_heat_evolution_from_nanocomposite_samples_under_exposure_to_hydrogen_isotope_gases/links/5ad1327caca272fdaf7795f7/Excess-heat-evolution-from-nanocomposite-samples-under-exposure-to-hydrogen-isotope-gases.pdf

    Uutta tässä ei ole niinkään tulos (vaikka siinäkin on mielenkiintoisia yksityiskohtia), vaan se että tulos julkaistaan arvostetussa referoidussa lehdessä. Tiivistelmä suomeksi:

    On tutkittu anomaalista lämmitysvaikutusta joka syntyy kun kaasumainen vedyn isotooppi vuorovaikuttaa zirkoni- tai piioksidilla tuetun metallinanokomposiitin kanssa. Huoneenlämpötilassa havaittiin että vedyn absorptio ja lämmönkehitys eivät olleet niin suuria etteikö niitä voisi selittää kemiallisilla prosesseilla. 200-300
    °C lämpötilassa useimmat kaksimetalliset nanokomposiittinäytteemme tuottivat ylimääräisen 3-24 watin lämpötehon jopa usean viikon ajan. Ylimääräistä lämpötehoa ei havaittu pelkästään deuterium-palladium-nikkeli -systeemissä, mutta myös vety-palladium-nikkeli- ja vety-kupari-nikkeli -systeemeissä, kun taas yksimetalliset nanohiukkasnäytteet eivät tuottaneet ylimääräistä lämpöä lainkaan. Palladiumin ja nikkelin suhde on yksi avainparametri jolla saatua ylimääräistä lämpömäärää voi lisätä. Suurimmillaan vaihekeskiarvoistettu (?) ylimääräinen lämpöenergia ylitti
    270 keV per deuteriumatomi, ja yhteenlaskettu ylimääräinen lämpöenergia saavutti 100 MJ per metallimooli tai 90 MJ per vetymooli. On mahdotonta selittää havaittua ylimääräistä lämpöenergiaa millään kemiallisella reaktiolla. Mahdollisesti se syntyy jossain säteilemättömässä atomiydinten prosessissa.

    Eli, näyttää siltä että energiaa voidaan tuottaa tavallisista alkuaineista LENR-prosessilla, jolla on ydinvoiman edut mutta ei sen haittoja ja joka toimii myös pienessä mittakaavassa. Jotta tähän päästäisiin, pitää tehdä paljon insinöörityötä, mutta itse prosessi on havaintojen mukaan olemassa vaikka sille ei olekaan olemassa yleisesti hyväksyttyä teoriaa.

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Vau. Ikiliikkujan mahdollisuus. Tai uusi Sampo, tai runsaudensarvi??
      Mutta kait tuo materiaali kuitenkin kuluu vastaavasti kun se muuttuu lämmöksi….
      Nuo lähtömateriaalit ovat toki tavallisia, paitsi ehkä tuo palladium voi olla hiukan niukempi luonnonvara. Toimii siis nanopartikkeleiden seoksissa, jolloin hiukkasten reagoiva pinta-ala on maksimaalinen – mutta voiko myös isoilla seos-massoilla? Voiko prosessin skaalata isoon mittakaavaan?

      1. Kirsi, ylipäätään vastaus on että tuo paperi on se mitä nuo kirjoittajat asiasta tietävät. Koska ilmiölle ei ole olemassa teoriaa, on vaikea tehdä pieniäkään yleistyksiä yli sen mitä on suoraan havaittu. Alla yritän kuitenkin vastata kysymyksiisi kertomalla oman käsitykseni.

        ”Mutta kait tuo materiaali kuitenkin kuluu vastaavasti kun se muuttuu lämmöksi…”

        Kyllä kai. Perusoletus on että koska energia ei voi olla kemiallista alkuperää, sen täytynee olla peräisin ytimistä, koska mistä muustakaan se voisi olla peräisin. Vanhalle Fleischmann-Pons -tyyppiselle deuterium-palladium -elektrolyysisysteemille oli muistaakseni yhdessä tutkimuksessa suurin ponnistuksen saatu mitattua likimääräinen konsistenssius tuotetun energian ja syntyneen helium-4:n määrän välillä (nettoreaktio D+D->He4+23.8 MeV).

        ”palladium voi olla hiukan niukempi luonnonvara”

        Huomaa että ilmiö toimi tuossa paperissa yhtä hyvin myös kuparin ja nikkelin seokselle. Palladium oli koesarjassa mukana olettaakseni lähinnä sen takia että se on perinteinen LENR-materiaali.

        ”toimii siis nanopartikkeleiden seoksissa, jolloin hiukkasten reagoiva pinta-ala on maksimaalinen – mutta voiko myös isoilla seos-massoilla? Voiko prosessin skaalata isoon mittakaavaan?”

        Kyllä, suuri pinta-ala ilmeisesti tosiaankin on eduksi, ja käsittääkseni ZrO2 (tai SiO2) -hiukkasten tarkoitus on ylläpitää pinta-alaa estämällä metallihiukkasia sintraantumasta kiinni toisiinsa. Skaalaamisen pitäisi olla mahdollista, jos ei muuten niin panemalla monta pientä reaktoria rinnakkain. Yksittäisen tämäntyyppisen reaktorin koolla on varmaankin jokin yläraja, joka voi tulla esimerkiksi siitä että jos seosmassa on iso, lämpö ei siirry sisältä riittävän nopeasti pintaan, jolloin sisuksen lämpötila voi nousta niin korkeaksi että aineet sulavat.

    2. Perinteisen ydinfysiikan mukaan ydinreaktioita ei voi tapahtua ilman suurienergisen säteilyn emittoitumista. Ydin on pieni ja sen energiatasojen erot ovat suuria (tyypillisesti megaelektronivolttiluokkaa). Kun transitio tapahtuu, vapautunut energia menee yhteen tai korkeintaan muutamaan isoon kvanttiin, koska se ei voi välivarastoitua minnekään. Tästä syystä fyysikkojen on ollut vaikea ottaa LENR-ilmiötä todesta. Kuitenkin havaintojen mukaan LENR-ilmiö on olemassa.

      Oma spekulaationi on että kenties LENR-aktiivisessa aineessa osa metallin johtavuuselektroneista muodostaa efektiivisesti massattoman pseudohiukkaspopulaation. Tämä kuulostaa eksoottiselta, mutta samankaltainen ilmiö tapahtuu ainakin grafeenissa (ns. Dirac-fermionit). Elektroniplasman ns. plasmataajuus on kääntäen verrannollinen elektronin massan neliöjuureen. Plasmataajuus on se raja jota matalamman taajuuden sähkömagneettinen aalto ei voi aineessa edetä. Ilmiö näkyy esimerkiksi Maan ionosfäärin radiotaajuuksien cutoff-ilmiönä, ja kiinteässä aineessa se näkyy esimerkiksi metallin kiiltävyytenä (plasmataajuus on korkeampi kuin näkyvän valon taajuus).

      Jos efektiivinen massa menee nollaan, plasmataajuus menee äärettömäksi, jolloin edes gammakvantti ei pysty etenemään plasmassa. Kun tapahtuu ydinreaktio joka normaalisti emittoisi gammakvantin, nyt emittoituukin suurienerginen plasmoni eli pseudohiukkaskaasun kollektiivinen oskillaatio (plasma-aalto), joka termalisoituu aineessa lämmittäen sitä. Samalla kyseisen ydinreaktion todennäköisyys kasvaa, koska normaalisti prosessia rajoittaa sähkömagneettisen kytkennän heikkous vahvaan vuorovaikutukseen verrattuna, eli gammakvantin syntyminen on normaalisti prosessin pullonkaula. Makroskooppisesti efektiivinen seuraus on että gammoja emittoivien ydinreaktioiden todennäköisyys kasvaa (en tiedä kuinka paljon, mutta ehkä jopa huimasti), mutta gammoja ei silti havaita.

      Esimerkiksi deuterium-deuterium -fuusiossa normaalisti lopputuotteet ovat tritium ja protoni ja toisaalta helium-3 ja neutroni. Reaktio D+D->He4+gamma on myös olemassa, mutta on monen monta kertalukua epätodennäköisempi, koska gamman emittoiminen on ”hidas” prosessi verrattuna vahvan vuorovaikutuksen välittämiin prosesseihin. Fleischmann-Pons -kokeessa käy päinvastoin, eli melkein kaikki deuteronit reagoivat helium4-haaran kautta ja vain pieni vähemmistö (5 kertalukua vähemmän) tuottaa tritiumia, ja vielä pienempi (10 kertalukua vähemmän) neutroneja. Myös neutroni- ja tritiumhaarojen suhde riippuu lämpötilasta tunnetulla tavalla, ja viiden kertaluvun ero on konsistenttia muutaman kymmenen eV:n efektiivisen lämpötilan kanssa.

      1. Kirsi Lehto sanoo:

        Vaikeeksi menee. Päädyt tuossa siihen että nämä LENReaktiot kuitenkin liittyisivät ydinreaktioihin, jotka aiheuttaisivat sitten tuollaista pseudohiukkaskaasun oskillaatiota. Siis kuitenkin ydinreaktio (D + D fuusio?)

        1. Kyllä, ydinreaktio, ja tuossa FP-tapauksessa ainakin efektiivisesti fuusio, jossain muussa LENR-tapauksessa voisi olla jokin muukin kuin fuusio esim. neutronin vaihto. Joo vaikeaahan se on: tätä ongelmaa ovat monet fysiikan nobelistit pohtineet (tai ainakin Edward Teller, Julian Schwinger, Brian Josephson) jo 25 vuotta sitten. Mutta ehkei kuitenkaan niin vaikeaa kuin elämän synty, tai eihän sitäkään etukäteen tiedä.

Vastaa käyttäjälle Pekka Janhunen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *