Uusia astrobiologian foorumeita

9.4.2018 klo 16.09, kirjoittaja
Kategoriat: Astrobiologia

Pari viikkoa sitten Italian Bertinorossa kokoontui Life Origins nimisen COST hankkeen (life-origins.com) viimeinen tieteellinen kokous. Tämä nelivuotinen COST-hanke on ollut merkittävä edistysaskel Euroopan astrobiologien yhteisön muodostumisessa; itse olen toiminut tuon hankkeen suomalaisena jäsenenä yhdessä Jussi Meriluodon kanssa.

Hanke on järjestäytynyt viiteen eri työryhmään, jotka ovat keskittyneet aiheisiin 1) planetaariset systeemit, 2) elämän ja sen rakenneosasten preboioottinen synty, 3) elämän synty, evoluutio ja äärimmäiset olosuhteet, 4) elämän etsintä muiltä planeetoilta, ja 5) tieteen historia ja filosofia.

Hankkeeseen on osallistunut n. 60 virallista edustajaa Euroopan eri maista, mutta sen moniin tieteellisiin kokouksiin on osallistunut ainakin kaksi kertaa enemmän tutkijoita luonnontieteiden eri aloilta. Hankkeen  tiimoilta Euroopan astrobiologeista on muodostunut yhteisö, joka on oppinut tuntemaan toinen toistensa tutkimusalueita, tavotteita, kysymyksiä ja näkemyksiä.  Kokouksissa on kuultu tutkimustuloksia kaikenlaisista astrobiologisista aiheista, sellaisista kuin prebioottisesta kemiasta ja eliökunnan syvästä fylogeniasta; eksoplaneettojen ilmakehistä tai tektoniikasta, avaruusmissioista, Mars-tutkimuksesta, Titanin, Enceladuksen ja Europan olosuhteista, tai elämän varhaisimmista kehitysvaiheista. Kiehtovia ovat olleet myös täysin filosofiset aiheet, esimerkiksi vanha kysymys ”mitä elämä on”, tai miten vieraan elämän löytyminen vaikuttaisi meihin. Ennenkaikkea noissa kokouksissa astrobiologit ovat saaneet oppia tuntemaan toisiaan, ja innostumaan toinen toistensa ajatuksista.

Hankkeessa on syntynyt monenlaisia yhteisiä projekteja ja julkaisuja, sekä ”valkoinen paperi” aiheesta ”Astrobiology and society in Europe today”. Hanke panosti myös paljon resursseja useiden kesäkoulujen järjestämiseen; näitä on ollut tarjolla sellaisissa paikoissa missä kurssilaiset ovat tutustuneet joko vanhaan geologiseen historiaan ja fossiiliaineistoihin, tai erikoisiin geologisiin tai ekologisiin olosuhteisiin.  Tätä materiaalia löytyy runsaasti em. verkkosivulta.

Tämä hieno COST –hanke on siis juuri nyt päättymässä, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä että Euroopan astrobiologiset yhteistyö-hankkeet olisivat nyt loppumassa, vaan sitä että ne nyt etsivät uusia muotoja, entistä suuremmilla ja vilkkaammilla foorumeilla.

Tuo Origins-yhteisö on nyt hakemassa uutta COST-hanketta nimeltä TRACERS. Tämän hankkee  ensimmäinen tavoite on edelleen tarkentaa ja määrittää elämän kriteereitä, ja sitten, määrittää menetelmiä miten elämä voidaan tunnistaa kaikissa mahdollisissa muodoissaan, myös hyvin kaukaisista kohteista. Käytännön tasolla hanke pyrkii määrittämään luotettavia elämän tuottamia tunnusmerkkejä, ja  niiden havaintomenetelmiä. Tavoitteena on selvittää mm. kuinka voidaan varmuudella tunnistaa kaikista vanhimmat mikrofossiilit tällä planeetalla, tai minimaalisen pienet tai eriskummalliset elämän tuotteet muilla planeetoilla, joko tässä planeettakunnassa tai exoplaneettojen kaukohavainnoissa. Tavoitteisiin  kuuluu myös kehittää teknologiaa, menetelmiä ja instrumenttejä mitä tähän tutkimukseen tarvitaan, sekä kouluttaa nuoria ihmisiä tätä tutkimusta tekemään.

Kouluttaminen kuuluukin astrobiologia-yhteisön suuriin tavoitteisiin. Yhteisö on voimakkaasti  huomioinut sen että kaikkialla Euroopassa tarvitaan lisää astrobiologian koulutusta, sekä peruskoulutus- että yliopistotasoille. Niinpä tämä yhteisö on nyt päättänyt perustaa Euroopan Astrobiologian Instituutin (EAI), joka aloittaa toimintansa keväällä 2019. NASAn Astrobiologia Instituutin (NAI) tavoin tämä tulee olemaan ”ilman kotipaikkaa” toimiva organisaatio, jonka jäseniksi voivat liittyä eri yliopistot ja tutkimuslaitokset. Ainakin alkuvaiheessaan organisaatio tulee tarjoamaan verkottumista, yhteistyöfoorumeita, kokouksia, opiskelijavaihtoa, ja erityisesti, kesäkouluja opiskelijoille ja nuorille tutkijoille. Koko toiminta tähtää voimakkaasti nuorten kouluttamiseen. Olisi erittäin suotavaa että myös jotkut (tai useat) suomalaiset yliopistot liittyisivät tuon organisaation jäseniksi. Olisi myös suotavaa että saisimme Suomessa taas aikaan toimivan astrobiologien verkoston, joka tiedottaisi kaikille kiinnostuneille tahoille tämän aihepiirin tapahtumista ja mahdollisuuksista.

Me astrobiologit Suomen Turussa pyrimme myös kehittämään maailman luonnonhistorian opetusmateriaalia koulujen käyttöön. Jo monta vuotta sitten perustimme Turkuun Aikavaelluksen, eli 13,8 km pitkän vaellusreitin joka aikajanan tavoin kuvaa koko maailman, kotiplaneettamme ja eliökuntamme kehitysvaiheita maailman historia eri aikoina. Jokainen metri reitillä vastaa miljoonaa vuotta. Tuo maailman koko tarina, monine yksityiskohtineen, lienee kuitenkin liian rankka käyntikohde monille koululaisille. Nyt olemmekin pystyttämässä samasta aiheesta tiivistettyä ja kevennettyä versiota, eli 1,38 km mittaista mini-aikavaellusta. Tämä tulee Tuorlan uuden tiedekeskuksen lähimetsään, ja maailmanhistoria kerrotaan sen varrella nyt tarinallisemmassa muodossa: kaikki tärkeimmät kehitysvaiheet tiivistetään noin 20 kuvitettuun tarinaan. Uudet sisällöt tulevat verkkosivullemme syksyyn mennessä, ja eri ryhmille räätälöityjä Aikavaellustapahtumia (luentoja + opastettuja vaelluksia) voi tilata verkkosivumme (aikavaellus.fi) kautta. Näiden sisältöjen avulla koululaiset voivat myös itse pystyttää aikavaelluksen oman koulunsa läheisyyteen.

Toivottavasti aikavaellus-ajatus saa nyt uutta puhtia myös siitä että itse Esko Valtaoja selostaa myös autoiltavan aikavaelluksen (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/04/06/matkaoppaana-esko-valtaoja-koko-maailmankaikkeuden-historia-helsinki-tampere) joka kulkee Helsingistä Tampereelle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

3 kommenttia “Uusia astrobiologian foorumeita”

  1. Pentti S. Varis kirjoitti:

    Asumiskelpoisten planeettojen suuresta määrästä päätellen tuntuu luonnolliselta, että älyllisesti korkeatasoista elämää on olemassa koko ajan jossakin muuallakin kuin Maassa. Luotettavat merkit tuollaisista älykkäistä yhteisöistä kuitenkin puuttuvat ainakin toistaiseksi.

    Syitä tuollaisen yhteisön näkymättömyyteen voi olla useita. Yhteisö saattaa tarkoituksellisesti pidättäytyä kontaktista. Yhteisön kommunikaatiomuoto voi olla niin erilainen, että me emme tunnistaisi sitä, vaikka se tapahtuisi keskuudessamme. (Pikkupoikana yritin voimakkaasti saada yhteyttä eksokulttuuriin ESP-metodeilla).

    Kulttuuri voi myös olla kokonaan vedenalinen, jonkinlaisista yli-älykkäistä delfiinityyppisistä olioista koostuva. Tällöin kohtaamme myös kieliongelman.

    Jos kulttuurin kieli muistuttaisi delfiinien kieltä (ollen kuitenkin paljon monimutkaisempaa), kyseeseen voisi tulla delfiinien kymaattisen kielen kehittynyt vastine. Delfiinien on nimittäin todettu kommunikoivan kymaattisesti
    https://www.google.fi/search?source=hp&ei=cUXXWuCOIcaYsAHcm4eICA&q=dolphin+communication+cymatics&oq=dolphin+cymatics&gs_l=psy-ab.1.2.0i22i30k1l3.1843.14129.0.18582.16.15.0.1.1.0.141.1563.8j7.15.0….0…1c.1.64.psy-ab..0.16.1583…0j0i131k1j0i13k1j0i13i30k1j0i22i10i30k1.0.sIUsN0mdvRY

    Kehittynyt yhteisö voisi käyttää äärettömän laajaa kymaattista ”sanakirjaa”
    https://www.google.fi/search?q=cymatics&hl=fi&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwj147Cj9cPaAhVMGCwKHd57AWAQsAQITA&biw=1152&bih=575

    Joissakin vanhoissa kielissämmekin esiintyy kymaattisia piirteitä
    http://www.thecymartist.com/cymatics

  2. Pentti S. Varis kirjoitti:

    Artikkeli Carr ja Rees, Nature (1979) vaikutti paljon ajatteluuni, ja arvelisin, että sopivasti valitut tietoiskut ko. teemasta kiinnostaisivat monia oppilaitakin. Ainakin niistä jäisi muistijälkiä, joiden ympärille voisi myöhemmin rakentaa lisää näkemystä.

    Kosmisen hienosäädön idea on varmasti kaikille luonnontieteellistä koulutusta nauttineille tuttu. Sen ajatteleminen yhä uudelleen ei kuitenkaan haittaa. Kosmiseen hienosäätöön voidaan luonnon perusvoimien hienosäädön ohella lukea aivan arkisten asioiden elämälle välttämätön hienosäätö.
    Säätöä tarvitsee aurinkokunnan rakenne liikkeineen,maan magneettikenttä, kuu, ilmakehä, alkuaineet jne. Vesi elämän nesteenä on ehkä välttämättä paljon hienosäädetympi kuin yleensä ajatellaan; tässä YouTubessa tutkijat kertovat, että veden ominaisuuksista tunnetaankin vasta pisaran verran..

    https://www.areiopagi.fi/2013/04/kosminen-hienosaato-2/

    https://www.youtube.com/watch?v=KN3PBFxV3Xw

    On myös ajateltu, että elämälle otollisen planeetan on sijaittava järjestyksen ja kaaoksen rajalla, mikä mahdollisesti kaventaa entisestään kosmisen hienosäädön rajoja

    https://agricolaverkko.fi/review/paikka-jarjestyksen-ja-kaaoksen-valimaastossa/

    Veden tuntemattomat ominaisuudet, mikrokymatiikka (oma oletus) ja biofotonit saattavat olla elävien solujen ja soluryhmien rakentavia tekijöitä

    https://bmcbiol.biomedcentral.com/articles/10.1186/1741-7007-9-57

    https://www.technologyreview.com/s/608797/are-there-optical-communication-channels-in-our-brains/

    https://www.google.fi/search?biw=1152&bih=575&tbm=isch&sa=1&ei=q8bYWta0O6LP6ASdtpC4Bg&q=molecular+motors+in+living+cells&oq=molecular+motors+in+living+cells&gs_l=psy-ab.12…185357.192563.0.206717.45.20.0.0.0.0.215.2034.7j9j1.17.0….0…1c.1.64.psy-ab..33.0.0….0.J01szZTxp9g#imgrc=_&spf=1524156284672

    1. Kirsi Lehto kirjoitti:

      … näihin maailman hyvinkin tarkkaan määräytyneisiin ja merkittäviin parametreihin kuitenkin liittynee sellainen syy-seuraus-suhde, että maailmamme on juuri sellainen kuin se on, ja elämä on olemassa, ja on juuri selliasta kuin se on, juuri siksi että parametrit ovat sellaiset kuinne ovat. Eikä päinvastoin. Parametreja ei siis ole hienosäädetty, vaan parametrit ovat hienosäätäneet sen mitä mitä niistä seuraa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *