Epävarmoja aikoja

1.1.2017 klo 02.34, kirjoittaja
Kategoriat: Astrobiologia

Nyt se sitten taas vaihtui. Vanha vuosi on takana, uusi edessä.

Tässä kohtaa ihmisellä on taipumus pysähtyä tekemään hiukan inventaariota. Mitä on jäänyt taakse, mitähän voi odottaa tai toivoa että olisi edessä. Hyvää ja tasaista elämää on jatkunut jo niin pitkään, ainakin näillä seuduilla, että nyt mennään tulevaisuuteenkin ihan luottavaisin mielin. Josko viime vuonna maailmassa näyttikin olevan paljon kaikenlaista epävarmuutta – paljon kodittomina vaeltavia pakolaisia, talouskasvu pysähtynyt, hullut vaalit Englannissa ja Amerikassa, suurvaltojen välit kylmän sodan partaalla. Hämmentävää on ollut se että maailman eri eturyhmät pyrkivät niin eri suuntiin: toiset haluavat keskittyä valvomaan vain oman ryhmänsä etuja, toiset näkevät että kaikkien kuuluisi kantaa yhteistä vastuuta siitä mihin maailma menee. Monet ovat huolissaan siitä että ilmaston muutoksesta, väestön kasvusta, levottomuuksista, ekosysteemien kemikalisoitumissta ja häviämisestä, toiset taas sitä mieltä että talous menee kaiken edelle.

Vuosien varrella ihmiskunta on kohdannut monenlaisia vastoinkäymisiä, vaikeuksia ja katastrofeja – niin kuin kaksi maailmansotaa, ja lukemattoman monia muitakin sotia, orjakauppaa ja muuta pöyristyttävää väkivaltaa. Nämä kaikki joko ihmisen ahneudesta tai käsittämättömästä vallanhalusta, rasismista, ja  suvaitsemattomuudesta johtuen. Silti, kuitenkin, kaikesta tästä ihmiset ovat selvinneet. Kehitys on kehittynyt, olot ovat parantuneet, ihmisten keskinäinen yhteydenpito ja vastuuntunto on lisääntynyt.

Ja luontokin on ollut ihmisen kehittymiselle suotuisa. Suuret imastonmuutokset ovat ajaneet ihmisen lajin kehittymistä, alkaen jo ensimmäisestä kahdella jalalla kävelevästä apinaihmisestä noin 4 miljoonaa vuotta sitten. Vaihtelevat ilmasto-olot vaikuttivat eri ihmis-lajien eriytymiseen noin miljoona vuotta sitten, ja vielä nykyihmisen syntyyn noin 200 000 vuotta sitten. Mutta sen jälkeen kun ihminen alkoi viljellä maata, ja asettui paikallaan pysyviin yhdyskuntiin, noin 12 000 vuotta sitten, luonnon olosuhteet ovat pysyneet vakaina ja suotuisina.  Ihminen on saanut rauhassa kehitellä tieteitään ja taiteitaan, teollisuutta ja talouttaan.  Kehitys on ollut koko ajan kulkenut kasvavan hyvinvoinnin suuntaan.

Ja näin se varmaan jatkuukin. Muutokset tapahtuvat hitaasti, ja ihmiset ehtivät sopeutua ja löytää ratkaisuja ongelmiin, kuten Ilmastonmuutokseen ja ympäristökatastrofiin.

Mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.  Jonkun suurmiehen hulluus tai vallanhalu voi viedä koko maailman ydinsodan syövereihin. Tai, planeetan sisukset voivat kuohahtaa pintaan niin että olosuhteet muuttuuvat ihan toisenlaiseksi.

Napolin läheisyydessä sijaitsee Campi Flegrei, eli ”Palava maa” alue. Se on laaja vulkaaninen kenttä jossa on 24 kraateria, kuumia läheitä ja fumaroleja. Lisäksi siellä sijatseen yli 11 kilometrin suuruinen vanha kaldera,  supertulivuoren räjähdysmaisen purkauksen jättämä laakea painauma. Tuo supertulivuori on purkautunut viimeksi kohtuulisen rauhallisesti vuonna 1538, ja sitä ennen noin 12 000 vuotta sitten – olisikohan sellainen tuhkan pölläytys jopa edesauttanut viimeisimmän jääkauden loppumiseen. Sitä ennen tämä supertulivuori purkautui 35 000 vuotta sitten – tuon isohkon purkauksen ilmastonmuutos-vaikutukset saattoivat osaltaan edesauttaa Neanderdalin ihmisen kuolemista sukupuuttoon. Sitä edeltävän kerran se räjähti 200 000 vuotta sitten, ja tuo räjähdys on ollut suurin tunnettu tulivuorenpurkaus Euroopan historiassa. Se nosti paljon tuhkaa ilmakehään ja aiheutti monia vuosia kestäneen vulkaanisen talven. Samaan aikaan ajoittuu ilmaston hyvin nopea jäähtyminen ja ”Saalian” jääkauden alkaminen.

Nyt juuri on sellainen aika, että tuo maanalainen jättiläinen taas osoittaa heräilemisen merkkejä.

http://www.sciencealert.com/the-supervolcano-that-caused-one-of-the-biggest-eruptions-in-history-has-started-to-stir; http://news.nationalgeographic.com/2016/12/supervolcano-campi-flegrei-stirs-under-naples-italy/

Kuinkahan me ihmiskuntana selviytyisimme tuollaisesta tapahtumasta –

Jokatapauksessa: toivottelen kaikille lukijoille hyvää ja mielenkiintoista uutta vuotta.

11 kommenttia “Epävarmoja aikoja”

  1. Juhani Harjunharja sanoo:

    Ihan ajankohtaisia näkemyksiä Telluksesta ja meidän ihmiskunnastamme. Itse pidän (paradoksaalista tai ei) varsin positiivisena sitä, että USA:n tuleva presidentti ja Venäjän presidentti näyttävät löytävän jotain sopua ja yhteistä mieltä suhteidensa kehittämiseksi räyhästä rauhaan. Nämä suurimmat ydinasevaltiot kantavat toki suurimman vastuun maailmanrauhasta, mutta pienimmälläkin on rauhan suhteen vastuunsa. Näin on meidän Suomellammekin, joka aloittelee 100-vuotisjuhlavuottaan. Tovottavasti osaamme ymmärtää myös naapurisuhteittemme vaalimisen merkityksen – kaikkkiin ilmansuuntiin. Asevarustelulla ja -kalisteluilla ne eivät ainakaan parane.

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Joo, toivotaan toivotaan, että asiat voivat kehittyä suotuisasti jopa paradoksaalisista syistä. On mahdollista että kaksi suuruudenhullua suurvaltajohtajaa kommunikoivat keskenään hyvässäkin yhteisymmärryksessä, yhteisiä intressejään ajaen. Presidentti Niinistö kommentoi viisaasti tätäkin asiaa, uudenvuodenpuheessaan. Sanoi että pienen Suomenkin pitää aktiivisesti ottaa oma paikkansa niissä pöydissä mistä maailman tulevaisuudesta päätetään.

      Muutenkin Niinistö nosti puheessaaan tärkeitä asioita, kuten sen että kaikkien kansalaisten kuuluu tuntea positiivisesti oma osallisuutensa tähän maailmanmenoon ja yhteiskuntaan.

  2. Hiljattain tuli TV:stä dokumentti siitä megafauna-asiasta eli mikä aiheutti isojen eläinten häviämisen. Kai se todennäköisin syy oli ihminen, mutta mekanismi ei ole ihan selvä. Yksi juttu on se että Afrikasta isot eläimet eivät hävinneet vaikka se on ihmisen alkukoti. Arvelen syyksi että Afrikan eläimet olivat oppineet varomaan ihmistä koska oli tapahtunut ihmisen ja muiden nisäkkäiden koevoluutio. Muiden mantereiden eläimet eivät osanneet ihmistä varoa eli olivat kesympiä. Niillä kyllä oli luonnollisia vihollisia (isoja petoeläimiä) joita ne vaistomaisesti väistivät, mutta ne eivät osanneet varoa ihmisen kokoista olentoa.

    Lähes kaikki ihmisen kesyttämät kotieläimet ovat peräisin muualta kuin Afrikasta (https://fi.wikipedia.org/wiki/Domestikaatio ). Hevoseläimistä seepra eli afrikkalainen versio ei kesyynny, ja aasialaiset norsut kesyyntyvät helpommin kuin afrikannorsu. Historiallisena aikana ihminen tappoi dokumentoidusti sukupuuttoon moalinnut, dodot ja muut isot linnut saarilta. Ne olivat kesyjä kuin pingviinit koska niillä ei ollut luonnollisia vihollisia.

    Toisin sanoen kun Afrikasta lähtenyt metsästävä ihminen kohtasi uusia eläimiä jotka eivät häntä osanneet varoa, hän pääsääntöisesti tappoi niitä ruuaksi, mutta keskikokoiset eläimet hän kesytti kotieläimiksi sikäli kun pystyi koska sai niistä siten enemmän hyötyä. Samalla periaatteellahan ihminen toimi myös sotiessaan naapuriheimojen kanssa: pääsääntöisesti viholliset tapettiin, mutta sopivista yksilöistä tehtiin orjia. Tuholta säästyivät ne lajit jotka syystä tai toisesta varoivat ihmistä, ja koevoluution takia lähes kaikki Afrikan lajit kuuluivat tähän joukkoon.

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Aika raadollinen on tietenkin tämä ihmisen kehityshistoria. Niin kait se on kaikilla petolajeilla, ja ravintoketjuissa yleisesti: vahvimmat määräävät sen ketkä selviytyvät. Tai näin se on näennäisesti. Kuitenkin lajien väliset riippuvuudet voivat olla aika monimutkaisia.

      On varsin mielenkiintoista että monien sukupuuttoaaltojen syyt ovat aika epäselvät. Niin on tämän viimeisimmänkin, siitä huolimatta että se on ajallisesti niin lähellä. Miksi suuret riistaeläimet ja suurpedot hävisivät noin 10 000 vuotta sitten? Miksi Neanderdalin ihminen hävisi 30 000 vuotta sitten? Olivatko nämä ihmisen aiheuttamia – miten paljon vaikuttivat ilmastonmuutokset? Miten pitkäaikaisen näännytysvaiheen joku laji tarvitsee ennenkuin se kokonaan häviää? Miten vaikuttavat taudit? Tai ekosysteemin muutokset – ravintolajien väheneminen – uudet kiljailijat?

      Hmm. Sukupuuttoaalto tietysti jatkuu parhaillaankin, ja yhä kiihtyvällä vauhdilla. Herkkien ekosysteemien kuten sademetsien tai napa-aueiden lajit ähenemässä hyvää vauhtia, samoin ilmeisesti valtamerten monet lajit. Tmä lienee aika puhtaasti ihmisen aiheuttamaa muutosta, vaikka varsinaiset mekanismit ovatkin vaikeammin tunnistettavia…

      1. No, ehkä oli niin että megafaunan lopullisen tuhon aiheutti vasta ihmisen ja ilmaston yhteisvaikutus. Esimerkiksi jos eläimet joutuvat vaeltamaan lumiolojen tms. muutosten takia kesä- ja talvilaitumien välillä ja noudattavat siinä tiettyä reittiä, niiden tappaminen helpottuu. Ilmasto yksin sitä tuskin teki koska megafauna oli selviytynyt useista jääkausihuipuista ja interglasiaaleista sitä ennen.

        Tietomme ovat tosiaan monelta osin puutteellisia. Esimerkiksi emme tiedä kuinka tiheitä ja isoja olivat nykyihmisen ja neandertalilaisten populaatiot, eli kuinka suuri oli niiden ekologinen merkitys. On esim. ollut tietoja että oma lajimme olisi mennyt populaatiopullonkaulan läpi 70000 vuotta sitten. Pikkupopulaatiosta joka taistelee olemassaolostaan on ekologisessa mielessä pitkä matka porukkaan joka tappaa mammutit sukupuuttoon maailmasta. Geologiset aikaskaalat ovat tunnetusti pitkiä ja monenlaista ehtii niissä tapahtua, ja vain osasta jää evidenssiä.

        1. Kirsi Lehto sanoo:

          Joo, monet suurista muutoksta tapahtuvt hitaasti ”hivuttamalla”. Kuitenkin moniin hitaisiin prosesseihin näyttää liittyvän myös hyvinkin nopeita ja isoja katastrofeja, jotka ovat voineet toimia käännekohtina kyseiselle kehitykselle. Esimerkiksi Campi Flegrei tulivuoren tuottama ilmaston viileneminen 30 000 vuotta sitten johti jääkauden syvenemiseen ja, ehkä, Neanderdalin lopulliseen tuhoon. 70 000 vuotta sitten tapahtunut Toba-tulivuoren purkaus aiheutti vulkaanisen talven. Tämä ajoittuu yksiin jäätiköitymisten ja meren pinnan laskun kanssa, jonka jälkeen Punainen meri oli niin matalalla että Ihminen lähti vaeltelemaan pois Afrikasta. 200 000 vuotta sitten Campi Flegrei tulivuoren valtava räjähdys aiheutti vulkaanisen talven ja aloitti Saalian jääkauden, ja samaan aikaan nykyihminen eriytyi Homo erectuksesta Afrikassa. Ei voida tietää miten nämä asiat tarkkaan ottaen liittyvät toisiinsa, mutta kyllä nuo suuret ilmastonmuutokst ovat aina ajaneet lajien kehitystä. Ne pakottavat joko muuttumaan, tai katoamaan pois.

  3. Ainakin Suomessa jostain syystä tällä hetkellä usein syntyy päätöksiä jotka vähentävät vikasietoisuutta. Esimerkiksi länsimetro. Voihan metron rakentaa, mutta kun samalla on ymmärtääkseni päätetty lopettaa kaikki Espoon ja Helsingin väliset bussilinjat, kuinkas käy kun eräänä päivänä se ainoa metrolinja on syystä tai kolmannesta tukossa.

    Myös nettiäänestys on edelleen tulossa hallituksen mielestä, vaikka asiantuntijat eivät pidä sitä hyvänä ideana koska yksikin paha hakkerointi voi silloin kaataa vaalit.

    Ylipäätään yhteiskunnan perustoimintojen riippuvuus internetistä on riski, mutta silti poliittisilla päätöksillä tuota riippuvuutta jatkuvasti lisätään. Vaikka netti on fyysisesti hajautettu, loogisesti se on toki kokonaisuus joka voi myös mennä epäkuntoon kerralla.

    Takana saattaa olla jonkinlainen päätöksentekijän vaistomainen halu tehdä päätös jolla on /vaikutus/ – halu jossa on jotain samaa kuin pikkupojassa joka haluaa nähdä kuinka lintu pölähtää kun sitä ampuu ritsalla ja jos sattuu osumaan.

    Sitä en osaa arvioida kuinka oikeasti vaarallisia tällaiset riippuvuudet Suomen tapauksessa kokonaisuutena ovat, mutta niiden olemassaolo ärsyttää koska ne ovat turhia riskejä.

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Niinpä. Monet yhteiskunnan palvelut ovat menossa näihin automaattisiin ja sähköisiin järjestelmiin. Nuo mitä sanoit kommentissasi, eli sähköverkot, metrot, äänestyssysteemit – samoin terveydenhoito/potilastiedot, pankkiasiat, pörssikauppa, liikenne, puhelinverkot — ollaan aika avuttomia jos nämä pahasti kaatuvat.

  4. Kosmos sanoo:

    Toisaalta epävarmoinakin aikoina tiede on edennyt. Albert Einstein julkaisi yleisen suhteellisuusteorian ensimmäisen maailmansodan aikana.
    Katselin Areenasta ohjelmaa Valon olennot. On todella mielenkiintoista mitä kaikkea mereneävistä on selvinnyt viime vuosina. Bioluminenssista olin kuullut aiemmin, mutta biofluoresenssi oli minulle uutta tietoa. Punaista fluoresoivasta proteinista saattaa tulla suuri läpimurto aivotutkimuksessa.
    Melko varmasti tulevaisuuden ihmiset ovat itsevalaisevia. Koreilevat suomen 200-vuotisjuhlissa fluoresoivassa ihossa ilman vaatteita.

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Jees. Kehitys kehittyy. Varmaan vastassa on mielikuvituksellisten sovellusten räjähtäminen kertaluokkiin, siis sellaisten mitä ei ollenkaan vielä voida edes arvailla…

    2. Näin on. Ja katuvalot jäävät historiaan turhina, kun ihmisillä on ilmaisimet jotka näkevät riittävästi pimeässä, vieläpä monilla aallonpituuksilla.

Vastaa käyttäjälle Pekka Janhunen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *