Vielä ihan kaikessa rauhassa

28.2.2019 klo 23.56, kirjoittaja
Kategoriat: Astrobiologia

Monelta suunnalta kuuluu nyt näkemyksiä ja ennustuksia siitä että tämä meidän yhteiskuntarakenteemme on tullut tiensä päähän. Että kulutustasomme, planeetan resurssien käyttö ja jätekuorman rasittavuus ovat globaalisti kestämättömälla tasolla. Näin toteavat jo niinkin konervatiiviset mediat kuin Helsingin kaupunginteatterin ensi-iltaansa tuleva näytelmä nimeltä Yhdestoista hetki, ja Suomen Kuvalehden pääkirjoitus (Ville Pernaa, 22.2.). Artikkelin otsikko on Askel kerrallaan. Pernaa toteaa siinä hyvin ymmärtävään sävyyn miten vaikeaa, tai  lähes mahdotonta meidän on luopua kaikenlaisista mukavuuksista, sellaisista kuten dieselautoista, polttomoottoreista tai kaukorahtina kuskatuista herkuista ja mukavuushyödykkeistä. Pidämme kiinni nykyisestä elintasostamme ja -tavastamme, kaikista saavutetuisa eduista, siitä huolimatta että ne tuhoavat maapalloa.

Eduista eniten pidämme kiinni tietenkin me, kenellä niitä on eniten. Luopuminen ei tunnu vielä mitenkään välttämättömälle eikä ajankohtaiselle, meillähän ei ole täällä (vielä) mitään hätää. Ei nälkää, ei sotia, ei pakolaisleirejä. Meillä on pelkkiä mukavuuksia ja yltäkylläisyyttä.

Pernaa sanoo: ”Me taidamme mieluummin valita maailmanlopun kuin sen estämisen, koska estäminen olisi niin hankalaa ja epämukavaa. Helpompi on olla tekemättä juuri mitään. ” Hän toteaa myös: ”Ei ilmastonmuutokselle välttämättä tarvitse tehdä mitään, jos ei halua tai pysty. Eihän maailma itse asiassa mihinkään lopu. Me, meidän yhteiskuntamme ja ihmiskuntamme vain loppuvat”

Tuo on jo kyllä aika jyrkästi sanottu. Ei tässä sentään välttämättä ole kysymys ihmisen lajin loppumisesta, vaikka tämä mukava, sopuisa ja yltäkylläinen länsimainen elämäntapa olisikin tulossa tiensä päähänsä.  Tämä taas lienee ihan välttämätöntä, jossakin vaiheessa. Elämäntapa joka perustuu jatkuvalle kulutuksen kasvulle ei voi jatkua loputtomiin rajallisessa maailmassa.

Artikkelissaaan ”Are we on the road to civilisation collapse”  http://www.bbc.com/future/story/20190218-are-we-on-the-road-to-civilisation-collapse Luke Kemp analysoi menneiden aikojen mahtavia sivilaatioita ja niiden kukoistusta, katoamista ja tuhojen syitä. Hän sanoo että sivilisaatioita ei ole tapettu, vaan ne ovat itse tuhonneet itsensä.

Analyysissään Luke listaa 87 erillistä suurta kulttuuria, joista suuri osa on ainakin minulle täysin tuntemattomia, mutta osa sellaisia joiden maineikkaat nimet kuulostavat tutuille. Monet näistä ovat myös moneen kertaan nousseet uudelleen kokoistukseen samoille kotiseuduilleen. Näitä ovat mm. vanhat egyptiläiset kulttuurit, kushiitit, numidialaiset ja aksumiitit Afrikan mantereella, harappan, vedikin, magadhan, satavahanan ja mahanjanapadan sivilisaatiot Indus-joen laaksossa, urilaiset, akkadialaiset, assyrialaiset, babylonialaiset, chaldealaiset, orontiditit ja elamnit Babylonian alueella, olmeekit ja monet muut intiaanikansat Etelä-Amerikassa, monet vanhat kiinalaiset dynastiat, Korean eri kuningaskunnat, Välimeren minoalaiset, Makedonian valtakunta, Rooman valtakunta, Kreikan vanhat kulttuurit, Helleenien kulttuuri, Karthago, Lähi-idän hittiitit, foenikialaiset, israelilaiset, etruskit, lydialaiset ja armenialaiset.

Kaikkien Luken listaamien edesmenneiden kulttuurien keskimääräinen elinikä on ollut 336 vuotta. Kulttuurit ovat kaatuneet moniin eri syihin, kuten ylikansoitukseen, sotiin, tauteihin, ilmaston muutoksiin, maaperän köyhtymiseen ja ruokahuollon romahtamiseen. Varmasti syynä monessa kohtaa on ollut myös huono hallinto, korruptio, sisällissodat ja olojen ja kulttuurien yleinen rappeutuminen. Laiskistuminen ja veltostuminen.

Nuo menneen ajan kulttuurit ovat olleet aika paikallisia. Niiden kadotessa paikalliset vallanpitäjät ovat menettäneet valtansa, hallintokoneistonsa ja armeijansa, ehkä paikalliset väestöt ovat kuolleet tai joutuneet siirtymään muualle. Näillä tapahtumilla ei kuitenkaan ole ollut mitään vaikutusta koko planeetan laajuisiin  ympäristöprosesseihin. Planeetan ilmasto on pysynyt suhteellisen vakaana, merivirrat ja monsuunisateet ovat jatkuneet samaan tapaan kuin ennenkin, luonnolliset ekosysteemit ova rehottaneet ihmisten pienten yhteiskuntien ympärillä. Ja paikallisen kulttuurin katoamisesta huolimatta planeetan muut ihmisyhteisöt ovat voineet jatkaa aika luonnonmukaisia elinkeinojaan ihan entiseen malliin.

Meidän oman kulttuurimme romahdus tulisi olemaan laajamittaisempi. Länsimainen, kansainväliseen markkinatalouteen perustuva kulttuuri on levinnyt lähes koko planeetan yli. Kaikkien kaupunkimaisten alueiden elintarvike-, vesi- , viemäröinti-, terveydenhuolto- ja ja energiahuolto on sähköön ja liikenteeseen perustuvien infrastruktuuriverkkojen varassa, ja nämä ovat kyllä aika haavoittuvia. Jos ne pettävät, niin ihmisille tulee hyvin pian nälkä, ja jano, ja hätä käteen. Jos ne romahtavat vaikka vain paikallisesti, niin taloudellisen ja poliittisen sekasorron kautta vaikutukset tuntuvat pian koko planeetalla.

Voisimme ajatella että syrjäseuduilla asuvat ihmiset ovat sentään paremmin turvassa: siellä peruselintarvikkeita olisi varmaan satavana lähiympäristöstä. Kuitenkin sielläkin kaikki toiminta tulee varsin hankalaksi, jos energian ja polttoaineiden saatavuus loppuu. Me länsimaiset ihmiset olemme tällä hetkellä täysin riippuvaisia fossiilisista polttoaineista. Niistä luopuminen tulee olemaan vaikeaa. Ehkä se on meille mahdotonta, niinkuin Ville Pernaa kirjoittaa.

Mutta vaikka tämä läntinen infrastruktuuti romahtaisi, ei elämä siihen lopu. Kaupunkimaiset ja kaupalliset elämäntavat voivat loppua, mutta jotkut ihmiset ja yhteisöt vielä pystyvät selviytymään, jotenkin vähemmällä, ja yksinkertaisemmin. Luultavasti ihmiset pystyvät aina oppimaan, tietämään ja taitamaan sen mitä hengissä selviytymiseen tarvitaan. Luonnonvalinta opettaa.

Joku varmaan nyt ihmettelee että millähän tavalla tämä ”maailmanlopun ennustelu” ollenkaan taas liittyy astrobiologiaan. Se liittyy sillä tavalla, että se kertoo teknisen sivilisaation perusominaisuudesta: mikään laji ei voi nousta tällaiseen suureen menestykseen ja valta-asemaan, ellei se ole riittävän ahne ja kilpailukykyinen ja -haluinen. Juuri nämä ominaisuudet ovat tehneet lajin niin ylivoimaiseksi. Ja juuri nämä samat ominaisuudet varmaankin johtavat siihen että laji ”tukehtuu pullaan”, ja omiin jätteisiinsä. Käyköhän kaikille teknisille sivilisaatioille tällä tavalla?

37 kommenttia “Vielä ihan kaikessa rauhassa”

  1. Tuli mieleen yksi keino muuttaa ilmastoa. Nostetaan pumpuilla Saharan tai Australian keskelle merivettä. Annetaan suolan olla, ei poisteta sitä. Valitaan paikaksi jokin paikallinen notkelma. Sinne muodostuu suolajärvi, jonne alkaa kertyä suolaa lineaarisesti ajan mukana. Vesi haihtuu, ja merkittävä osa siitä sataa alas jossain lähitienoilla. Seurauksena on että Sahara tai Australian keskiosa alkaa vihertää.

    Pumppujen tarvitsema teho on suuri, muttei mahdoton, koska se on samaa suuruusluokkaa kuin suurten jokien vesivoimapotentiaali. Jos se tuotetaan paikallisesti aurinkoenergialla, sitä ei tarvitse siirtää eikä säilöä. Systeemi on ikäänkuin negatiivinen joki joka keinokastelee mannerta ja jossa suolanpoiston hoitaa aurinko.

    Ajatuksessa on tietysti monia ongelmia. Niistä vähäisin ei ole että pientä koelaitosta ei voi tehdä, vaan systeemi toimii – jos toimii – vain jos se tehdään lopullisessa mittakaavassa. Saattaisi myös käydä niin että suolajärvi kyllä syntyy, mutta se ei haihdu niin nopeasti että sillä olisi alueen sademäärän kannalta suurta merkitystä, ja ehkä topografia ei salli suurempaa järveä.

    Paljon parjattu keinokasteluviljely ei myöskään ole mantereen vesitaseen kannalta huono juttu. Meren ympäröimän mantereen kuten Australian vesitasehan menee niin että vettä saapuu kostean merituulen mukana. Osa siitä sataa alas ja osa jatkaa matkaa. Alas satanut vesi kiertää ekosysteemin läpi, ehkä haihtuu ja sataa uudestaan joskus useampaankin kertaan, ja poistuu lopulta jonkin mereen laskevan joen kautta. Keinokastelu vähentää poistumaa meriin, joten se pidättää vettä mantereen alueella. Seurauksena mantereen ilmasto on kosteampi, jolloin saapuneesta kosteudesta isompi osa poistuu ilmamassan mukana eikä virtaakaan jokia pitkin mereen.

    Jos mantereella ei ole mitään kasveja (kuten oli ennen maakasvien ilmaantumista), satanut vesi virtaisi melko nopeasti jokia pitkin mereen. Kasvit hidastavat valuntaa käyttämällä vettä ja haihduttamalla sitä takaisin ilmakehään. Myös niiden juuret ja niistä muodostuneet maatuneet suot ja muut kosteikot hidastavat virtausta mekaanisesti, jolloin haihdunta lisääntyy koska sisävesien pinta-ala kasvaa. Jos siis jotakin nykyisin aavikkona olevaa mannerta alettaisiin viherryttää keinokastelemalla, kasvien ilmaantuminen, vauhtiin päästyään, alkaa voimistaa efektiä ja pidätellä vettä entistä enemmän.

  2. Pekka sanoo:

    Jutussa sekoitetaan kadonneet kansat ja koko ihmissivilisaatio, yleistäen yksittäisten kadonneiden kansojen kohtalon olevan sisäänrakennettu kokonaisen sivilisaation kohtaloa määrittäviin ominaisuuksiin. Jätän tämän epäloogisuuden kuitenkin käsittelemättä, ja kysyn, eikö tilanne ole oleellisesti muuttunut nyt, kun ihmislajilla on ensimmäistä kertaa historiansa aikana mahdollisuus hyödyntää maaplaneetan ulkopuolella olevia resursseja ja tliaa?

    Insinöörinä sanoisin, että jos se olisi insinööreistä kiinni, meillä olisi jo tukikohta kuussa ja Marsissa olisi käyty ajat sitten. Kekseliäisyys ja taito tehdä mahdottomasta mahdollista rajallisilla resursseilla on insinöörin perusominaisuus, eikä ole mitään syytä, miksi tämä ominaisuus ei mahdollistaisi lajimme säilymistä hamaan tulevaisuuteen.

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Insinöörinkin pitää muistaa että planeetan resurssit ovat rajalliset. Erityisen tajalliset ne ovat kuussa, missä ei ole ollenkaan ilmakehää joka voisi ylläpitää elävien olentojen tarvitsemaan hiilen sitomista ja biomssaa. Hyvin rajalliset ne ovat myös Marsissa, missä ilmakehä on niin ohut ettei se pidä vettä nestemäisessäs muodossa, eikä siis voi myöskään ylläpitää mitään biomassan tuotantoa. Insinööritieteetkin joutuvat toimimaan luonnonlakien puitteissa, ja muistaa että elämän olemassaolo perustuu siihen että planeetan hiili jakautuu sopivasti ilmakehään ja muihin varastoihin (mereen ja kallioperään) ja kiertää näiden välillä niin että siitä liikenee juuri sopivasti myös eliökuntaan.

    2. Samaa mieltä. Avaruus tarjoaa rajattomasti rakennusmateriaaleja asteroidien muodossa, sekä rajattomasti aurinkoenergiaa. Siirtokunnat biosfääreeineen tarvitsevat neljää asiaa: säteilysuojan, paineistuksen, 1g keinopainovoiman sekä riittävän koon. Kilometrien kokoinen pyörivä sylinteri tarjoaa nämä kaikki. On jopa olemassa tapa saada koloniaan maantyyppiset valosyklit jossa on oikea vuorokausi- ja vuodenaikaisvaihtelu, tavalla joka on luotettava koska ainoat liikkuvat osat ovat paikalliset sälekaihtimet (mainostan tässä kohdassa paperiani https://space.nss.org/media/NSS-JOURNAL-Natural-Illumination-for-Rotating-Space-Settlements.pdf ).

      Tuohon päästään jos ja vain jos asteroidien kaivostoiminta saadaan käyntiin ja kasvu-uralle. Haasteena on lähinnä identifioida tulolähteet, jotka rahoittavat toimintaa sen alkuvaiheessa. Haasteena on löytää jokin asteroidien kaivostoiminnan tuote joka on yksinkertainen valmistaa ja jolla on asiakas avaruudessa. Viime syksynä perustettu startup-yrityksemme Aurora Propulsion Technologies Oy ()https://www.aurorapt.fi/home/ miettii mm. näitä asioita kaupallisen toimintansa ohessa.

      1. A. Karhumaa sanoo:

        Pekka Janhuselle: Hienoa että joku jaksaa pitää tuota Gerard O. Neill:in avaruussaari-ideaa hengissä ja sitä edelleen kehittää! Muistan kuinka ajatus minua kiehtoi jo lapsena 1970-luvulla, kun siihen ensi kertaa törmäsin von Dänikenin (!) kirjoissa, joissa se oli ohimennen mainittu. Vaikka en Dänikenin muukalaisteorioita koskaan vakavasti ottanutkaan, en edes lapsena, niin kiinnostus avaruuteen silti heräsi, mikä on yksi syy miksi en ole koskaan ymmärtänyt Dänikenin kaltaisten populääripseudotieteilijöiden tuomitsijoita. Enemmän minua harmitti pitkään se, että teknologian mahdollisuuksiin optimisesti suhtautuvien nuorten ihmisten mielenkiinnon kaappasi myöhemmin lähes kokonaan Kurzweilin ja Moravecin singulariteettikultti, joka on monessa suhteessa paljon hetteisemmällä pohjalla kuin mitä Däniken koskaan.

        1. Kiitos. Täsmälleen. Ja sen mitä Kurzweillta jäi jäljelle, tuntuu että sen on kaapannut Mars-kultti. Mutta silloin unohdetaan että Marsissa on ihmislapselle liian pieni gravitaatio. Tuki- ja liikuntaelimistö ei kehity täyteen mittaan, ja Mars-lapsuuden jälkeen yksilö ei ehkä voi muuttaa 1g-ympäristöön vaikka haluaisi.

          Lisäksi tietysti Mars on rajallinen planeetta, jopa Maata vähemmän pinta-alaa, joten sen asuttaminen toimisi kyllä sivilisaation henkivakuutuksena, mutta ei parhaimmillaankaan kasvattaisi maailmantaloutta kovin merkittävästi. Sen sijaan avaruussaarien yhteenlaskettu pinta-ala voisi lopulta ylittää planeettojen pinta-alan moninkertaisesti.

  3. Jorma Kilpi sanoo:

    Paljon parjatut Kiina ja Intia ovat kaikessa hiljaisuudessa saaneet myös jotain positiivista aikaiseksi:
    https://yle.fi/uutiset/3-10668517?fbclid=IwAR1q8X1XJLDmRb1kx5gcmlTt1h33YzmTFGjj5ffYiY8_vdYQq3IVasagss0

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Jees. Tämä on tosi mahtava juttu! Ja suuressa mittakaavassa.

  4. Mikko Väyrynen sanoo:

    mainitset dieselin mutta sähkö on ihan yhtä tuhoavaa, ellei vielä pahempaa

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Riippuu siitä miten se sähkö on tuotettu. Onhan näitä hiilivapaita: atomivoima, tuulivoima, aurinkovoima — luulen että jos viisaita ollaan niin päästään piakkoin tuulivoiman ja aurinkoenergian laajamittaiseen käyttöön. Kaikissa muodoissaan.

      1. Mikko sanoo:

        kaikki solut ihmisessä, varsinkin vesi on normaalisti järjestäytyneessä olotilassa, kaikki sähkömagneettinen säteily, myöskin maan magneettikenttä ylläpitää ja muuttaa tätä järjestäytynyttä tilaa josta välttämättä aiheutuu myöskin ongelmia jos tässä kentässä on jatkuvaa häiriötä, isommalla skaalalla voidaan saada helposti huomattavia vaikutuksia esimerkiksi hetkittäinen savantti kohdistamalla emp tiettyyn kohtaan aivoissa, ja koska se toimii isommalla skaalalla niin se välttämättä toimii myös pienemmällä skaalalla. kuka söisi pieniä määriä arsenikkia päivittäin?

  5. A. Karhumaa sanoo:

    Luin tuon linkatun BBC:n artikkelin, sekä sen käyttämiä lähteitä, ja hiukan köykäiseltä ja harhaanjohtavalta tuntui tuo sivilisaatioiden iän määritteleminen dynastioiden tai hallintojärjestelmien vaihdoksen mukaan (esimerkiksi Roomassa ja Kiinassa). Itse näkisin sivilisaation romahtavan silloin kun sen suuri osa sen väestöstä palaa aiempiin elämäntapoihin, ja paljon siihen asti hankitusta tietotaidosta ja kulttuurista unohtuu pitkäksi aikaa tai kokonaan. Pelkkä parinkymmenen vuoden sekasortoisempi aika (vrt. NL:n romahdus) ei vielä riitä vedenjakajaksi.
    Tällaisia kunnon romahtamisia on tapahtunut paljon harvemmin, esimerkiksi pronssikauden loppu itäisellä Välimerellä (jonka jälkeen kreikkalaiset unohtivat kirjoitustaidonkin), tai Länsi-Rooman hajoaminen Länsi-Euroopassa, joka näkyy jopa maatalojen kattilavalikoiman köyhtymisenä. (Kummasti muuten BBC:n jutussa unohdetaan Itä-Rooma kokonaan!)

    Toisaalta voisi väittää että Kiinassa on sama sivilisaatio jatkunut ja edelleen kehittynyt vähintään viimeiset kolme tuhatta vuotta (laskien ihan heidän kirjoitussysteeminsä iästä).

    Muutama korjaus:

    Olmeekit eivät muuten asuneet Etelä-Amerikassa (joka on monen perulaisen korkeakulttuurin aluetta) vaan eteläisessä Meksikossa, joka on maantieteellisesti, (joskaan ei kulttuurisesti) osa Pohjois-Amerikkaa. Ja nykyisen Iranin alueella asuivat muinaiset elamilaiset. ”Hittiitit” taas ovat suomeksi heettiläisiä, tuttuja myös Sinuhesta, ja ”chaldealaiset” ovat kaldealaisia Kaldeasta, jota myös Uusbabyloniaksi on kutsuttu.

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Kiitos näistä oikaisuista!
      Tuo BBC:n jutussa käsitelty ”kulttuurien romahtaminen” todellakin paikallisia hallintojärjestelmiä. paikalliset kansat ja ihmiset ovat yleensä jatkaneet elämäänsä, ja ilmeiseseti ennen pitkää löytäneet uuden hallintomallin alueelleen. Kokonaan ihmiset ovat hävinneet vain Pääsiäissaarilta.

      Noiden romahdusten vaikutukset ovat olleet myös varsin paikallisia siksi, että kulttuurit ovat olleet varsin paikallisia.

      Onhan meillä edelleenkin olemassa paikallisia kansoja ja kulttuureja jotka ovat erityisen kestämättömälla pohjalla, ja uhan alaisia. Mutta nyt ilmastonmuutos uhkaa nyt kansoja ja kulttuureja kaikkialla tällä planeetalla, sekä vauraita kansoja, että syrjäseuduilla eläviä köyhiä ihmisiä, joiden elinkeinot entisestään vaarantuvat. Mutta kuten sanoin, ehkä ihminen jatkossakin tulee keksimään ja oppimaan uusia selviytymiskeinoja.

      Voi olla että hyvät asuinalueet löytyvät jatkossa jostakin ihan muualta kuin missä ne ovat nykyään. Olisiko se jossakin Pohjoisen valtameren rannoilla – siis nykyisen Kanadan ja Siperian pohjoisrannoilta?

      1. Kirsi Lehto sanoo:

        Wau. No ehkä kuitenkaan ei ole kovinkaan paljon asiakkaita?

        1. Yksi saattaa riittää.

      2. A. Karhumaa sanoo:

        Taas muutama virhe: ”Pääsiäissaaria” ei ole olemassakaan, vaikka Pääsiäissaari (Rapa Nui) kylläkin on. Eivätkä sen asukkaat hävinneet koskaan kokonaan, olivatpahan välillä vain raijattu orjiksi Peruun. Sen sijaan Grönlannin viikinkiasutus hävisi kyllä tyystin, useamman sadan vuoden sinnittelyn jälkeen, kun pieni jääkausi teki lopulta tehtävänsä. Ja jo ennen sitä Norjan kuninkaat olivat jo pitkän aikaa päättäneet olla lähettämättä yhteysalusta sinne, taloudellisten seikkojen takia, eikä paikallisesti kasvanut niin isoja puita, että niistä olisi pystynyt rakentamaan merikelpoisia aluksia. Sama ongelmahan oli lopulta Pääsiäissaarelaisilla.
        Olen joskus miettinyt, että jos aurinkokuntaamme perustetaan siirtokuntia sinne tänne, niin koittaako joillekin sama tyly kohtalo jäädä eristyksiin? Kuuhun, Marsiin tai Ganymedekselle kyllä päästiin, mutta päästäänkö sieltä enää koskaan pois, jos maapallon asukkaat menettävät mielenkiintonsa siirtokuntia kohtaan? Avaruuslaivan rakentamiseen tarvitaan enemmänkin kuin muutama puu. Puhumattakaan suljettujen elinkiertojen systeemien pitämisestä toiminnassa vuosisatojen ajan.

  6. A. Karhumaa sanoo:

    Katosikohan tuo edellinen pidempi kommenttini nyt jonnekin bittiavaruuden mustaan aukkoon?
    Tuli vielä mieleeni että sivilisaatioista, sekä myös mahdollisista avaruussivilisaatioista on laajalti kirjoittanut Nick Nielsen blogissaan:
    https://geopolicraticus.wordpress.com/
    jossa aiheet inspiroivasti vaihtelevat Kardashev-skaalasta Rooman rappioon.

  7. Mikko sanoo:

    ei näköjään päässyt edellinen viestini teidän seulasta läpi, luultavasti koska virka-ajan ulkopuolella laitettu? tässä tyhjentävämpi vastaus

    https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/273264-kansanedustaja-timo-heinonen-hehkuttaa-harva-tietaa-tasta-uusi-suomalainen-diesel?ref=valinnat

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Biodiisel on yksi loistava insinööritieteiden (+ biologian) ratkaisu ilmastokriisiin. Toinen hyvä olisi biokaasu — lähes kaikki autot kait voiasi muuntaa sellaisiksi että ne käyttävät metaania. Ja tämähän olisi ”ilmainen” ja hiilineutraali sivutuote kaikestea kotieläintuotannosta.

    2. Kirsi Lehto sanoo:

      Mielenkiintoinen historiikki. Tarvii perehtyä ajan kanssa.
      Mutta tuosta nykyihmisen luonnehdinnasta : Technological civilization, in all its contemporary scope and scale and sophistication, may be a consequence of the peculiarly technological bent of the human mind.
      Eli ihmisen lajin taipumus ja kyky kaikenlaiseen teknologiaan ja keksintöihin on edellytys tällaisen teknisen sivilisaation synnylle. Ja juuri näin varmasti on.
      Kuitenkin teknokraattien pitäisi olla tietoisia myös niistä geologisista ja bioloisista prosesseista joiden rajoissa tämä meidän planeettasysteemi toimii. Planeetta on viimeiset 10 000 vuoden ajan pysynyt varsin vakaassa ilmastollisessa vaiheessa, mikä on tehnyt mahdolliseksi tämän teknologian ja hyvinvoinnin kehittymisen. Kuitenkin sitä ennen ilmastotyyppi on vaihdellut kasvihuoneen (keskilämpötila ehkä + 40 C, tai jopa enenmmänkin) ja satoja miljoonia vuosia kestävien jääkausien välillä. Merenpinta on vaihdellut 100 metriä ylemmäs ja alemmas kuin mitä se on nyt.

      Ehkä teknologinen ja tieteellinen tietotaito tulee mahdollistamaan vielä sen että planeetan ilmastoa aletaan säätelemään ja hallinnoimaan, mutta helppoa se ei tule olemaan. Se on kaaoottinen ja dynaaminen systeemi. Mitä arvelet?

  8. A. Karhumaa sanoo:

    Niin tai näin, ihmiskunnan kannattaisi varautua siihen, että kun Thwaites-jäätikkö (kts esim: https://www.sciencemag.org/news/2018/12/discovery-recent-antarctic-ice-sheet-collapse-raises-fears-new-global-flood )ja muutama muu Etelämanterella ja myös Grönlannissa on sulanut, niin satakunta nykymaailman metropolista on veden alla osittain tai kokonaan. Enpä kyllä toistaiseksi ole siitä paljoa merkkejä nähnyt, päinvastoin, rantatontit ovat kuumaa kauraa kiinteistömarkkinoilla, ja väestö valuu edelleenkin monissa maissa sisämaasta rannikoille. Mutta markkinataloudella tuntuu olevan ihan oma logiikkansa, joka ei fyysisistä realiteeteista paljoa piittaa.

    Nick Nielsen tuossa blogissaan kirjoittaa usein myös ”sivilisaatioiden keskusprojekteista”, ja nimimerkki ”Xcalibur” osuvasti kommentoi tuossa viimeisimmässä:
    ”As for the modern industrial West, I’m not sure what our central project is, but surely skyscrapers, the stock market, and the internet have something to do with it. One significant difference is that our central project seems to be oriented towards progress rather than stability. …”

    1. Aivan. Jo 1959 Edward Teller varoitti kasvihuoneilmiön aiheuttamasta merenpinnan noususta, mainiten myös nimeltä New Yorkin (https://www.theguardian.com/environment/climate-consensus-97-per-cent/2018/jan/01/on-its-hundredth-birthday-in-1959-edward-teller-warned-the-oil-industry-about-global-warming ). Jos asia olisi otettu silloin todesta, nyt New Yorkissakin kaikki 60 vuotta uudemmat talot olisivat riittävän korkealla merenpinnasta.

      Voisi myös konsultoida hollantilaisia miten meren kanssa tullaan toimeen

      Tuo lainaus on siinä mielessä hupaisa että minun maailmankuvassani internet=etätyö=desentralisaatio eli pilvenpiirtäjien antiteesi. No, jos ostaa molempien osakkeita, ei voi hävitä.

  9. ”Tuhannet lajit hakevat lahopuuta talousmetsistä, turhaan – Huippuekologi: Hiljainen tappaja lähempänä. Sadat metsälajit ovat uhanalaisia sen takia, että metsät ovat nuoria ja sieltä puuttuu vanhaa puuta.”, https://yle.fi/uutiset/3-10677907

    Tämä uutinen on minusta sitä luonnonsuojelun kovaa ydintä, ja on hyvä että se saa palstatilaa Ylen nettiuutisissa.

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Näin se varmastikin juuri on. Valitettavasti ollut jo tosi monessa muussakin asiassa, muissa yhteyksissä, ja muilla tasoilla. Eli koko siinä prosessissa miten ihminen on vallannut tämän planeetan ja kaikki sen resurssit omaan käyttöönsä. Hävittänyt isot eläinlajit, ja niiden elinympäristöt. Nyt on menossa pieneläinten ja mikrobien elinympäristöt. Nyt se iso kysymys on: suostutaanko/pystytäänkö vähentämään resurssien (esim. erilaisten tuotantomateriaalien, energian) käyttöä ja luopumaan aika isosta osasta nykyisiä kulutustuottumuksiamme. Yhtälö on sellainen että se pitää jotenkin täsmätä: ei voi sekä syödä että säästää.

  10. Jari Toivanen sanoo:

    En malta olla kommentoimatta, että monet niistä keksinnöistä, jotka ovat syypäitä ilmastonmuutokseen ja biodiversiteetin vähenemiseen, ovat nimenomaan insinöörien aikaansaannoksia.
    Vaikka avaruuteen perustettaisiinkin siirtokuntia, niin ylivoimaisesti suurimmalle osalle ihmiskunnasta maapallo olisi edelleen se koti. 7 miljardin ihmisen muutto avaruuteen on mitä ilmeisimmin urotyö, johon ei insinöörikään kykene, edes diplomisellainen. Taitaisi sinne avaruuden siirtokuntaan päästä vain näitä etuoikeutettujen rikkaiden orjuuttajien edustajia.

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Joo, ei millään ole mahdollista muuta kuin ihan kouralliselle ihmisiä, ja nekin pitää ylläpitää maasta käsin… siis eikä ole kummoinenkaan pelastuskeino.

    2. Todennäköisesti asia on niinkuin sanot (jos ajatellaan seuraavaa 50 vuotta, esimerkiksi), enkä muutenkaan tykkää ajatuksesta että avaruuteen mentäisiin ”pakoon” jotakin, koska ei ihminen sillä opi olemaan ihmisiksi että vaihtaa ympäristöä.

      Jos ajattelee asiaa puhtaasti resurssien (vaikka polttoaineen) kannalta, niin kaverin nostaminen kantoraketilla kiertoradalle vie kyllä paljon energiaa, mutta todennäköisesti silti vähemmän kuin mitä tyyppi käyttäisi jäljellä olevana elinaikanaan Maassa. Koska näin on, niin hyvin suurenkaan ihmismäärän siirtyminen avaruuteen ei näyttäisi periaatteessa mahdottomalta. Sitä vastoin se että tavallinen tallaaja vierailisi avaruudessa yhtä usein kuin nyt Thaimaassa olisi eri juttu, sellainen trafiikki vaatisi jotain uusia keksintöjä.

      1. Kirsi Lehto sanoo:

        … Nää on niin kovin monitahoisia juttuja. Kun ei se ihmisten ylläpitokustannus lopu siihen että heidät ammutaan avaruuteen, kun kaipa ne pitää sielläkin yhä vielä ylläpitää. Ja ihmisten ylläpitäminen jossakin avaruusmatkan takan on huomattavasti kalliinpaa kuin ylläpitäminen täällä maan päällä, siis myös energiakustannuksen kannalta…

        1. Maapallon osalta kyllä loppuu, jos tuo kuviteltu siirtolainen muuttaa asteroidien raaka-aineista rakennetulle avaruussaarelle, jossa on suljettu kierto. Tietysti nykyisenkaltainen miehitetty avaruustoiminta jossa kaikki aineet nostetaan maasta on äärimmäisen kallista ja siitä on vaikea puhua edes samassa lauseessa ekologisuuden kanssa.

          Miksei sitten suljettua kiertoa toteutettaisi Maassa, miksi mennä avaruuteen asti jos se kerran on mahdollista? Avaruuden valttina on jatkuva auringonvalo. Silloin ruokahuolto ei ole ongelma, ja lisäksi saadaan helposti energiaa, jota tosin ei paljoa edes tarvittaisi. Maassa ruokaa joudutaan kuljettamaan tai säilömään, koska enemmistössä paikkoja talvet tai kuivat kaudet katkaisevat paikallisen tuotannon joko säännöllisesti tai epäsäännöllisesti. Kuljettaminen tai vaihtoehtoisesti kasvihuoneiden lämmitys vaatii energiaa, jota ei talvella ole auringosta saatavilla. Jokin auringosta riippumaton kätevä energialähde mahdollistaisi ekologisen ja mukavan elämän Maassa, mutta avaruudessa pelkkä aurinkokin riittää aika pitkälle.

          1. Kirsi Lehto sanoo:

            Tää on just tätä: nämä ihmisen toimeentulon ongelmat ja kestävyysvajeet ovat kovin monisyiset. Jotenkin tuntuu liittyvän siihen että elämä ja toimeentulo on kovin monimutkaista. Kestävällä pohjalla se olisi (kai) varmimmin silloin jos itsekukin eläisi pelkästään lähiympäristönsä uusiutuvien resurssien varassa. Ja avaruussaarella se olisi tietysti väistämätön välttämättömyys.

          2. Monimutkaisuuden takaa löytyy kuitenkin yksinkertaisesti energia, tai tarkemmin sanottuna eksergia eli energia miinus hukkalämpö. Maailmankauppa on olennaisilta osiltaan eksergian keräämistä ja siirtoa. Esimerkiksi kun syön riisiä, syön Kaakkois-Aasiassa kasvin sitomaa aurinkoenergiaa. Jos ostan alumiinisen esineen, alumiinin pelkistyksen eksergia voi tulla vaikka norjalaisesta vesivoimalasta.

          3. Kirsi Lehto sanoo:

            No niin varmaan on. Kuitenkin sitten niin että kaiken tuon riisin ja alumiinin kuskaaminen myös kuluttaa ison määrän eksergiaa, vai onko se sitten sitä hukkalämpöä. Energiaa jokatapauksessa. Tämä monimutkaisuus syntyy siitä että tässä globaalissa systeemissä ja eksergian siirtelyssä pitkien matkojen yli me rikkaat ostokykyiset ihmiset erehdymme kuluttamaan sitä merkittävästi enemmän kuin mitä tämä planeetta pystyy kestävällä tavalla tuottamaan, ja siitä että meidän maksuvoimamme on pelkästään virtuaalista, eikä välttämättä perustu ollenkaan mihinkään oikeisiin realistisiin planeetan tuotannon tason resursseihin.

  11. Aiheen vierestä mutta liittyy astrobiologiaan. Laitoin saman Annen blogiin. Minua alkaa ottaa päähän että tämä sama magneettikenttäasia on nykyään lähes systemaattisesti väärin tiedeuutisissa ja osin myös papereissa, niinkuin nyt:

    Tämä ei enää liity blogiin, mutta
    tässä on esimerkki uutisesta jonka aurinkokuntavertailuosuus ei kestä lähempää tarkastelua: http://www.anu.edu.au/news/all-news/thank-earth%E2%80%99s-magnetic-field-for-water-that-gives-you-life : ”The sheer strength of Earth’s magnetic field helps to maintain liquid water on our blue planet’s surface, thereby making it possible for life to thrive.”

    Mielestäni Venuksen, Maan ja Marsin erot selittyvät etäisyydellä auringosta, enkä näe syytä uskoa että magneettikenttä vaikuttaisi asiaan olennaisesti. Kuumalla Venuksella pinnan mineraalit ovat ryöstäneet vedeltä hapen (serpentinisaatioreaktio yms.), jolloin vety kevyenä molekyylinä on karannut avaruuteen. Kylmässä Marsissa puolestaan H2O on routana pinnan alla, piilossa keskipäivän auringolta.

    Toinen asia on, että eksoplaneetan magneettisuudella saattaa olla epäsuorasti tekemistä elinkelpoisuuden kanssa, jos on niin että magneettisuus kielii aktiivisesta ytimen konvektiosta ja laattatektoniikasta. Laattatektoniikka voi hyvinkin olla elinkelpoisuuden ehto, koska ilman sitä hiili pyrkii sedimentoitumaan meren pohjalle biosfäärin ulottumattomiin.

    Tuon uutisen taustalla olevan paperin abstraktin perusteella sen pääaihe on eksoplaneettojen magneettikenttien mallinnus. En kritisoi sitä (ja oletettavasti planeettojen sisuksiin perehtyneet referoijat ovat sen osuuden tarkistaneet), vaan kritisoin abstraktin kahta ensimmäistä lausetta ja paperista kirjoitettua tiedeuutista. Jonkinlaista tieteen hukkakauraa.

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Kumma väittämä. Mistä ovat tuollaisen edes keksineet???

      1. En tiedä, mutta tätä asiaa on paukutettu ennenkin. Muistan kun joskus noin 10 vuotta sitten Riku Järvinen kirjoitti paperin jossa simuloitiin mun alunperin tekemällä ns. hybridisimulaatiolla Venuksen plasmaympäristöä. Paperi lähetettiin GRL:ään jonne se myös hyväksyttiin. Siellä olivat tehneet siitä kansikuvajutun ja tekivät tiedeuutisen jossa väitettiin suunnilleen että hybridisimulaation mukaan vettä karkaa magneettikentättömästä Venuksesta.

        Todellisuudessa paperissa ei lukenut mitään tuollaista. Siinä oli vain raportoitu paljonko happi- ja vetyioneja havaitaan menevän planeetan takana poispäin auringosta. Niiden suhdeluku oli sattumalta karkeasti 2:1 (sen oli editori itse päätellyt, sitä ei sanottu paperissa). Simulaation vety oli peräisin aurinkotuulesta, siis aurinkotuulen protoneja. Mallin oletus kun oli että ylin ilmakehä koostuu happiatomeista. Missään tapauksessa simulaatiossa ei siis karannut planeetalta vettä, jota siellä ei edes oletuksen mukaan edes ollut, eikä todellisuudessakaan ole.

        Olen ajatellut että tuollaisen oudon meemin takana on ehkä jotain ihmisten kollektiivisia pelkotiloja. Ehkä ihmisiä kammottaa ajatus siitä että Maasta voisi jotain reittiä pitkin tulla Marsin tai Venuksen kaltainen eloton planeetta, ja tykätään löytää syitä jotka selittää miksi Maa on erilainen. Ja jostain syystä aistein havaitsematon magneettikenttä jonka viisaat tutkijat osaavat mitata kelpaa tuollaisen kollektiivisen unirätin rooliin… En tiedä, en ole psykologian asiantuntija. Mutta tykkää tuollaisesta huuhaasta en.

  12. Jari Toivanen sanoo:

    Vielä tuosta avaruuteen muuttamisesta. Koituuhan siitä välttämättä myös rahallisia kustannuksia, jotka eivät liene kovin vähäiset. Auttaisikohan asiassa hylätyn sote-mallin kaltainen valinnanvapaus: ihmiset saisivat valita, lentävätkö avaruuteen julkisen palvelun raketeilla vai yksityisen palvelusektorin raketeilla. Ehkä köyhille voisi jakaa palveluseteleitä, joilla voisi yhdensuuntaisen lipun.
    Entäs sitten, jos joskus avaruudessa olisikin toimiva asumalähiö. Hyväksyisivätköhän sen asukkaat riesakseen maasta tulevat muuttajat tai pakolaiset, vaikka heillä sattuisikin olemaan asumalähiön vallassaolevan puolueen ideologian mukaiset silmien ja ihon väri?

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Kaikenkaikkiaan, täysin mahdoton illuusio, täysin mahdoton koko ajatus. Paitsi ehkä sellaisena dystopia-visiona mitä oli Elysium elokuvassa missä rikas väki asuu paratiisissa maan kiertoradalla, ja köyhä väki täyden kaaoksen, kuoleman ja kadotuksen keskellä maan pinnalla. Mutta tuo dystooppinen taivas-saareke olisi juurikin rakennettu romahtaavan Maan kustannuksella. Kammottava kuva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *