Zeniitti

Tähtiharrastuksen verkkolehti

Syksyn komeettoja

Syksyn komeettoja

21P/Z-G, T. Lahtinen, 23.8.2018

21P/Giacobini-Zinner kuvattuna 23.8.2018 Fregenal de la Sierran observatorion etäteleskoopilla, Sky-Watcher Esprit 100ED ja Atik 460EX, 15 × 1 min, RGB. Kuva: Tapio Lahtinen.

Veikko Mäkelä:

Syksy 2018 tuo pari parempaa komeettaa ja joukon himmeämpiä. Komeetta 46P/Wirtanen on kiinnostava, mutta vielä hiukan arvoitus. Myös tiedeyhteistyöhön on mahdollisuus.

21P/Giacobini-Zinner – kuuluisan meteoriparven emo

Jo loppukesästä näkyvissä ollut komeetta 21P/Giacobini-Zinner on parhaimmillaan.  Periheli ja kirkkain vaihe ohitettiin 10.9.

Ensimmäiset suomalaiset havainnot kohteesta teki Tapio Lahtinen 20.6. etäteleskoopilla Espanjassa. Sittemmin Tapio on havainnut kohdetta Sierra Suroestessa olevan observatorion teleskoopilla. Päästiinpä komeettaa kuvaamaan Ursan Tähtikallion havaintotiimin (Kari Laihia, Christos Oscar Kambiselis, Jari Kuula, Jyrki Keski-Jylhä, Hannu Määttänen) toimesta heinäkuun 15. päivä, joka on hyvä suoritus.  Elokuussa on sitten muitakin kotimaassa tehtyjä havaintoja alkanut ilmestyä Taivaanvahtiin.

Komeetta liikkuu Kaksosten tähdistön länsireunalla ja jatkaa siitä Yksisarviseen.  Elokuulta pyrstötähti on pyyhältänyt Kassiopeiasta Perseuksen ja Kirahviin väliin ja edelleen läpi Ajomiehen tähtikuvion. Lokakuun puolivälin jälkeen 21P painuu aamuyön taivaalla Iso koiran ja Peräkeulan välistä Suomen havaintohorisontin tavoittamattomiin.  Helmikuulla kohde palaa Jäniksen ja Iso koiran välistä taas näkyville, mutta vain isojen putkien havaittavaksi.

21P/Giacobini-Zinner - kartta

Komeetan 21P/Giacobini-Zinner reitti 15.9.–12.10.

Syyskuun alkupäivinä komeetta ohitti Ajomiehen avoimet tähtijoukot M36, M37 ja M38.   Syyskuun puolivälissä 15.–16.9. oli vuorossa M35, jonka yli komeetta kulki valitettavasti päiväsaikaan. Seuraavat kiinnostavat syvän taivaan kohteiden ohitukset ovat Joulukuusijoukko ja Kartiosumu (24.–25.9.) sekä Rosettesumu (26.9.).  Valitettavasti nämä osuvat lähelle täyttäkuuta.  Komeetta kulkee pitkin Linnunradan vyöhykettä, lähes yhdensuuntaisesti galaktisen ekvaattorin kanssa, joten tähtijoukkoja ja sumuja riittää reitillä.

Komeetan kirkkausmaksimi Seiichi Yoshidan mukaan oli perihelin tienoilla. Edellisten periheliohitusten perusteella kirkkauden nousu ja lasku ovat melko symmetrisiä, himmeneminen ehkä aavistuksen hitaampaa.  Pientä vaihtelua edelliskerroilla on ollut: onko kirkkausmaksimi ollut ennen (1988) vai jälkeen (2005) perihelin. Kesä–elokuun havaintojen perusteella kirkkaus pysyy ennusteessaan.

Maksimikirkkaudeksi povattiin noin 7 magnitudia.  Syyskuun loppuun mennessä komeetta himmenee noin 7,5 magnitudiin.   Lokakuun 25. päivän tienoilla, jolloin komeetta on Isossa koirassa vain 6 asteen korkeudella, kirkkaus on hiipunut jo 9 magnitudiin.   Komeetan palatessa näkyviin helmikuulla kirkkaus on enää 15 mag.

21P/Giacobini-Zinner - valokäyrä

Kesän ulkomaisten havaintojen perusteella 21P/Giacobini-Zinner on pysytellyt hyvin kirkkausennusteessaan. Havaintojen lähde: COBS International Database, https://www.cobs.si, 2018.

 

21P/Giacobini-Zinner – kirkkausennuste

 pvm        mag      huom!
 20.9.      7,0
 25.9.      7,2      täysikuu 25.9.
 30.9.      7,4
 5.10.      7,6
10.10.      7,9
15.10.      8,2      
20.10.      8,6
25.10.      8,9      täysikuu 24.10.

 

Historiaa ja taustaa

Komeetan löysi Michel Giacobini Nizzan observatoriossa Ranskassa 20.12.1900. Pyrstötähti oli tuolloin Vesimiehessä. Kohdetta pystyttiin seuraamaan lähes pari kuukautta. Sen kaariminuutin koma oli luokkaa 10,5–11 mag. Helmikuussa 1901 komeetta katosi näkyvistä.

Pyrstötähti oli todettu lyhytjaksoiseksi (6,5 vuotta). Seuraava periheli 1907 oli huonossa asemassa Auringon suhteen, eikä tuosta saatu havaintoja.  Myös seuraavan kerran 1914 sen piti olla olosuhteiden puolesta lähes mahdoton havaita.  Myöhemmät laskut ovat osoittaneet, että komeetan jakso oli arvioitu puoli vuotta liian pitkäksi. Komeetta löytyikin 23.10.1913, kun Ernst Zinner oli havaitsemassa Beta Scuti -tähteä Bambergin observatoriossa Saksassa.

Vuoden 1920 periheli menetettiin, mutta vuonna 1926 kohde nähtiin uudelleen. Ennuste heitti vain 5 päivää. Tämän jälkeen komeetta on löydetty jokaisella perihelikäynnillään lukuun ottamatta vuotta 1953.

Komeetta 21P/Giacobini-Zinner on merkittävä komeetta myös siksi, että vain harvojen pyrstötähtien tiedetään synnyttäneen upeita runsaita tähdenlentoparvia. Komeetta tunnetaan lokakuun alussa näkyvien draconidien eli giacobinidien emokomeettana. Parvi ylsi meteorimyrskyksi vuosina 1933 ja 1946. Normaaleina vuosina parvi tuottaa vain muutama meteorin tunnissa, perihelien lähistöllä hiukan enemmän.

Komeetan periodi on melko vakaa, tällä hetkellä 6,54 vuotta. Lähimmillään Aurinkoa se käy hiukan Maan radan ulkopuolella, perihelietäisyys q = 1,01 au. Rata on soikeahko, eksentrisyys e = 0,71.  Lisäksi se on melko kallellaan aurinkokunnan tasoa vastaan, inklinaatio i = 32°.

46P/Wirtanen – kirkkausodotukset korkealla

Loppuvuoden mielenkiintoisin komeetta on 46P/Wirtanen.   Odotukset kohdistuvat erityisesti sen kirkkauteen, jonka povataan nousevan jopa reiluun 3,5 magnitudiin.  Kohde on myös hyvin näkyvillä joulu–tammikuussa. Kolmas seikka, joka tekee kohteesta kiinnostavan, on sen Maan lähiohitus.  Komeetta ohittaa maapallon joulukuun 17. päivän tienoilla vain 0,078 au:n eli 11,6 miljoonan kilometrin päästä. Eli sillä on yhtymäkohtia kevään 2017 lähiohittajiin 45P/Honda-Mrkos-Pajdusakova ja 41P/Tuttle-Giacobini-Kresak.

Komeetta 46P/Wirtanen ilmestyy Suomen havaintohorisonttiin marraskuun loppupäivinä Sulatusuunin, Valaskalan ja Eridanuksen rajamailla. Sieltä pyrstötähti nousee nopeaa tahtia Eridanuksen ja Valaskalan välistä kohti Härän tähdistöä.  Plejadit kohde ohittaa 17.12. Joulun alla komeetta käväisee Perseuksen kaakkoisnurkassa ja ohittaa jouluaattona Capellan.  Siitä matka jatkuu vuodenvaiheessa Ilvekseen ja edelleen tammikuun loppupuoliskolla Iso karhun pään eteläpuolelle.

46P/Wirtanen kartta

Komeetan 46P/Wirtanen rata 27.11.2018–2.2.2019.

Komeetan lopullinen kirkkaus on vähän mysteeri. Kirkkausennusteet vaihtelevat virallisten efemeridien  9 magnitudista Yosihidan 3 magniditudiin. Myös arvioita 5–6 magnitudista on esitetty.   Seiichi Yoshida perustaa kirkkauden vuosien 1997 ja 2008 periheliohituksiin. Vuodesta 2013 oli huonosti havaintoja ja vuonna 2002 purkaukset sotkivat valokäyrän arviointia. Yoshidan ennusteessa aurinkoetäisyyden vaikutus kirkkauteen tulee pienellä viiveellä perihelin jälkeen. Komeettahavaitsijoiden COBS-tietokannan vuoden 2008 havainnoista sovitettu käyrä on lähellä Yoshidan ennustetta.

46P/Wirtanen - kirkkausennusteet

Komeetan 46P/Wirtanen kirkkausennusteita. Minor Planet Centerin (MPC) “virallinen” sekä Nasan Horizons-palvelun antamat ennusteet vaikuttaisivat selvästi alimitoitetuilta. Seiichi Yoshidan ennuste perustuu edellisten periheliohitusten kirkkauskäyttäytymiseen. COBS-tietokannan vuoden 2008 havaintojen perusteella sovitetut parametrit antavat melko samanlaisen ennusteen.

Tähän mennessä tänä vuonna saatujen havaintojen perusteella näyttäisi melko selvältä, että virallinen efemeridi on aivan liian alimitoitettu. Tuoreimmat havainnot syyskuun alkupuoliskolta antavat 11,5–13,5 mag arvioita. Nämä ovat melko hyvin yhteensopivia Yoshidan ja COBS:n mukaan tehtyjen ennusteiden kanssa.

Kantaako kirkastuminen joulukuulle, se selviää vain seuraamalla kirkkauden kehittymistä. Jos luotamme edellisen käyntikerran havaintoihin, niin luvassa kelpo kiikarikohde, joka hyvissä olosuhteissa näkyy jopa paljain silmin.

Kevään 2017 komeetoista viisastuneena kannattaa huomioida se, että komeetta kulkee aika läheltä Maata ja koma voi levittää kirkkauden melkein täysikuun kokoiselle alueelle taivasta.  Jos koman tiivistymisaste on pieni, komeetan ilmiasu ei näytä siltä, mitä ennusteen magnitudiluvut antavat ymmärtää. COBS-tietokannan perusteella vuonna 2008 tiivistymisaste DC oli 3–5 eli aika alhainen.

On myös hyvä huomioida Kuun vaikutus komeetan näkymiseen. Kuun haitta alkaa olla merkittävä vaiheen ylittäessä puolikuun.

Marraskuun lopulla Kuu haittaa ehkä 27.11. asti.  Sen jälkeen alkuillasta alkaa olla hyvät mahdollisuudet matalalla olevan komeetan bongaamiseen.

Joulukuun 15. päivä on ensimmäinen neljännes ja samalla Kuu alkaa laskea puolenyön jälkeen. Muutamia päiviä tuosta eteenpäin on havaintoikkunaa aamuyön puolella.  Jaksolla 20.–25.12. Kuu pysyttelee horisontin yllä suurimman osan koko pimeästä ajasta. Täysikuu osuu 22. päivään. Joulu- ja Tapaninpäivänä alkaa alkuillasta olla kuuton havaintoikkuna ja se pitenee mentäessä kohti Uudenvuodenaattoa. Samalla Kuun vaihe pienenee.

Tammikuussa täysikuu on 21.1.  Kuu on edelleen korkealla ja useita päiviä tuon ajankohdan ympärillä se haittaa koko pimeän yön ajan.

46P/Wirtanen – kirkkausennuste
(Seiichi Yoshida)

 pvm         mag        huom!
25.11.       5,3        täysikuu 23.11.                           
 1.12.       4,6
 5.12.       4,1
10.12.       3,5
15.12.       3,2
20.12.       3,2        täysikuu 22.12.
25.12.       3,5
  1.1.       4,1
  5.1.       4,5
 10.1.       5,0
 15.1.       5,5
 20.1.       6,1        täysikuu 21.1.
 25.1.       6,6
  1.2.       7,3

Taustaa ja historiaa

46P/Wirtanen löytyi 17.1.1948 Lickin Observatorion 20 tuuman Carnegie-astrograafin valokuvauslevyiltä. Kohde oli löydettäessä vain 16 magnitudia.

Komeetta on lyhytjaksoinen. Sen jakso on 5,44 au, jollaiseksi se lyheni vuonna 1972 ja 1984 tapahtuneissa Jupiterin lähiohituksissa.  Sitä ennen jakso oli yli 6,5 vuotta.  Samaiset ohitukset lykkäsivät kohteen perihelietäisyyttä lähemmäs Aurinkoa, alkuperäisestä 1,6 au:sta. Silti komeetta käy lähinnä Aurinkoa edelleen juuri ja juuri Maan radan ulkopuolella, etäisyydellä q = 1,06 au.  Rata on reilut 11° kallellaan aurinkokunnan tasoa vastaan.

Komeetan löytäjänä oli suomalaiselta kuulostava Carl Alvar Wirtanen (1910–1990). Hän oli amerikkalainen tähtitieteilijä, jolla oli suomalaiset sukujuuret. Wirtanen teki pitkän uran Lickin observatoriossa. Hän löysi useita komeettoja ja kahdeksan asteroideja. Näiden lisäksi Wirtanen osallistui galaksikartoituksiin.

46P/Wirtasen piti olla alun perin komeettaluotain Rosettan tutkimuskohde, mutta laukaisuikkuna umpeutui Ariane 5 -kantoraketin vuonna 2002 kokemien ongelmien vuoksi. Näin kohteeksi vaihtui sittemmin hyvin tunnetuksi tullut 67P/Churyumov-Gerasimenko.

Tiedeprojektia tarjolla

Komeetta 46P/Wirtasen kohdalla on harrastajilla mahdollisuus osallistua tutkimusprojektiin, jossa tutkitaan komeettojen koman rakennetta ja muutoksia. Kohteiksi on valittu Maata läheltä kulkevia komettoja, jollaisia olivat edellä mainitut 41P ja 45P, sekä nyt 46P/Wirtanen.  Tästä tulee havainto-ohjelman nimikin 4*P Coma Morphology (4* viittaa komeettojen numeroihin 41,45, ja 46).

Ohjelmassa tutkitaan mm. koman pyörimistä, ytimen aktiivisuutta ja purkauksia, kaasun ja pölyn virtausta, komeetan kemiallista koostumusta sekä pyrstön lyhytaikaista käyttäytymistä.

Havainto-ohjelmassa kaivataan CCD-kuvia komeetan komasta.  Tärkeitä vaatimuksia ovat:

  • mielellään fotometrisia suodattimin (R tai V) tai sitten clear tai ilman suodatinta, kaasurakenteeseen voi käyttää myös CN-suodatinta
  • kuvat ovat riittävän lyhyin valotusajoin otettuja, ettei koma ylivalotu, tai sitten otetaan sarja eri pituisia valotuksia alkaen lyhyistä
  • kuvaus komeettaa seuraten tai riittävän lyhyin valotusajoin
  • kuvausohjelma rajoittuu aikaan, jolloin kohde on alle 1,5 au:n etäisyydella Auringosta (20.9.2018–6.3.2019)
  • peruskalibroidut kuvat (bias, dark, flat), ei muuta tai sitten ns. flux-kalibrointi käy
  • hyvä signaali–kohinasuhde on tärkeää
  • toivotaan vähintään pari kuvaa yön aikana
  • mielellään FITS-kuvina

Kampanjaan osallistuminen vaatii rekisteröitymisen havaitsijaksi.

Markku Nissinen piti kampanjasta esitelmän kevään aurinkokuntatapaamisessa.  Linkki videotallenteeseen ja materiaaleihin on artikkelin lopussa. Materiaalissa on tarkempia ohjeita.

21P/G-Z, Jorma Ryske, 3.9.2018

21P/Giacobini-Zinner, 3.9.2018, TS 305/1200 mm Newton ja QSI690, 20 x 45 s. Kuva: Jorma Ryske.

21P/G-Z (CN), Jorma Ryske, 3.8.2018

21P/Giacobini-Zinner, 3.9.2018, TS 305/1200 mm Newton ja QSI690, Bin 2×2, 20 × 3 min, Suodin CN Semrock 387/15 nm. Kuva: Jorma Ryske. Vertaa viereiseen valkoisen valon kuvaan.

Himmeämpiä kulkijoita

Kahden kirkkaamman komeetan rinnalla syksyllä vaeltaa joukko kaukoputkikohteita.

38P/Stephan-Oterma

Komeetta liikkuu syys–lokakuussa Orionin yläosan kautta Kaksosiin. Se pyörähtää marras–joulukuulla Castorin ja Polluxin itäpuolelta Ilvekseen, jossa se tekee silmukan tammi–maaliskuussa.  Tuolloin komeetta on aika lähellä 46P/Wirtasta.

38P kirkastuu tämän hetkisestä noin 11–12 magnitudista joulukuun 9 magnitudiin. Maaliskuussa 2019 se on himmentynyt noin 12 magnitudiin.

E. Coggia löysi kohteen Marseillesissa 22.1.1867. Hän luuli sitä luetteloimattomaksi tähtisumuksi. Pilvisen jakson jälkeen E. J. M. Stephen onnistui havaitsemaan kohdetta ja varmisti sen komeetaksi 24.1. Coggian nimi jäi mainitsematta löytöilmoituksessa. Epävarman periodin vuoksi komeetta jäi hukkateille, kunnes Liisi Oterma löysi kohteen sattumalta uudelleen Turussa 6.11.1942.

64P/Swift-Gehrels

Komeetta liikkuu Pegasuksen neliön vasenta kylkeä kohti Andromedaa. Se käy marraskuussa lähellä M31:tä ja jatkaa loppuvuodesta kohti Kolmion kuviota.

Komeetan kirkkaus pomppasi elokuussa tapahtuneen purkauksen ansiosta 3 magnitudia, noin kirkkauteen 13 mag. On vielä arvoitus jatkaako se kirkastumista uudella tasolla marraskuiseen periheliinsä, jolloin kirkkaus olisi 11 mag. Vuodenvaihteessa kirkkaus himmenee jo ratkaisevasti.

C/2016 N6 (PANSTARRS)

Kohde liikkuu syys–lokakuussa Kravusta Vesikäärmeeseen ja edelleen Yksisarviseen.  Se on siis melko matalalla.  Kirkkaus pysyy melkein vakiona 12 magnitudissa.

Linkkejä

Seiicihi Yoshida: Visual Comets in the Future (N)
Gary Kronk’s Cometography, Periodic Comets 1P–50P
Taivaanvahti: 21P/Giacobini-Zinner
Markku Nissinen: 4*P Coma Morphology: videotallenne & materiaali
Comet Observation Database COBS

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *