Tekoäly, uhka ja mahdollisuus

Matti Helin

Tekoäly on yhdyssana, joka nykyään puskee ulos lähes jokaisesta tuutista. Radiosta kuuluvat uutiset eivät välttämättä ole enää ihmisen lukemia. Hyvin monet mainokset ovat alusta loppuun tekoälyllä askarreltuja (ja sen kyllä huomaa..). Myös moni arkinen, mutta huomaamaton asia on tekoälyn avustama. Vaikkapa Googlen haku, pankkiasiat sekä esimerkiksi monet verkkokauppojen tai muiden verkkopalveluiden  chatit, sekä lukemattomat muut arkipäivän huomaamattomat asiat ovat nykyään, ainakin osittain, tekoälyn takana. Tekoäly on alkanut hiipiä myös kuviin.

Yötaivaan ja hämärän kuvaajille tekoäly tarjoaa moninaisia työkaluja, mutta tuo samalla mukanaan muutamia tärkeitä eettisiä sekä jopa tieteellisiä kysymyksiä. Perimmäinen kysymys onkin se, milloin tekoäly toimii valokuvaajan  apulaisena ja milloin niin sanotusti poiketaan kaidalta tieltä ja hypätään todellisuuden vääristelyyn tai jopa silkkaan koneelliseen mielikuvituksen varaan?

Tekoälyn hyödyt

Yötaivaan tallentaminen on yksi valokuvauksen hankalimmista osa-alueista. Hämärässä kennolle ei kerry paljoa valoa, jolloin kuvaaja on pakotettu käyttämään korkeita ISO-arvoja, mikä taasen aiheuttaa kohinaa. Vuosikymmenien aikana kehitys on onneksi auttanut tässä paljon, ja lähestulkoon kaikilla nykykameroilla saakin käyttökelpoista kuvaa. Tästä huolimatta kohinasta ei vieläkään ole päästy kokonaan eroon.

Kuva ilman kohinanpoistoa.

Eri kuvankäsittelyohjelmat ovat pyrkineet poistamaan tätä epämiellyttävän näköistä raetta kuvista jo useamman vuosikymmenen ajan. Vaikka ohjelmat ovat koko ajan kehittyneet, on kohinanpoisto ollut aina tasapainoilua sen kanssa, kuinka paljon raetta kuvissa sietää vai onko valmis uhraamaan yksityiskohtia saadakseen mahdollisimman sileää kuvaa. Tämä ongelma on lopultakin voitettu, kiitos tekoälyn. Toisin kuin perinteinen kohinanpoisto, joka sumentaa kuvaa ja hävittää himmeitä tähtiä sekä hienompia yksityiskohtia, älykkäät tekoälyalgoritmit tunnistavat kohinan ja säilyttävät samalla yksityiskohdat.

Tekoäly auttaa myös vanhojen tai raskaasti rajattujen otosten suurentamisessa. Lisäksi suunnitteluvaiheessa tekoäly toimii oivana ideoinnin tukena.

Tekoälyn vaarat

Kääntöpuolena helppous tuo mukanaan vakavia riskejä. Mikä on totta ja mikä ei? Miten erottaa todellisuus ja tietokoneen luoma kuva?

Generatiivinen tekoäly ei pelkästään vahvista jo olemassa olevaa dataa, vaan se saattaa ( ja usein luokin) lisätä yksityiskohtia, joita oikeasti ei ole olemassa. Jos algoritmi lisää vaikkapa kohinanpoiston tai kuvan suurentamisen yhteydessä kuvaan keksittyjä yksityiskohtia, kyseessä ei tarkasti ajateltuna ole enää valokuva, vaan ainakin osittain tietokoneen aikaansaama kokonaisuus. Toki, pienet yksityiskohdat vaikkapa puun kaarnassa eivät ole kovinkaan vakava asia, mutta kuitenkin.

Tähtikuvaus ja taivaanilmiöiden tallentaminen kytkeytyvät tiiviisti todellisten ilmiöiden dokumentointiin ja mahdollisesti kansalaistieteeseen. Tekoälyllä rankasti käsitelty kuva voi olla tieteelle hyödytön, sillä se ei välttämättä vastaa enää todellisia tapahtumia. Ja luonnollisesti, kokonaan tekoälyllä luodulla kuvalla ei ole tässä leikissä minkäänlaista arvoa. Korkeintaan muutaman somepeukun verran.

Mitä seuraavaksi?

Tekoälyssä suuri ongelma on sen helppous. Kerrot ohjelmalle, millaisen kuvan haluat, odotat muutaman sekunnin ja kuva on valmis. Ei valvomista, ei värjöttelyä eikä kuvankäsittelyn vaivaa. Sosiaalinen media täyttyykin nykyään koko ajan enemmän ja enemmän joko täysin mahdottomista kuvista, tai pitäisikö sanoa “visuaalisista teoksista” tai ainakin kuvanlaadultaan jotakuinkin täydellisistä kuvista, joilla kalastellaan huomiota ja klikkauksia. Tällaiset kuvat voivat luoda vääristyneitä odotuksia katsojille.

Googlen Geminillä tehty kuva syksyisestä linnunradasta kaurapellon yllä. Harjaantunut katsoja huomaa heti muutaman merkittävän virheen kuvassa

Muokkausten eettisyys tiivistyykin lopulta siihen, onko oikein kutsua tekoälyn vahvasti täydentämää teosta edelleen valokuvaksi, etenkin jos prosessia ei tuoda avoimesti ilmi.

Tekoälyä on pyydetty lisäämään taivaalle tähdenlento ja pitämään kuva muilta osin koskemattomana. Nätti kuva, mutta kuka kehtaisi laittaa sen vakavalla naamalla vaikkapa Taivaanvahtiin?

Vanhaa sanontaa mukaillen: tekoäly on hyvä renki, mutta huono isäntä. Yötaivaan kuvaajalle se tarjoaa mahdollisuuden purkaa teknisiä rajoitteita ja tuoda esiin yötaivaan todellista kauneutta kenties paremmin kuin koskaan ennen. Uutta teknologiaa tulee kuitenkin käyttää vain kameran tallentaman tiedon korostamiseen, ei sen korvaamiseen.

Mutta miten tunnistaa tekoälyllä tuotettu kuva? Siinäpä pulma. Nyt, vuonna 2026, tehtävä on vielä vielä melko helppo, etenkin harjaantuneelle silmälle. Mutta miten on vaikkapa viiden vuoden päästä? Tuolloin peli on siltä osin menetetty.

Onneksi hätä ei ole tämän näköinen. Monet palvelut, kuten Taivaanvahti tai Spaceweathergallery, keräävät sadoittain havaintoja eri päiviltä ja öiltä. Näihin havaintoihin vertaamalla tekoälyn teelmykset jäävät kiinni. Ainakin toistaiseksi. Ehkä tulevaisuudessa voimme vain yrittää luottaa havaitsijoiden rehellisyyteen. Nimittäin se, kuka jää manipouloinnista kiinni, hänen uskottavuus on iäksi mennyt. Hyvänä esimerkkinä tästä on noin kymmenen vuoden takainen tapaus, jossa ei kylläkään käytetty tekoälyä, vaan perinteisiä manipulointitapoja.

Geminillä tehty, hyvin aidon näköinen kuva revontulista kuutamon valaiseman järven yllä

Kenties kuitenkin lopulta, kuten valokuvaamisessa ja muussa harrastamisessa usein on, matka on merkittävämpi kuin päämäärä. Eli esimerkiksi yötaivaan valokuvaamisessa ne kuvat ovat kyllä tärkeitä, mutta niiden ei tulisi koskaan olla se ykkösasia. Se, että pyydät konetta tekemään kuvia, joita sitten lähetät nettiin peukkujen toivossa… Se on lopulta hyvin palkitsematon tie.

Parasta yötaivaan kuvaamisessa on itse paikalla olo. Tuntea, miten pakkanen nipistelee poskissa. Kuunnella helmipöllön huhuilua ja ihastella, miten revontulikaari kohoaa yhä ylemmäs ja lopulta räjähtää moniväristen säteiden tanssiksi.

Kuvat tai videot eivät pysty koskaan esittämään sitä kokonaisvaltaista elämystä, jonka taivaan alla oleva pieni ihminen kokee.