Jonna Rintamäki
Herätyskello soi 8. tammikuuta aamuneljältä. Edellisiltana vein putkeni ulos parvekkeelle valmiiksi jäähtymään, sillä sääennuste lupasi selkeää aamuyötä, ja onneksi se pitää paikkansa: Kuu loistaa kirkkaana parvekkeelleni. Keitän kahvit, kasaan kaukoputken ja hieman viiden jälkeen aloitan piirrossessioni.
Tämä on minun hetkeni Kuun kanssa joka on käytettävä tehokkaasti, sillä minulla on reilu tunti aikaa ennen kuin on valmistauduttava töihin ja suunnattava junalla Hämeenlinnasta kohti Helsinkiä. Katson okulaariin ja näen upean terävän näkymänä Kuun pinnasta, joten seeing on tällä kertaa todella hyvä.
Huomioni kiinnittyy erityisesti Rupes Altaihin. Päätän piirtää sen vaikka se onkin kunnianhimoinen kohde, valtava jyrkänne Kuun pinnalla joka syntyi kauan sitten valtavan törmäyksen seurauksena, joka loi Nectaris-altaan
Alapuolella oleva piirros Rupes Altaista syntyi -17 asteen pakkasessa aamulla parvekkeellani ennen töihin lähtöä.
Rupes Altai
Kuu on mainio havaintokohde monella tapaa. Sitä voi havainnoida ympäri vuoden ja sen kirkkaus tekee siitä hyvän kohteen myös kaupungin valojen keskellä. Toki Kuun havainnointi kuten tähtiharrastus yleensäkin opettaa sietämään pettymyksiä; sää ei aina suosi, ja välillä on vain hyväksyttävä, ettei kaukoputken ääreen pääse.
Mutta sen kerran kun havainto onnistuu, on tunne mahtava. On kivaa nähdä oma käden jälki paperilla ja huomata että kohteen yksityiskohdat ovat piirtyneet myös omille verkkokalvoille. Piirtäminen pakottaa katsomaan kohdetta pitkään ja tarkasti, jolloin pinnanmuodot ja niiden nimet jäävät muistiin paljon paremmin kuin pelkällä vilkaisulla.
Theophilus, Cyrillus ja Catharina
Välineet ja fiilistely
Käytän piirtämiseen pääasiassa Skymax 150 Pro -kaukoputkeani, mutta joskus muitakin putkia, kuten esimerkiksi kumppanini kaukoputkea tai Kaivopuiston tähtitornin laitteistoa.
Tällä hetkellä käytän okulaareina eniten Baaderin Hyperion zoomia ja 9mm Nagleria. Jos taas haluan vain fiilistellä ja tuntea olevani lähestulkoon avaruuskävelyllä, valitsen Explorer Scientificin 14mm kahden tuuman okulaarin – vaikka sen suurennos ei riitäkään pienimpien kohteiden tarkempaan havainnointiin. Mutta niin, tärkeintähän tässä hommassa on nimenomaan se fiilis.
Schickard, Nasmyth ja Phocylides
Näin piirros syntyy
Kohteet valikoituvat useimmiten hetken mielijohteesta. Vaikka minulla onkin usein listoja suunnitelluista kohteista niin lopullinen päätös syntyy vasta kun katson putkeen ja näen, mikä näyttää juuri sillä hetkellä kiinnostavimmalta.
- Hahmottelu: Aloitan piirtämällä kohteen perusmuodot tai “ääriviivat” hennosti valkoisella kynällä mustalle paperille. Mittasuhteisiin kannattaa kiinnittää huomiota heti alkuun, sillä niitä on vaikea korjata myöhemmin.
- Piirroksen rakentaminen: Alan laajentaa näkymää ääriviivojen ympärille kiinnittäen erityistä huomiota erilaisiin sävyihin, ja lisäilen hiljalleen yksityiskohtia. Käytän blenderiä tarvittaessa jo tässä vaiheessa.
- Varjot: Jos kohde on lähellä terminaattoria, merkitseen varjojen rajat ääriviivoilla piirrokseen usein melko alussa, sillä ne saattavat muuttua yllättävän nopeasti. Varjojen lopullinen tasoitus ja täyttö jäävät viimeiseksi.
- Viimeistely: Käytän apuna blenderiä muotojen pehmennykseen ja hiilikumia pienten virheiden korjailuun. Lopuksi tasoitan ja täytän varjot syvän mustalla hiilikynällä sekä saatan vielä korostaa kirkkaimpia kohtia valkoisella kynällä.
Tärkeimmät varusteeni? Kaukoputken lisäksi on hyvä olla otsalamppu, tasaista paperia, itselle sopivat kynät, blenderi ja ennen kaikkea: riittävästi lämmintä vaatetta. Jos pakkanen pääsee luihin ja ytimiin, piirtämisestä katoaa ilo nopeasti.
Alla hyvänä esimerkkinä kuva kohteesta jonka valitsin vasta kaukoputkeen katsellessa, vaikka tarkoitus oli alunperin havaita toista kohdetta. En yksinkertaisesti saanut silmiäni irti kauniista auringonnoususta kosteuden merellä, jossa upeat harjanteet nousivat esiin kuin jähmettyneet aallot jotka ovat lyömässä rantaan.
Auringonnousu kosteuden merellä
Jonna Rintamäki työskentelee Ursassa jossa hän vastaa erityisesti viestinnästä ja tiedekasvatuksesta. Työssään hän edistää tähtitieteen ja lähitieteiden tunnettuutta Suomessa, koordinoi alan yleistajuista tiedottamista sekä on mukana järjestämässä yleisötapahtumia ja koululaistoimintaa. Vapaa-ajallaan Jonna muun muassa piirtää upeita kuvia kiertolaisestamme.
