Helteinen ja sateinen heinäkuu ei ole toistaiseksi tarjonnut parastaan auringon kuvaamiseen. Tänään pääsi sentään pitkästä aikaa kuvaamaan ilman pilvien haittaa melko pitkään. Aurinko vetyalfan aallonpituudella. Ei mitään kummoista, C6 luokan roihupurkaus makeimmillaan. Lunt80THa DSII, Saturn M ja 2x barlow linssi.
Ensimmäisen kerran 00.40 näytti ikkunasta vilkaisten siltä, että saattaisi ollakin yöpilviä. Vähän ajan päästä lähdin pihalle ottamaan tarkistuskuvaa, ja siinä vaiheessa pilvet näkyivät jo selvästi ilman kameraakin. USM-käsittely näytti yöpilvipitsit tietysti vieläkin selkeämmin (kuva 1, 0.48). Puoli kahdelta nukkumaan mennessä otin vielä yläkerran tuuletusikkunasta kännykällä kuvan (kuva 2), kun yöpilvet olivat kirkastuneet jo oikeinkin näteiksi.
Vaihteeksi oli vähän aurinkoisempi päivä parin ukkosvoittoisen päivän jälkeen (harmillista sinänsä), mutta tulipahan nyt ainakin nurmikko leikattua... Auringossa näkyi edelleen ihan mukava määrä pilkkuja ja pilkkuryhmiä, jokunen fakulakin näkyi.
Iltasella vihdoin bongasin hyvin heikon sivuauringon. Muutaman kuvan otin järkkärillä, mutta ensimmäinen niistä osoittautui parhaaksi, sillä pieni pilvi oli lipumassa saurin eteen. Käsittelyllä erottui pieni pätkä rengastakin.