Zeniitti

Tähtiharrastuksen verkkolehti

Lukijoiden kuvia

Lukijoiden kuvia

Matti Helin

Vuosi 2020 on ollut mukava taivaan tarkkailijale. Näkyvissä on ollut muun muassa helmiäispilviä, revontulia ja eläinratavaloa.

Kimmo Kantola pääsi ihailemaan kauniita helmiäispilviä matkalla pohjoiseen

30.12.2019 ajomatka kohti pohjoista keskeytyi hetkeksi kun helmiäispilvet rupesivat kehittymään taivaan rantaan. Hetken maltoin ajella mutta viimein piti pysähty parkkipaikalle ja kaivaa kamera repusta ja ottaa muutaman hätäisen räpsyn tien laidasta. Nämä helmiäiset olivat tosi kirkkaat ja värikkäät. Enpä ollut nähnyt aiemmin näin hienoja helmiäisiä.

Kuva: Kimmo Kantola

Pirjo Koski kuvasi Orionini tähdistön:

Tähtitaivas näkyi hetken hienosti 27.12.2019 iltana, joten kävin katsomassa himmenevää Betlegeusea. Olihan se himmentynyt ihan selvästi. Kovin kauaa ei tarvinnut kameraa ulkoiluttaa, kun tuttu peltoaukeiden muodostama jääsumu saapui.

Orion. Kuva: Pirjo Koski

 

Kimmo Kantola kuvasi elegantit revontulet ja linnunradan:

Päätimme lähteä kihlatun kanssa ottamaan uuttavuotta vastaan pallastunturin maisemiin. Jo uudenvuodenaattona valoisaan aikaan oli taivaalla luonnon oma värien taideteos, niin sinistä, oranssia, punaista, pinkkiä ja kaikkea näiden väliltä. Ja illalla saimme vielä nauttia miljoonista tähdistä ja himmeistä reposista. Voiko vuoden viimeinen päivä olla parempi? eipä kyllä voi..

 

Pirjo Koskien 16.1.2020 yön maisematähtikuvia louhokselta

Eläinratavalon bongaamisen ohessa oli hyvää aikaa viettää hetki hiljaisuudessa. Tuijottelin hetken tähtiä, sitten suljin silmäni ja vaan olin hetkessä. Päivän hälinä jäi taakse, mieli rauhoittui ja ajatus seestyi.

Sommittelu sujui kuin unelma ja tähdet näkyivät upeasti. Ensimmäisen kerran elämässäni pääsin näkemään ja kuvaamaan myös punaisen ilmahehkun, joten riemullani ei ollut mitään rajaa 🙂

Näiden retkien avulla saan ladattua henkiset akkuni yleensä täyteen. Kameran akkuja vastaavasti tämä touhu syö…

Kuva: Pirjo Koski

 

Pirjo Koski bongasi 2.1.2020 iltana helmiäispilvet eteläisen Suomen taivaalla:

Olin tulossa kotiin kävelyltä, kun pilvipeite yllättäen antoi periksi paljastaen niiden takana lymyilevät helmiäiset.  Seurasi hyvin rivakkaa askellusta kotiinpäin. Sieppasin auton avaimet, kameran ja kurvasin kylätielle koppaamaan helmiäiset kiinni verekseltään.

Oli ihan hirvittävän kylmä tuuli ja kalsa sää, ei kyllä huvittanut kauaa ulkoilla.

4.2.2020 Erkki Tervola kuvasi huiman määrän haloja kerralla!

Ensimmäinen kunnon pakkasaamu Seinäjoella toi haloja koko rahan edestä taivaalle. Kyse oli melko matalalla leijailevasta jääsumusta kesto vähän vaille tunnin. Ilma oli täysin tyyni. Joupiskan suunnalta ei näyttänyt tuleva mitään tykkien lumipilviä. Joupiskalla varmaan tykit olivat päällä. Epäilen kuitenkin että kyse ei ollut siitä. Sumu haihtui kokonaan auringon noustessa yhä korkeammalle. Matkaa Joupiskalle on noin neljä kilometriä. 

Halojen määrä oli päätä huimaava

22° rengas
Auringonpilari
Sivuaurinko
22° ylläsivuava kaari
Zeniitinympäristön kaari
Horisonttirengas
46° rengas
46° ylläsivuava kaari
46° allasivuava kaari
Harvinaiset halomuodot:
Yläkovera Parryn kaari
Yläkupera Parryn kaari
Yläprimääri Tapen kaari
Aurinkokaari
Ala-aurinkokaari
Alavasta-aurinkokaari
Wegenerin vasta-aurinkokaari
Trickerin vasta-aurinkokaari
Greenlerin diffuusi vasta-aurinkokaari
Tränklen diffuusi vasta-aurinkokaari
Vasta-aurinko
Moilasen kaari

 

Pirjo Koskella oli tapahtumarikas yö tähtien ja kallioiden keskellä:

Illan teemoina olivat hirvi, maisematähtikuvat, linnunrata, eläinratavalo ja lopussa luistinrata- kasitie. Pilviennusteen näyttäessä suosiolliselta hyppäsin autooni ja karautin Pyhärantaan. Siellä se eläinratavalokin kirkastuu pikkuhiljaa. Otin muutaman otoksen maisematähtikuvia, mutta en ollut näkemääni tyytyväinen. Se mikä on toiminut aiemmin päivällä kuvatessa, ei toiminut yhtään yöllä.

Entäs ylhäällä kalliolla? Toimisiko se? Halusin ottaa uuden näkökulman ja kuvat kallion päältä, joten heitin repun selkään ja lähdin kiipeämään umpeen vesottunutta polkua. Kallio kiilteli liukkaana ja askelissaan sai olla varovainen. Olin varustanut jalustan sekä itseni nastoilla, joka oli ihan järkevä veto. Keskityin askeisiini sekä otsalampun valokiilassa näkyvään maastoon. Yht’äkkiä polku loppui kesken kaiken ja lampun valokiila paljasti pahoin lonssanneen kallion. Valtava kivivyöry oli vienyt louhostien mennessään. Pudotusta alas kivikkoon oli kymmenisen metriä. Huh. 

Käännyin, palasin tien alkuun ja lähdin louhoksen reunamaa myötäilevää hietakangasta miehen korkuisessa mäntytaimikossa pujotellen ylös kalliolle. Oli kyllä tihti kokemus, männyt kasvavat hyvin, hyvin ahtaasti ajatellen kamerareppua ja jalustaa. Lopulta seisoin ylhäällä kallion päällä, katselin alas louhokseen ja nautin hiljaisuudesta. Some ähkyisenä kytkin kaikki mahdolliset laitteet äänettömälle. 

Vanhan louhoksen kiviseinämät valuivat kosteutta ja kuulin ylös kalliolle veden tihkuvan alas seinämää. Mitään muuta ääntä ei kuulunut, oli täysin hiljaista. Ylös kallion huipulle vei siis vain yksi tie, joten poispääsyä ei ole kuin yhtä kautta. 

Tässä vaiheessa lukijat varmasti arvaavat, että kallion päällä meinasi tulla ahdasta. Havahduin samassa tähtitaivas/yleinen haaveilu olo tilastani painavien askelten jymähdellessä polun hietakankaalla. Seuraavaksi eläin olisi mäntytaimikossa ja siitä pari metriä eteenpäin saman kallion soiron päällä kuin minä.

Samassa muistin, että ylhäällä louhoksessa ylhäällä on kulkenut aina hirvien käyttämä reitti.  Ei voi olla todellista, huomasin miettiväni. Ikinä emme ole menneet tällä alueella näin pahasti ristiin. Olen tottunut alueella sinne tänne käppäileviin hirviin mineraalinäytteitä ottaessani, mutta tilanne pimeällä on aina kuumottavampaa kuin päivällä sattuneet kohtaamiset (joita on onneksi hyvin harvassa)

Nyt äkkiä jotain ääntä ja ei missään nimessä huutamista, koska se ei tunnetusti tuo positiivista tulosta ainakaan länsirannikon hirvien parissa vaan ne suivaantuvat siitä suuresti. Oli pakko alkaa viheltämään.  Askeleet pysähtyivät. Kröhäisin voimakkaasti pari kertaa. Samassa äänistä päätellen eläin kääntyi ympäri ja tasainen töminä paljasti hirven päättäneen lähteä polkua takaisinpäin, mutta ei sillä kyllä mikään kiire ollut…

Hyvä näin, sillä ylhäällä kalliolla ei ole uusien räjäytysten jälkeen yhtään ylimääräistä tilaa käyskennellä. Odottelin hetken, että hirvi olisi varmasti poissa ja lähdin pujottelemaan mäntytaimikkoon kohti polkua ja autoa. Takaisinpäin reissu sujui muuten ok, mutta tien pinnat olivat täysin jäässä auton lämpömittarin näyttäessä +6C…!

ps. louhos on yksityisalue, eikä niihin saa mennä ilman lupaa. Alueet ovat hyvin kameravalvottuja. Lupaa liikkumiseen voi yrittää tiedustella maanomistajalta.

 

Pirjo Koski oli jälleen tähtitaivaan kimpussa:

6.2.2020 Ulkona vallitsi Mordorin pimeys ja repomittarit olivat niin kuin pitikin eli punaisella, magneettikenttä tukevasti miinuksella henkisen pipon kiristäessä jo aika huolella. Illan suunnitelma oli se, ettei suunnitelmaa tavallaan ollut, liikkeelle vaan heti, jos kirkastuu. Olin kantanut kameran valmiiksi autolle, koska fmin tutkan mukaan n.klo 22 pitäisi kirkastua. Ei siltä näyttänyt. Tarkkailin tilannetta ja tunsin, miten pipo kiristyy entisestään. 

Kävin ulkona välillä ottamassa niin sanotun Pi-arvon eli piha-indeksin. Huonolta näytti, pilvissä oli kyllä jo vaaleampaa sävyä kuun puolella. Pilvikartta vänkäsi edelleen, että seljetä pitäisi hetkellä millä hyvänsä.  Samassa näkyi pohjoisen suunnalla nopeasti suurentuva pilviaukko, jonka takaa paljastui revontulikaari. Kävi jälleen “rannikot” eli yhtäkkinen selkeneminen. Nyt tuli kiire.

Kameran ja jalustan olin kiikuttanut kaukaa viisaana autoon, joten enää tarvitsisi kaapata auto pihalta, startata ja lähteä matkaan.  Ajaessa näin auton sivupeilistä edelleen jäätävää tahtia kirkastuvan kaaren. Etelän suunnilla oli vielä pilviä. Kaasua vaan ei voinut hirvittävästi painella enempää, mitä rajoitukset määräävät 😀

Sen verran hurjailin, että auto kääntyi pellonkulmaan miltein paikoiltaan… Täysikuu valaisi todella tehokkaasti ympäristöä. Miedommat tulet eivät kyllä olisi näkyneet näin hyvin.  Aktiivinen näytelmä kesti vain muutaman minuutin, joten ei tehnyt mieli edes silmiä räpsäyttää, ettei vaan menetä mitään oleellista. Alaosan vaaleanpunainen tarttui huonosti kuviin itse vyön jäädessä melko alas. Komeita pilareita puski ilmoille ja täytyy sanoa, että vaikuttavin setti sitten syyskuun. 

Sykkivä läiskä ilmaantui luoteen puolelle, sijaiten selkeästi erillään kaaresta.  En tuolloin vielä tiennyt, että sar oli näkynyt vain muutamaa minuuttia aiemmin ennen kuin pilvisyys antoi rannikolla viimein periksi. 

Mahtavan piristävä reissu eikä pipokaan kiristänyt enää kotimatkalla.

Pirjo Koski bongasi revontulet 18.2.2020
Ilmat tuntuvat hanttaavan vastaan huolella. Pilviä oli piisalle asti, mutta ihmeen kaupalla tapahtui ilmeisesti väliaikainen virhe säässä ja taivas aukeni hetkeksi. Suorastaan säikähdin tähtien määrää käydessäni ottamassa  piha-indeksiä. Seuraavan säikäyksen aiheutti revontulikaari. 
Kaari nousi kiduttavan hitaasti horisontissa ylemmäs ja se siitä sitten. Kun vielä bz kunnostautui ampaisemalla plussalle niin, että helemat paukkuu alkoi tuskailu joka ei loppunut koko illan aikana. Kaari jönötti paikoillaan vuoronperään kirkastuen ja himmeten. Tämän illan revontulien katselua ja kuvaamista voisi luonnehtia yhtä jännittäväksi kuin seurata maalin kuivumista. 

 

Myöhemmin yöllä oli aktiviteettia muutaman minuutin, mutta sen nautin visuaalisesti. Noh, joskus näin. Nätti ja voimakas kaari kuitenkin.
Antti Taskinen kuvasi kauniin tähtitaivaan ja eläinratavalon 20.2.2020
Eläinratavalo bongattu. Ei ollut mikään erityisen kirkas havaintopaikaltani, jossa oli hukkavaloa suht paljon, mutta näkyi se silti visuaalisesti. Venus oli niin kirkas, että se melkeinpä häikäisi juuri eläinratavalon suunnassa. Liitteenä myös timelapse-animaatio ilmiöstä ja sen häipymisestä aikaväliltä 18:50-22:50. 
Jerry Jantunen sai näkyviin Venuksen pilvien yksityiskohtia 25.2.2020
Huomattavasti parempaa Venus-keliä oli tarjolla kuin edellisenä iltana. Ursan tornin uusi putkikin alkaa olla ihan hyvässä iskussa.
Välineet:
280/2800 mm Schmidt-Cassegrain (C11), 2.7x Barlow, ADC, violetti suodin (Celestron #47), Astronomik IR-Block, DMK21AU04. Pinottu 5 minuutin videosta 10 %.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *