Zeniitti

Tähtiharrastuksen verkkolehti

Lukijoiden kuvia – Haloja, planeettoja ja eläinratavaloa

Matti Helin:

Lopputalven taivas tarjosi havaitsijoille monipuolisesti havaittavaa. Erityisesti planeetat ja halot olivat erityistarkkailussa. Kevään kuuttomat illat olivat myös erityisen otollisia eläinratavalon havainnointiin. Siitä saapuikin Taivaanvahti-palveluun ennätysmäinen määrä havaintoja, yhteensä 33 kappaletta. Erityisen ahkeraa havaintotoimintaa teki Pirjo Koski Laitilasta. Hänen osuutensa kevään eläinratahavainnoista oli peräti kolmannes!

 

Pirjo Koski Laitilasta oli ahkeroinut monena iltana ja yönä eri taivaanilmiöiden parissa. Haaviin jäivät esimerkiksi pari komeaa helmiäispilvinäytöstä ja eläinratavaloa.

Kevättalven iltataivasta kaunisti Venus. Myös Merkurius ja Venus olivat hyvin havaittavissa kuulaina iltoina.

Jarkko Suominen kuvasi sisarplaneettaamme Porin Karhunvartiat ry:n Celestronilla, kamerana ZWO ASI120MC, Ir-cut filtteri:

1

Venus 31.1.2017

Ville Miettisen värikuvassa näkyy myös himmeästi planeetan pilvimuodostelmia :

 

Kari Kalervo kävi tunnelmallisella kuutamokävelyllä maaliskuisessa jalopuulehdossa:

1

Kuun valaisema metsä 5.3.2017. Kuva: Kari Kalervo

Kari kertoo tunnelmallisesti hienosta kevätyöstä:

Päivällä, Auringon paistaessa teen kauaskantoisia kuvaussuunnitelmia. Kun sitten pimeys laskeutuu ja pakkanen kiristyy, lähtökynnys nousee kovin korkealle. Vihdoin kylmään ja pimeään metsään astellessani homma alkaa tuntua taas mielekkäältä. Tunnin luonnossa vaeltelun ja kuvaamisen jälkeen haluan vain pysähtyä aloilleni ja ihmetellä kokemaani.

Olen jalopuulehdossa. Yläpuolellani lehtipuiden oksat kurottavat siluetteina tähtitaivaalle. Tähdet ovat kuin puiden oksille ripustettuja pieniä kynttilöitä. Etelätaivasta hallitsee Orion, jonka yläpuolelta puolikuu valaisee. Kuutamo synnyttää sopivasti valoja ja varjoja mutta ei vielä tukahduta tähtiä. Taivaalla ei näy revontulia, tähdenlentoja tai muitakaan erikoisuuksia, mutta tunnelma on satumainen.

Lehtopöllökoiras kajauttaa ilmoille soinnikkaan huhuilunsa. Toivon ja odotan vastausta, mutta naaraspöllöä ei kuulu. Sen sijaan jostakin läheltä alkaa kuulua hiljaista rapinaa. Minulle jää epäselväksi, onko kyseessä hiiri, puihin jääneet kuivuneet lehdet tai jokin muu. Ehkä tällaisissa paikoissa ja hetkissä ihmiset kuvittelivat aistivansa kansantarujen maahisia ja muita metsänhaltioita.

Eeva-Kaisa Ahlamo kuvasi kauniin videon Merkuriuksen ja Marsin laskemisesta taivaanrantaan:

Videossa näkyy esimerkillisesti se, miksi Merkurius on niin haastava havaittava. Se ei koskaan etäänny kovinkaan kauas Auringon kajosta.


Ilpo Liimatainen
 Laukaalta kuvasi keväisiä planeettoja.

Tomi Kouvala kuvasi keväistä kuuta:

Perinteinen kevään havaintokohde ovat eri halot.  Toimitukseemme saapuikin mukavia havaintoja näistä valon ja jääkiteiden luomuksista.

Jani Silvennoinen kertoo omasta kohtaamisestaan auringonpilarin kanssa:

Ohessa Jakokoskella (tähtitornilta otettu kuva) helmikuussa kuvattu halo, auringonpilari. Reilu puoli tuntia näkyi ja erittäin selkeärajaisena, puhumattakaan leveydestä (tasainen myös ylhäältä). Parina peräkkäisenä päivänä taivas hehkui pitkään oranssin punaisena helmikuussa, joista toisena päivänä otetet kuvat.

Jani_Silvennoinen_Halo

Auringonpilari 14.2.2017, Jani Silvennoinen

Sami Jumppanen kuvasi nätin haloryhmän:

Sami Jumppanen

Sivuaurinko, 22 asteen rengas ja -ylläsivuava. Sami Jumppanen 12.3.2017

Kevätpäiväntasauksen aika on perinteisesti otollista aikaa revontulten näkymiselle. Reposia tarttui myös lukijoidemme haaviin.

Elle-Maria Peltomäki Porin Noormarkusta havaitsi tulia 21.3.2017.

Kertomus havaintoyöstä on mukaansatempaava:

27.3 oli juurikin sellainen ilta mitä toivoin. Aiemmin päivällä tajusin, että nyt on oikeasti hyvät mahdollisuudet nähdä revontulia. Illalla olin jo todella väsynyt pitkän päivän jälkeen, mutta päätin silti pysytellä hereillä ja seurailla tilannetta. Kymmenen jälkeen alkoi näkyä hentoa viherrystä pohjoistaivaalla, joten keräsin kuvauskamppeet kasaan ja lähdin ulos.

Kameran näytöllä tosiaan erottui reposia, niinpä oli jäätävä odottelemaan. Noin puoli yhdentoista aikaan alkoi tapahtua ja kirkkaus lähti selvään nousuun. Huomasin, että kaari oli huomattavan korkealla verrattuna vaikka tämä vuoden aiempiin reposiltoihin. Ei mennyt kauaa, kun ensimmäiset säteet nousivat esiin kaiken keskeltä. Siinä ne liikkuivat hiljakseen voimistuen. Koronaa ei tälläkään kertaa näkynyt, mutta selvää viherrystä oli nähtävissä melkein pään yläpuolella asti. Nukkumaan mennessä huomasin, että se kaikki väsy olikin kummasti kaikonnut tiehensä.

 

Tomi Koivula lähetti myös toimitukselle kuvia revontulista. Tässä revontulikorona Oulun taivaalla

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *