Zeniitti

Tähtiharrastuksen verkkolehti

Lukijoiden kuvia – heijastusala-aurinko Liedon taivaalla!

Lukijoiden kuvia – heijastusala-aurinko Liedon taivaalla!

Juha Ojanperä: vuosi 2017 on lähtenyt jo hyvin käyntiin, ja Zeniitin lukijat ovat touhunneet ahkerasti kameroidensa kanssa. Tässä kuvasatoa vuoden 2016 lopusta ja vuoden 2017 alusta. Erityisen mielenkiintoisena ilmiönä esiin nousee Matti Helinin havainto heijastusala-auringosta.

Timo Ilomäki Lounais-Hämeen Uranuksesta lähetti Zeniitin toimitukselle komean setin kuvia, joskaan kuvista ei käy ilmi kuvien ottamisen ajankohtaa. Alla Timon kuvat, jokaisessa kuvassa Timon lyhyt kuvaus kuvasta.

Elle-Maria Peltomäki pääsi ihailemaan revontulia uudenvuodenaattona 31.12.2016 Porin Noormarkussa.

Revontulia 31.12.2016. Kuva: Elle-Maria Peltomäki.

Revontulia 31.12.2016. Kuva: Elle-Maria Peltomäki.

Tästä kuvasta Elle-Maria kertoo seuraavasti:

Mennyt havaintovuosi loppui aika hyvissä merkeissä. Ei oikeastaan mitään
erikoista, mutta harrastusaikani upeimpia päiviä kun revontulet loimusivat
komeasti. Tulivat aika puskista, mutta pääsin sitten testaamaan kameraa
reposkuvauksessa. Toimivuus hyvä ja kuvatkin tasoon nähden onnistuneita.
Pikku hiljaa pääsee vauhtiin tähtiharrastuksessa kun vuosikaudet tullut
havainnoitua käytännössä eniten haloja.

Matti Helin pääsi havaitsemaan 6.1.2017 Liedossa sangen harvinaista taivaanilmiötä, kun heijastusala-aurinko ilmestyi Liedon taivaalle. Tämä harvinainen halomuoto näyttäytyi yhdessä tavallisen auringonpilarin kanssa, lisäksi taivaalla näkyi samaan aikaan myös pilvisäteitä!

Kuvat: Matti Helin

Matti Helin kertoo havainnostaan seuraavasti:

Aamulla 6.1.2017 näkyi Liedossa kaunis pilari. Pakkasta oli reilu kymmenen
astetta ja jääsumua ilmassa. Päätin lähteä kuvaamaan halon ennen kuin
pohjoisesta hiipivät pilvet jyräisivät auringon.

Pääsin pellon laitaan. Lunta alkoi satelemaan hiljakseltaan. Pilarin
koristama aurinko näytti kauniilta, mutta sitten, kuten aavistelinkin,
aurinko jäi pilvien taa. Ihmetyksekseni pilari näkyi vieläkin auringon
kohdalla/yläpuolella. Odottelin aikani, että koska se katoaisi. Ei se vaan
kadonnut.

Sitten huomasin heijastuneet pilvisäteet. Vasta nyt hoksasin, että kyseessä
taitaakin olla heijastuksen aiheuttama halo. Meri on havaintopaikalta
katsottuna suoraan etelässä, eli heijastuspintaa löytyy. Heijastuneet
pilvisäteet puolsivat alustavaa teoriaa.

Lähetin kännykällä otetut kuvat facebookin luonnonilmiöt -ryhmään,   jossa
Jari Luomanen arveli kyseessä olevan heijastus-ala-auringon.
Taivaanvahdista tuli lopullinen puolto. Taivaanvahdista tuli myös esille
mielenkiintoinen yksityiskohta; Ilmeisesti tämä on ensimmäinen havainto
koskaan, kun heijastus-ala-aurinko ja heijastuneet pilvisäteet on saatu
samoihin kuviin.

Elle-Maria Peltomäki lähetti Zeniitin toimitukselle toisenkin kuvan tätä numeroa varten. Toisen kuvan aiheena on planeetta Venus, joka näkyi Porin Mäntyluodossa hämärtyvällä iltataivaalla 8.1.2017.

Venus hämärätaivaalla 8.1.2017. Kuva: Elle-Maria Peltomäki.

Venus hämärätaivaalla 8.1.2017. Kuva: Elle-Maria Peltomäki.

Venus-kuvastaan Elle-Maria kertoo seuraavasti:

8.1.2017 harmittelin joululoman loppumista, mutta pääsinkin pienelle
lähiseutureissulle kuvaamaan. Porin rannikolla oli tavan mukaan hyvinkin
tuulista, mutta Mäntyluodosta ikuistui maisemallinen kuva Venuksesta.
Oikeastaan 2016 loppui hyvin ja vuosi 2017 lähti vähintäänkin yhtä upeasti
käyntiin!

Kari Kalervo kuvasi taivaankannen kirkkaimman ja himmeimmän planeetan kohtaamisen eli Venuksen ja Neptunuksen 12.1.2017.

Venus ja Neptunus kohtasivat 12.1.2017. Kuva: Kari Kalervo.

Venus ja Neptunus kohtasivat 12.1.2017. Kuva: Kari Kalervo.

Kari kertoo kuvastaan näin:

Neptunus ja Venus – himmein ja kirkkain

Planeettojen ääripäät, himmeä Neptunus ja säkenöivä Venus kohtasivat tammikuun puolivälissä. Planeetat olivat 12.1. vajaan puolen asteen päässä toisistaan. Tuolloin Vihdissä oli umpipilvistä, mutta onnistuin valokuvauksessa edellisenä iltana.

Kuvausehtoo selkeni sen verran yllättäen ja pyytämättä, että ennätin hommiin vasta viime tipassa. Pystytin kameran ja vilkaisin työmaata. Täysikuu valaisi maisemaa tunnelmallisella valollaan. Tuuli heilutteli puunlatvoja horisontissa, jonne planeettapari oli jo laskeutumassa. Enhän minä tietenkään Neptunusta paljain silmin nähnyt tai edes kameran etsimessä erottanut. Siellä jossain Venuksen lähellä kaukaisin planeetta kuitenkin oli, ja nyt sen kuvaamiseen avautui erikoinen tilaisuus.

Esteettisesti hienon valokuvan ottaminen Neptunuksesta ei ole helppo juttu, ja ylipäätään Neptunus-kuvat loistavatkin poissaolollaan. Onnistuin kuitenkin melkoisen hyvin, kun hyödynsin Venusta, tuulessa huojuvia puita ja metkaa valaistusta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *