Matti T. Salo:
Kerho- ja yhdistystoimintaryhmä kokoontui syksyllä seminaariinsa jo toistamiseen saman vuoden sisällä edellissyksyn seminaarin siirryttyä vuodenvaihteen yli alkuvuoteen. Seminaarin keskeisin sisältö käsitteli valtakunnallisten tapahtumien kehittämistä sekä eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Yhteistyön mahdollisuuksia tutkittiin huomioiden niin Ursan toimiston väki, Ursan aktiivitoimijat ja harrastusryhmät sekä paikallisyhdistykset, kuin yksittäiset harrastajatkin. Tätä verkostoitumista edistetään pienin askelin K&Y-ryhmän toimesta, mutta siihen otetaan vastaan ja toivotaankin apuja kaikista suunnista.
Laiterakentelu on aina kuulunut keskeisenä osana ursalaiseen tähtiharrastukseen. Kuva: Juha Ojanperä.
Tähtiharrastuspäivästä sovittiin jo vuosi sitten siitä kehitettävän valtakunnallinen tapahtuma, joka ei keskity vain tähtiharrastusyhdistysten ympärille, vaan levittäytyy laajasti koko kansan keskuuteen. Tavoitteena oli houkutella ihmiset järjestämään omia pieniä tähtitiedetapahtumia ja kutsumaan niihin lähipiiriään, perheitä, naapureita ja ystäviä. Asiasta jäi ehkä vaillinainen kuva, kun puhuttin ja kirjoitettiin tähtitiedekokemusten julkaisemisesta somessa. Tarkoituksena oli alun alkaenkin, että ihmiset kertoisivat somessa näistä toteuttamistaan pikku tapahtumista, itse tapahtuman ollessa se pääasia. Muut voisivat sitten seurata julkaisuja ja vaihtaa ajatuksia.
Mitä nämä pienet Tähtiharrastuspäivän tapahtumat sitten sisältäisivät? Oikeaa vastausta ei varmaankaan ole olemassa, koska jokainen räätälöi omansa juuri itsensä näköiseksi, mutta joitakin viitteitä voi tietysti antaa. Pienenkin kaukoputken voi viedä talonsa pihamaalle ja kutsua naapureita katsomaan tähtitaivaan ihmeitä. Myös Aurinkoa voinee tuntemiemme varotoimenpiteiden kera seurailla. Tähtitaivas näkyy elokuun lopulla jo kohtalaisesti ja sieltä voi etsiä kartan kanssa tuttuja kuvioita tai ohi kiitäviä satelliitteja. Pilvisellä ja muutenkin voi sisätiloissa katsella avaruuskuvia tai dokumentteja, askarrella rakettien tai jopa aurinkokunnan pienosimalleja. Sille päälle sattuessaan voi avaruusteeman ympärille järjestää kokonaiset kutsut koristeineen, tarjottavineen ja ohjelmineen. Olettehan kaikki joskus osallistuneet lastenkutsuille tai Tupperware-esittelyyn. Vain tähtitaivas on rajana, eikä kukaan sano mikä on oikein tai mikä väärin.
Mikä sitten olisi päikallisten tähtiyhdistysten rooli yksittäisten kansalaisten ryhtyessä juhlimaan tähtiharrastuksen ja avaruuden ihanuutta omissa bileissään? No yhdistykset juhlisivat vain vähän isommalla äänellä tai tekisivät aivan samaa kuin ihmiset kodeissaan. Tärkeää on vain se, että keksitään uusia, jänniä tapoja juhlistaa tähtitieteen harrastuksen juhlaa. Perinteiset tähti/aurinkonäytökset, näyttelyt ja esitelmät eivät nekään ole poissuljettuja. Yhdistyksillä on luultavasti enemmän tietotaitoa ja kalustoa, kuin tavallisilla ihmisillä (yhdistysaktiivithan eivät ole tavallisia ihmisiä?), joten näitä voisi viedä ihmisten ilmoille, eli sinne, missä ihmiset muutoinkin ovat, toreille, puistoihin, kauppakeskuksiin jne. Paikallisyhdistyksellä voisi olla Tähtiharrastuspäivän varjolla myös hyvä sauma saada paikallislehteen haastetteluja ja juttuja omasta toiminnasta. Jos julkisuus ja ihmisten tapaaminen ovat pelottavia asioita, voi päivää toki viettää oman porukan kesken, grillin ympärillä.
Elokuun viimeisenä lauantaina juhlittavan Tähtiharrastuspäivän kehittämisessä tärkeintä on innovatiivisuus, ilo ja hyvät kokemukset. Yleisenä haastena heitänkin kaikille harrastajille, harrastusryhmille ja yhdistyksille toiveen. Keksikää mahdollisimman monta pientä, hyvinkin pientä tai suurta juttua, joilla kuka vain voi toteuttaa jotakin tähtiharrastuksellista ja saada siitä iloa itselleen ja lähipiirilleen. Näitä ideoita voi julkaista niin kerhoryhmän sähköpostilistalla, foorumilla, kuin ryhmän Facebook-ryhmässäkin.
