Zeniitti

Tähtiharrastuksen verkkolehti

Lukijoiden kuvia: haloja, revontulia ja ylikulkunostalgiaa

Merkurius kulkee Auringon yli 9.5.2016. Tätä ylikulkua odotellessa Kari Kalervo innostui muistelemaan neljän vuoden takaista Venuksen ylikulkua, Kari kertoo Venuksen ylikulkuhavainnostaan seuraavasti:

Ylikulkunostalgiaa

Merkurius taivaltaa Auringon kiekon editse toukokuussa. Sitä odotellessa voi hieman muistella menneitä. Edellinen ylikulku tapahtui vuonna 2012, jolloin kyseessä oli planeetta Venus. Ikuistin tuon tarunhohtoisen tapahtuman Pohjois-Karjalan vaaramaisemassa.

Kesäkuisen yön hämyssä kapusin ylös Kolin huipulle. Olin hieman yllättynyt, kun laella ei näkynyt ketään. Vain yksinäinen leppälintu oli äänessä, ja jostakin kauempaa kantautui lehtopöllön huhuilu.

Näköala Pieliselle oli mykistävä. Etäällä järven takana siinsi pilvirintama, jonka reunaan syttyi keltainen kaistale enteeksi lähestyvästä aamunkoitosta.

Lopulta Aurinko nousi Pielisen ylle luoden veteen kullanhohtoisen sillan. Venus piirtyi mustana täplänä päivätähteämme vasten. Valokuvasin ja katselin näkyä, kunnes planeetta hiljalleen lipui pois Auringon edestä.

Oikeastaan kokemusta on vaikea pukea sanoiksi. Ympäristö kaikkine osatekijöineen vain oli jokseenkin täydellinen. Jokainen sekunti ja hengenveto tuntuivat äärimmäisen arvokkailta. Ja kaiken yllä lepäsi tietoisuus hetken ainutkertaisuudesta ihmiselämän aikana.

Kari Kalervo havaitsi Venuksen ylikulkua 6.6.2012 Kolin huipulla.

Kari Kalervo havaitsi Venuksen ylikulkua 6.6.2012 Kolin huipulla.

Talvi 2015/2016 on ollut varsin pilvinen. Tämän on saanut havaita myös Timo Ilomäki Forssasta. Alla Timon kuva Forssan Uranuksen havaintoillalta 15.12.2015. Kuva kiteyttää hyvin kuluneen talven aikana vallinneen säätyypin:

Forssan Uranuksen tähtitorni 15.12.2016 havaintoillan aikana. Kuva: Timo Ilomäki.

Forssan Uranuksen tähtitorni 15.12.2016 havaintoillan aikana. Kuva: Timo Ilomäki.

Vaikka kulunut talvi onkin ollut pilvinen, on pilvipeite välillä rakoillut niin yöllä kuin päivälläkin. Timo Ilomäki pääsi kuvaamaan omaa tähteämmä Aurinkoa 19.12.2016 Forssan Uranuksen Lunt -aurinkoteleskoopilla:

Aurinko kuvattuna 19.12.2015. Kuva: Timo Ilomäki.

Aurinko kuvattuna 19.12.2015. Kuva: Timo Ilomäki.

Timo Ilomäki pääsi havaitsemaan revontulia uudenvuoden yönä 1.1.2016 Jokioisten Vaulammilla, alla olevat kuvat on otettu kaksi tuntia uuden vuoden puolella.

Ylläolevat kuvat: Timo Ilomäki.

Jääsumuhalot kuuluvan talveen. Samsa Uschanoff havaitsi allaolevan komean jääsumuhalonäytelmän 5.1.2016 Espoon Leppävaarassa. Näytelmässä olivat mukana sivuauringot, auringonpilari ja hyvin kehittyneet Schultsessin kaaret.

Jääsumuhalonäytelmä 5.1.2016 Espoon Leppävaarassa. Kuva: Samsa Uschanoff.

Jääsumuhalonäytelmä 5.1.2016 Espoon Leppävaarassa. Kuva: Samsa Uschanoff.

Matti Helin havaitsi näyttävän ellipsihalon Kaarinassa 21.1.2016, Matti kertoo havainnostaan näin:

Ellipsihalo, Kaarina 21.1.2016.
Työpaikan pihalla katselin auringon suuntaan. Nätti pilari. Eikäpäs kuin…
Pikavauhtia sisälle ja takaisin ulos työpaikan pokkari mukana. Nätti
ellipsi tuli taltioitua. Se pysyi näkyvillä vajaat viisi minuuttia.

Ellipsihalo 21.1.206 Kaarinassa. Kuva: Matti Helin.

Ellipsihalo 21.1.206 Kaarinassa. Kuva: Matti Helin.

17.2.2016 taivaalla loimusivat komeat revontulet, joita Matti Helin kuvasi Liedon Nautelankoskella. Matti kertoo revontulikuvistaan seuraavasti:

Revontulet Nautelankoskella 17.2.2016

Aurinkotuuli ynnä muut arvot olivat 17.2. lupaavia, joten päätin lähteä
Nautelankoskelle repoja metsästämään. Kuukin oli sopivasti
yhteistyökykyinen, ei liian kirkas mutta riittävän, että maasto valaistui
sopivasti.

Perille päästyäni revontulia ei näkynyt, lukuunottamatta himmeää,
vihertävää harsoa matalalla pohjoishorisontissa. Päätin sitten kuvailla
Kuuta.

Aikani kuvattuani huomasin, että pohjoistaivaalla tapahtuu; Kirkkaita,
vihreitä säteitä alkoi syttymään äsken niin laimean harson ylle. Paras
hetki ei kestänyt valitettavasti kuin muutaman minuutin, mutta täällä
etelässä täytyy olla vähäänkin tyytyväinen 🙂

Revontulia 17.2.2016 kuvattuna Liedon Nautelankoskella. Kuva: Matti Helin.

Revontulia 17.2.2016 kuvattuna Liedon Nautelankoskella. Kuva: Matti Helin.

Markku Ruonala kuvasi tähtitaivasta Pelkosenniemellä 3.3.2016.

Markku Ruonala kuvasi tähtitaivasta Pelkosenniemellä 3.3.2016.

Maaliskuussa kuunsirppi ja maatamo näkyivät erityisen hyvin, ja myös Kari Kalervo innostui kuvaamaan ainoata luonnollista Satelliitiamme. Kari kertoo kuvastaan seuraavasti:

Kuunsirppi, maatamo ja digitaalinen zoom

Kapea Kuu himmeine maatamoineen on soma ilmestys. Ajatuksissani iltataivaan sirppi yhdistyy päivän pitenemiseen ja kevään lähestymiseen.

Varhaiskeväällä Kuuta valokuvatessani sain kokea kauniin näyn lisäksi digitaalisen zoomin vaikutuksen. Nimittäin osa kuvista näytti otetun niin pitkäpolttovälisellä objektiivilla, jollaista en edes omista.

Olin kytkenyt päälle digitaalisen zoomin tai toiselta nimeltään digitaalisen telejatkeen, joka on eräänlainen insinöörien keksimä silmänkääntötemppu. Toiminto rajaa etsinnäkymän keskeltä tietyn alueen, jonka jälkeen kamera korvaa menetetyt pikselit interpoloimalla kuvatiedostot isommiksi. Kaikki tämä tehdään vain jpg-tallennuksiin.

Päätin tutkia asiaa hieman tarkemmin. Suurensin samassa tilanteessa otetut muut kuukuvat yhtenevään kokoon digitaalisen zoomin aikaansaannoksien kanssa ja vertasin niitä keskenään. Digizoom näki kuin näkikin hieman enemmän Kuun yksityiskohtia. Toisin sanoen kamera osasi suurentaa omat tiedostonsa hieman paremmin kuin kuvankäsittelyohjelma ja lopputulos oli yllättävän hyvä.

Kuunsirppi ja maatamo 12.3.2016. Kuva: Kari Kalervo.

Kuunsirppi ja maatamo 12.3.2016. Kuva: Kari Kalervo.

Samuli Vuorinen kuvasi Ajomiehessä sijaitsevaa sumua IC 410 12.3.2016. Sumu tunnetaan myös nimellä Nuijapääsumu (Tadpole nebula) sumussa sijaitsevien globulien mukaan.

IC 410 (Nuijapääsumu) kuvattuna 12.3.2016 Kirkkonummen Komakalliolla.

IC 410 (Nuijapääsumu) kuvattuna 12.3.2016 Kirkkonummen Komakalliolla. Kuva: Samuli Vuorinen.

Matti Helin pääsi uudestaan kuvaamaan revontulia 17.3.2016. Näitä tulia Matti kuvasi Kurjenrahkan soidensuojelualueella Turun pohjoispuolella 16./17.3.2016. Matti kertoo revontulihavainnostaan seuraavasti:

Revontulet Kurjenrahkan soidensuojelualueella 16-17.3.2016

Sääennuste lupasi selkeää ja repoennusteetkin olivat lupaavia. Päätin
lähteä katsastamaan uutta paikkaa ja optiikkaa.

Ajomatka alkoi niin, että perässäni ajoi auto lähes puskurissa kiinni.
Yhtäkkiä se hävisi ja kurkkasin sivupeiliiin.  Ok, kääntyi sivutielle.
Katse takaisin eteen. Kas, hirvi seisoo tien vieressä.

Lopun matkasta katse oli tiukasti eteenpäin.

Kun pääsin perille, totesin, että kävelyä olisikin metsäpolkua  pitkin
puolisen kilometriä. Ei houkutellut kelluntahaalareissa. Katsoin kartasta,
että lähellä on tie, joka vie lähes suon viereen. Sinne siis.

Just. Tiellä puomi. No, en enää lähde takaisin, joten laitetaan kävelyksi.
Kartan mukaan puolitoista kilometriä. Lunta  oli parikymmentä senttiä ja
lähes hankikanto. Eli joka askeleella kenkä upposi rusahtaen jääkuoren
läpi. Oli muuten hikinen olo kun pääsin perille.. Ja perillä odotti
upottava rämesuo. Lisää rämpimistä. Hieno harrastus tämä luontokuvaaminen.

Lopulta olin suolla ja katselin laimeaa kaarta. Koko vaiva tämän takia?
Voisi olla kotona lämpimässä sängyssä. No odotellaan.. Kohta alkoikin
tapahtumaan. Kaari muuttui säteiseksi ja kuvaaminen alkoi. Kohta säteet
muuttuivat todella kirkkaiksi ja olin ihan täpinöissäni. Kunnes kamera
alkoi valumaan alaspäin. Uusi objektiivi painaa lähes kilon ja sitä ei
näköjään pikakiinityslevyn kiinnitys siedä. Äkkiä jollakin kireämmäs!
Avain? Ei toimi, Säteet kirkastuvat edelleen. Kolikko? Liian iso. Viiden
sentin kolikko! Nyt lähtee. Kun kiristys oli tehty ankara kuvaaminen
jatkui, kunnes… Kuvat ovat epätarkkoja. Siinä pikakiinnityslevyn kanssa
painiessani oli käynyt vanhanaikaiset. Aaaa sh.. Ja kun tarkennus oli
kunnossa lässähtivät tulet. On tämä mukavaa puuhaa 😀

No, tilanne ei ollut onneksi ohi, mutta pilveä alkoi kertymään
pohjoistaivaalle. Nättiä oli kuitenkin. Aina aika ajoin kaareen syttyi
säteitä. Pöllöt huhuilivat, joutsenet lauloivat ja jokin kookas eläin
liikkui kauempana. Ei tämä luontokuvaaminen sittenkään ole hullumpi
harrastus. Paitsi että takaisin autolle oli se puolitoista kilometria
tarpomista  edessä.

Ylläolevat kuvat: Matti Helin.

Matti Helin pääsi havaitsemaan komeaa Kuun haloa 20.3.2016. Matti kertoo havainnostaan seuraavasti:

Kuun halo 20.3.2016

Käväisin kurkkaamassa takapihalla kuuta. Sillä olikin nätti 22 asteen
rengas koristeena ja selvä kirkastuma 22 allasivuavan kohdalla. Kuvissa
näytti siltä, että mukana oli ilmeisesti myös 9 asteen rengas.

Kuun halo 20.3.3016 Liedossa. Kuva: Matti Helin.

Kuun halo 20.3.3016 Liedossa. Kuva: Matti Helin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *