Leo Wikholm:
Tähtikirkas ilta houkuttelee tarkkailemaan taivasta. Monesti matkassa on kamera, jolla voi ikuistaa revontulia, Linnunrataa tai vaikkapa syvän taivaan kohteita kaukoputken kanssa. Varsin usein kuvaa koristaa tai sotkee satelliitin piirtämä viiru. Useimmiten se on kuin heikko raapaisu, mutta toisinaan satelliitin kirkas välähdys voi tuottaa näyttävänkin otoksen.
Satelliittien kuvaaminen on itse asiassa yllättävän helppoa ja soveltuu siten vaikkapa aloittelevallekin harrastajalle. Satelliitteja on paljon, parhaillaan yli 20 000 suurempaa keinotekoista kappaletta. Ne näkyvät erityisen hyvin pian noin kaksi tuntia auringonlaskun jälkeen, jolloin Maan varjo ei ole vielä kovin korkealla kiertoradoilla. Puolenyön tienoilla tähän aikaan vuodesta on hiljaisempaa. Paljain silmin erotamme taivaalta muutamia satoja kohteita, mutta kamera on silmääkin herkempi ja löytää näitä viiruja sieltä täältä.
Varusteiksi tarvitaan kamera ja jalusta. Periaatteessa puuhaan soveltuu kiinteäobjektiivinen ns. pokkarikamera, mutta hienompaan lopputulokseen pääsee ehdottomasti järjestelmäkameralla, valovoimaisella ja mielellään laajakulmaisella objektiivilla. Kannattaa ensin kokeilla niillä varusteilla mitä kaapista löytyy ja hifistellä sitten ajan myötä.
Kamerassa tulisi olla kaukolaukaisin tai ainakin viivästetty laukaisumahdollisuus, jollainen useimmissa taitaakin olla. Aseta kamera manuaalitarkennukselle ja säädä tarkennus äärettömään. Tarkenna kameran kuva johonkin kirkkaaseen tähteen ja säädä kuva mahdollisimman teräväksi. Apuna voit käyttää kameran LCD-näyttöä ja sen suurennustoimintoja, jolloin pääset parhaimpaan lopputulokseen.
Sitten vain kuvailemaan. Aseta ISO-herkkyys jonnekin 400-800 tienoille ja valotusaika esimerkiksi 10 sekuntiin. Aukko kannattaa säätää suureksi (pieni f-arvo). Aseta viivelaukaisin ottamaan kuva esimerkiksi 2 sekunnin kuluttua ja nappaa ensimmäinen kuva. Kamera monesti opastaa valotuksen säädössä, mutta kokeilemalla löydät parhaan valotusajan yhdistelmän. Myös ISO-herkkyyttä voit nostaa ja kokeilla lopputuloksia.
Iridium 65 -satelliitti näkyi syyskuun 19. päivän iltana Vantaalla. Kuvan ajoitus ei osunut kirkastumisen suhteen täydellisesti vaan se jäi valotuksen loppuun.
Jos otat useita kuvia peräkkäin, joissain niistä on todennäköisesti satelliitti. Satunnainen kuvailu vangitsee useammankin satelliitin, mutta hienompaan lopputulokseen pääset odottamalla taivaalle jotain kirkkaampaa kohdetta, kuten ISS-avaruusasemaa, Iridium-satelliitteja tai muita taivaan kirkkaita satelliitteja. Näitä voit käydä laskemassa mm. Heavens Aboven sivustolla (www.heavens-above.com).
Iridium-satelliittien kirkkaat välähdykset ovat hyviä kuvauskohteita. Heavens Above näyttää satelliitin tarkas välähdyspaikan tähtitaivaalla tähtikartan muodossa. Sitten vain suunnataan kamera annettuun kohtaan ja odotellaan. Kamera käynnistetään hieman ennen välähdysaikaa, jolloin viirun kirkkain osa todennäköisimmin osuu esim. 10 sekunnin valotusalueelle. Ja ei kannata masentua jos ei ensimmäisellä kerralla onnistu, sillä Iridiumien välähdyksiä näkyy jokaisena iltana ja joskus useampiakin peräkkäin.
Ohjelmoitavalla kaukolaukaisimella tai muulla ohjelmaratkaisulla saa aikaiseksi hauskan Time Lapse -videon. Kun tuollaisia 10 – 13 sekunnin otoksia ohjelmoi kameran ottamaan vaikkapa pari sataa kappaletta peräkkäin ja yhdistää ne videoksi, voi havainnollistaa taivaallista liikenneruuhkaa. Ja siihen videoon mahtuu satelliitteja jos jonkinlaisia.
