Veikko Mäkelä & Olli Manner
Harrastajakeskusteluissa on vilahdellut väite, että mennyt talvi olisi ollut huonoin miesmuistiin. Usein arviot säästä on tehty näppituntumalla. Päätimme tutkia asiaa pääkaupunkiseudun 18 vuoden tulosten valossa.
Olemme havainneet säätä pääkaupunkiseudulla vuodesta 1997 lähtien käyttäen Ursan sää- ja havainto-olosuhderyhmän kelikalenterin havaintomenetelmää. Vuodesta 2009 lähtien kolmantena havaitsijana on ollut myös Matti Suhonen. Kelikalenterissa selkeä sää tarkoittaa tunnin selkeää jaksoa päivällä tai yöaikaan. Puolipilviseksi tulkitaan tilanne, jos päivällä Aurinko on havaittavissa, tai yöllä Kuu tai tähtiä näkyy pilviaukoista (tai selkeää on alle tunnin).
Olemme useampana vuonna tarkastelleet talvisäätä käyttäen jaksoa marraskuusta maaliskuulle.
Mittareista
Arvioidaksemme talvisäätä tarvitsemme jonkunlaisen mittarin. Voisimme laskea selkeiden ja puolipilvisten päivien ja öiden määrät sellaisenaan. Halusimme kuitenkin kokeilla tarkastelutapaa, jossa selkeälle annetaan luku 1 ja puolipilviselle luku 0,5. Laskemalla kuukauden päivät ja yöt yhteen saamme selkeiden kelien määrät kuukaudessa. Lopuksi ilmaisemme kuukauden sään prosenttilukuna, jossa 100 % tarkoittaa, että kaikki päivät ja yöt ovat kelikalenterin mielessä selkeitä, ja 0 % sitä, että on ollut täysin pilvistä.
Koska kelikalenterin puolipilvinen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Kuu vain vilahtaa lyhyen aikaa näkyvillä, on myös hyödyllistä tarkastella myös pelkkien selkeiden lukumäärää.
Huonoin havaintokelpoisuus
Koko vuorokauden havaittavuusindeksi talvikuukausina 2014–2015. Luku 100 tarkoittaa täysin selkeää kuukautta ja luku 0 täysin pilvistä.
Tarkasteltaessa koko vuorokauden havaintokelpoisuusindeksiä marraskuu 2014 oli 17 vuoden huonoin, vain 14 % havaintokelpoisuudellaan. Seuraavaksi huonoin löytyy talvelta 1997–1998, jolloin vastaava indeksi oli 19 %.
Joulukuu oli 18 vuoden jaksolla keskimääräistä parempi, mutta tammi–maaliskuu jäivät alle keskiarvon. Jopa maaliskuussa, joka yleensä pelastaa talven, oli vain 50 % havaintokelpoista keliä. Päivä- ja yösäitä erikseen katsottaessa poikkeamat eivät ole merkittäviä koko vuorokauteen nähden, paitsi että joulukuu ei ollut yösäiden osalta juuri keskiarvoa parempi.
Ynnättäessä ennätyshuono marraskuu sekä keskimäärästä huonompi alkuvuosi, talvesta tuli todellakin huonoin 16 vuoteen. Talvi 1998–1999 oli huonompi ja 1997–1998 oli yhtä huono. Päiväkelien osalta talvet 1997–1998 ja 1998–1999 olivat himpun verran huonompia. Yökelien osalta mennyt talvi oli toiseksi huonoin talven 1998–1999 jälkeen, ja 1997–1998 vain hivenen sitä parempi.
Talven 2014–2015 päivien ja öiden havaittavuusindeksit.
Pelkkiä selkeitä tarkastellen
On hyödyllistä tutkia kelejä myös pelkkien selkeiden osalta. Näillä laskien yhdenkään kuukauden päiväsäät eivät olleet 18 vuoden huonoimpia, joskin marraskuussa oli vain yksi selkeä enemmän kuin vuonna 2000. Yöselkeissä sen sijaan sekä marraskuu 2014 että tammikuu 2015 olivat jakson huonoimpia. Helmikuussakaan ei ollut kuin yksi selkeä enemmän kuin kahtena aiempana vuonna. Myöskään maaliskuu 2015 ei ollut kuin yhden selkeän parempi kuin maaliskuu 1999.
Pelkkien selkeiden osalta talvi oli todellakin huonoin miesmuistiin, vain 33 päiväselkeää ja 28 yöselkeää viiden kuukauden aikana.
Huomautuksia
On muistettava, että nämä tulokset koskevat vain etelärannikon säätä. Sisämaassa tai länsirannikolla voi olla poikkeavuuksia. Todennäköisesti tulokset sielläkin ovat kuitenkin samansuuntaisia.
Kelikalenterin tunti selkeää ei riitä läheskään kaikkiin harrastustarkoituksiin. Valokuvaajat tarvitsevat tyypillisesti pitempiä selkeän sään jaksoja. Heille talvi siis on ollut vieläkin huonompi.
