Uusi planeetta löytynyt aurinkokunnasta ?

20.1.2016 klo 23.57, kirjoittaja
Kategoriat: Astrobiologia

ks edubirdie.com [oli: sciencemag.org, mutta artikkelia ei enää löydy sieltä /ylläpito].

Tänään illalla tuli uutinen että aurinkokunnan reunoilta on löytynyt uusi Neptunuksen kokoinen planeetta. Sitä ei ole suoraan nähty mutta se on todettu tietokonemalleilla. Tehdäänpä pari laskelmaa.. Sen laskettu kiertoaika on 10 000 – 20 000 vuotta, joten aloitetaan arviosta 15 000 vuotta. Riittää tällä kertaa tuo tarkkuus, joten ei saivarrella monella desimaalilla.  Päässälasku kertoo, että  kiertoaika 15 000 Maan vuotta => noin 600 AU, eli 20 kertaa kauempana kuin Neptunus. Johtuen sen etäisyydestä Auringosta olisi sen pintakirkkaus vain 1/400 Neptunuksesta ja suunnilleen yhtä suuresta etäisyydestä Maasta olisi sen  kulmaläpimitta olis noin 1/400 Maasta katsottuna joten sen kokonaiskirkkaus olisi (1/400)**2 = 1/160 000  Neptunuksesta joka on noin suuruusluokkaa 8. Koska 160 000 vastaa noin 13 suuruusluokkaa olisi tämä planeetta noin 21 suuruusluokkaa, ja selvästikin melko vaikea löytää sattumalta. Tarvitaan ainakin parin metrin teleskooppi sen näkemiseksi.  Jos planeetta olisi kiviplannetta niin se olisi lämpimitaltaltaan pienempi ja siis himmeämpi ja ehkä vain suuruusluokkaa 25.

Sitten sen lämpötila… Neptunuksen ”pintalämpötila” on noin 60 K. Uuden planeetan lämpötila olisi siten siellä 15 ja 20K paikkeilla – tai ehkä hitusen korkeampi jos sillä olisi sisäistä lämpöä jäljellä. Ei tosiaankaan mikään mieluisa paikka elävälle elämälle, ei edes pakkaseen tottuneille suomalaisille.

Sen optinen varmistaminen olisi kuitenkin tärkeää, koska se vaatisi tähtitieteilijöitä miettimään uudelleen aurinkokunnan alkutapahtumia. Voisikohan tämä olla jopa se kadonnut jättiläisplaneetta, joka joidenkin mallien mukaan kiersi alunperin Marsin ja Jupiterin välillä.

ks edubirdie.com [oli: sciencemag.org] (ja varmaan pian tähdet ja avaruus lehden sivut).

6 kommenttia “Uusi planeetta löytynyt aurinkokunnasta ?”

  1. Lasse Reunanen sanoo:

    Mikäli sellainen planeetta löytyy niin todennäköisesti sen rata Auringon ympäri kapea soikio (pitkulaisempi kun Pluton) ja siten jossain vaiheessa lähestyisi Aurinkoa – kenties nykyisten planeettojen sisäosiinkin kuten kääpiöplaneetta Plutokin.

    1. Harry Lehto sanoo:

      Tuon planeetan rata näyttää olevan melko soikio. Sen arveltu periheli on 200AU, joten se olisi lähimmilläänkin viisi kertaa kauempana Auringosta kuin Pluto. Sen liikkeet ovat kuitenkin melko verkkaisia, ja kestänee melko kauan ennenkuin se on lähimpänä Aurinkoa. Planeetta voisi olla periaatteessa havaittavissa liikkestä. Jos se on nyt 600AU:n etäisyydellä Auringosta (ja Maasta) siirtyisi sen himmeä pistemäinen kuva luokkaa 1″/vrk taustatähtien suhteen. Tämä näennäinen liike johtuu parallaksi-ilmiöstä – siitä että havaintopaikkamme Maa siirtyy avauudessa ja katsomme planeettaa vähän eri suunnista Maan kiertäessä Aurinkoa.

  2. Planeetan perigeen arvioitiin olevan 200 au ja apogeen yli 500, ehkä jopa 1000.

    Jos planeetta on sinkoutunut Marsin ja Jupiterin välistä (lähiohituksessa Jupiterin kanssa?), mikähän mekanismi on nostanut sittemmin perigeen 200 au:hun? Voiko se olla mikään muu kuin lähiohitus jokin toisen ison kohteen jossain 500-1000 au:n päässä? Ja olisiko tuon perigeen nousemisen pitänyt tapahtua melko pian sinkoutumisen jälkeen, tai muuten planeetta olisi todennäköisesti törmännyt johonkin nykyisistä jättiläisplaneetoista ollessaan radalla jonka perigee on 5 au:n luokkaa?

    1. Harry Lehto sanoo:

      Kyllä huomiosi ovat ihan oikeita. Siis jos planeetta sinkoaa toisen kappaleen uudelle radalle palaa singottu kappale tuolle samalle sinkoamisetäisyydelle (tai lähemmäs). Poikkeuksena on tilanne jossa singottu saa niin paljon energiaa että se karkaa järjestelmästä. Jos tämä planeetta osoittautuu oikeaksi ja ajatellaan että se olisi alunperin kiertänyt Jupiterin radan sisäpuolella niin se olisi sinkoutumisen jälkeenkin palannut tänne ainakin käymään perihelissä. Sinkoutumisen seurauksena planeetan radan kaltevusu voi muuttua merkittävästi mikä vähentää mahdollisuutta että singottu kappale törmäisi toisiin planeettoihin. Radan nostaminen noinkin kauas isolle planeetalle voisi onnistua jos Auringon vierestä lentää tähti, jonka seurauksena planeetta melkein poistui Aurinkokunnasta. Vaihtoehtoisesti se voidaan saavuttaa jos tapahtuu useita voimakkaita törmäyksiä radan ulko-osissa, jonka seurauksena perihelietäisyys olisi hiljalleen etääntynyt Auringosta. Sellaisen skenaarion seurauksena olisi varmaan ollut muitakin myllerryksiä koska osa tuolla kaukana olevista kappaleista olisi tasapainon vuoksi ajautunut Aurinkokunann sisäosiin (myöhäinen pommitus?). Voisi myös kuvitella tilanteen jossa Aurinko olisi kaapannut planeetan ohilentäneeltä tähdeltä.

      1. Viljami Virolainen sanoo:

        Voisiko tällä olla jotain tekemistä Uranuksen kallistumisen kanssa? Siihenhän on myöskin törmätty useita kertoja.

        1. Harry Lehto sanoo:

          Mikäli tuo mahdollinen planeetta olisi ollut alunperin nykyisten jättiläisplaneetojen ympäristössä ja joutunut sinne esim Aurinkokunnan planeetojen erittäin läheisten lentojen seurauksena niin silloin Uranuksen kallistuminen voisi varmaan olla mahdollista tällaisessa planeettamyllerryksessä. Tietysti Uranuksen kaltevuus voisi olla seurausta Uranusta muodostaneen kappaleen keskinäisistä törmäyksistäkin

Vastaa käyttäjälle Pekka Janhunen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *