Tähtiharrastajat harvinaisia otuksia maailmankaikkeudessa?

13.9.2013 klo 09.58, kirjoittaja
Kategoriat: Elämän keitaita

Kuva Nasa / JPL-Caltech / T. Pyle

Kuva Nasa / JPL-Caltech / T. Pyle

Istut laiturilla ja katson tähtien syttyvän taivaalle. Hetken kuluttua juolahtaa mieleesi ajatus että onko tuolla jossain toinen tähtiharrastaja, joka katsoo minun tähteäni.Tarkastelkaamme nyt tätä problematiikkaa uusien tutkimusten valossa.

Asiaa käsiteltiin, tosin esitelmöitsijöiden huomaamatta, Euroopan astrobiologien kokouksessa Szczecinissä Puolassa viime heinäkuussa.  Tähden spektriviivojen huojuntaa mittaamalla voidaan arvioida planeetan massalle alaraja. Tutkimalla taas planeetan aiheuttamaa pienen pientä tähden kirkkauden  vähenemistä  voidaan laskea planeetan läpimitta tarkkaan.  Jos tähteä havaitaan molemmilla menetelmillä, voidaankin sitten laskea planeetan tarkka massa ja keskitiheys.  

Vaikkei  jokaisesta havaitusta planeetasta tiedetä tarkkaan kaikkia ominaisuuksia,  niin aika paljon niistä voidaan sanoa. Suuri osa niistä ei ole lainkaan kelvollisia tähtiharrastajille, ne kun ovat kaasuplaneettoja, ja sijaitsevat kaukana emotähdestään,  alueella  jossa on ikuinen talvi tai niin lähellä tähteä että kiikarikin sulaisi.

Onneksi planeettoja ja planeettaehdokkaita on löytynyt niin paljon  – kolmea tuhatta aletaan tässä koputella – että sinne mahtuu planeettoja jotka eivät voi millään olla kaasuplaneettoja. Ne ovat näes sen verran kevyitä ja pieniä läpimitaltaan. Tällaisia ovat maapallojen kaltaiset planeetat. Jos ne ovat massaltaan parin ja kahdeksan Maan massan välillä niitä kutsutaan supermaapalloiksi. Ne ovat kiviplaneettoja.  Suuresta planeettamäärästä voidaan tehdä tilastollisia analyysejä ja arvioida niiden lukumäärää eri spektriluokan tähdillä. Tämä avaakin jo mielenkiintoisen lokeron tiedon arkussa. Näyttää nimittäin siltä, että lukumääräisesti eniten planeettoja on punaisilla kääpiötähdillä, yksinkertaisesti  koska näitä tähtiä on eniten.  Toinen ratkaiseva osa palapelissämme on erilaisten tähtien ympärillä olevien planeettojen syntyä ja olosuhteita mallintavat laskelmat. Tämä yhdistelmä – havainnot ja mallit – tuovat tähtiharrastajan olemassaolon yksinäisyyteen selvyyttä.

Sopivan planeetan tulisi olla elämän vyöhykkeellä, eli sellaisella etäisyydellä, että planeetalla oleva vesi pysyisi nestemäisenä ainakin merkittäviä ajanjaksoja. Omasta aurinkokunnasta huomaamme, että Venus on jo vähän liian lähellä Aurinkoa.

Joitakin vuosia sitten ehdotettiin, että supermaapallot saattaisivat olla tektonisesti aktiivisempia ja siten soveliaampia elämän syntymiselle –  ja ajan myötä myös tähtiharrastajille. Viimeisten mallinnusten mukaan näin ei välttämättä ole, sillä niitä pitäisi peittää syvä meri.  Suuremman massansa ansiosta planeetta kerää liikaa vettä, ja oikeastaan tektonisen toiminnan alkaminen ei ole edes itsestään selvää. Vettä on, mutta sitä on liikaa ilmassa ja merissä. Tuollaisella planeetalla ehkä ei löytyisi sitä laituripaikkaa josta tähtiä pääsisi tarkkailemaan. 

Entä sitten ne tavallisimmat ja yleisimmät planeetat?  Punaisten M-spektriluokan kääpiöiden planeetat? No, tuollaisen tähden elämän vyöhyke on niin lähellä tähteä että planeetan kiertoaika on lukkiutunut, vähän samaan tapaan kuin Kuun kiertoaika on lukkiutunut sen ratajaksoon Maan ympäri.  Planeetta siis katsoisi aina samoilla kasvoilla punaiseen kääpiötähteen ja ottaisi välillä vastaan voimakkaitakin roihupurkauksia.  Toisella puolella planeettaa olisi kuitenkin pimeää. Oikea tähtitarkkailun paratiisiko? Ei aivan. Olisi kovin kylmää ja ilmakehä olisi satanut jalkojen juureen.  Ratkaisu lämpötilaan on paksu ilmakehä, joka tasoittaisi lämpötilan planeetan pinnalla, ja siellä voisi oikeastaan olla aika mukavat olosuhteet. Ilmakehä olisi kuitenkin niin paksu ja taivas pilvien peittämä että tähtiä tuskin näkyisi – siellä ei olisi edes vuorokausirytmiä!  Tuskinpa olisi tähtiharrastajia vaikka sopiva laituri löytyisikin.

Mitä meille jää jäljelle? Se toinen tähtiharrastaja joka istuu laiturilla ja katsoo kototähteäsi,  on melko lailla samankaltaisella planeetalla kuin missä sinäkin olet. Sillä planeetalla on kuivaa maata, sopivasti vettä, ilmakehä riittävän ohut ja pilvipeitteessä on ainakin satunnaisesti rakoja ja keskustähtenä on Auringon kaltainen noin G spektriluokan keskustähti, melko harvinainen yhdistelmä siis.  Voimme siis arvella että tähtiharrastajat ovat harvinaisia otuksia noin galaktisestikin ja ehkä koko maailmankaikkeudessa.

5 kommenttia “Tähtiharrastajat harvinaisia otuksia maailmankaikkeudessa?”

  1. Juhani Harjunharja sanoo:

    Olemme ilmeisesti kohtalaisen harvinaisia otuksia myös maapallolla harrastuksien kirjosta päätellen. Mutta ihan hyvä tämä juttunne ja lähestymistapanne. Odotan mielenkiinnolla lisää.

  2. Markku Siljama sanoo:

    Onko mitään tietoa/arviota kuinka paljon meidän Linnunradalla on G-spektriluokan tähtiä?Tai edes lähes G-luokan tähtiä?Mitä luokkaa olisi noin tälläisten tähtien välimatkat?Mikä olisi lähin tälläinen tähti?
    Toinen kysymys aiheeseen liittyen,jossain youtube-videossa oli Jill Tarterin haastattelu jossa hän mainitsi(jos oikein ymmärsin)että SETI-tutkimuksen päärahoittaja olisi nykyään USA:n ilmavoimat..,mitähän tämä vaikuttaisi uutisen julkaisuun mahdollisessa positiivisessa löydössä..?
    Suurta uutista mielenkiinnolla odottaen..:)

  3. Markku Siljama sanoo:

    Kuinkahan paljon meidän Linnunradassa on sitten G-spektriluokan tähtiä,missä olisi lähin?Onkohan SETI-tutkimus miten keskittynyt näihin G-spektrin omaaviin tähtiin?

  4. Harry Lehto sanoo:

    Kiitosksia kommenteista.

    G spektriluokan tähtiä on noin 7% kaikista tähdistä.

    Noiden G spektriluokan tähtien kohdalla sattuu niin hauskasti että Aurinkoa lähimmän tähtijärjerstelmän, kolminkertaisen alfa Centaurin päätähti on G spektriluokan tähti – eipä tarvitse kaukaa hakea vain noin 4 valovuoden päästä. Itseasiassa Alfa Centaurin kakkos eli B tähden ympäriltä onkin jo löytynyt planeetta – tosin se kiertää elämän kannalta liian lähellä emotähteään.

    Lähin yskinäinen G spektriluokan tähti on Valaan tähtikuvion tau Ceti valaan. Se näkyy matalalla etelässä alkusyksyn öinä.
    Se on ollut aiemmin SETI kohteena.

    SETI tutkimusta varten rakenteilla olevalla Allen Telescope Arraylla on ollut rahoitusvaikeuksia ja on totta että Yhdysvaltain ilmavoimat rahoitaa tällä hetkellä sen toimintaa. Sillä tuskin on strategisia suunnitelmia siltä varalta jos joltain ATAn tutkimuskohteina olevalta täheltä löytyisi SETI signaaleja. ATAn hyvänä piirteenä on että se kykenee ns. apertuurisynteesiin ja siis seuraamaan laajojen kenttien kaikkia tähtiä samanaikaisesti. Hakua on nyt kuitenkin rajoitettu Keplerin 600 G-spektriluokan tähteen joilta on löydetty eksoplaneetoja tai niiden ehdokkaita. Signaalin löytyessä uskon tiedon etenevän asiallista tieteellistä protokollaa pitkin.

    Vaikka nyt kohdennetaan keiloja G-spektriluokan tähtiin niin kyllä hieman kuumemmat F ja kylmemmät K ja M spektriluokan tähdet kannattaa kyllä huomioda. Kuumat O, B ja A spektriluokan tähdet ovat varsin lyhytikäisiä elämän kannalta.

  5. Harry Lehto sanoo:

    Kiitoksia kommenteista!

    G spektriluokan tähtiä on noin 7% kaikista tähdistä.

    G spektriluokan tähtien kohdalla sattuu niin hauskasti että Aurinkoa lähimmän tähtijärjerstelmän, kolminkertaisen alfa Centaurin päätähti on G spektriluokan tähti – eipä tarvitse kaukaa hakea vain noin 4 valovuoden päästä. Itseasiassa Alfa Centaurin kakkos eli B tähden ympäriltä onkin jo löytynyt planeetta – tosin se kiertää elämän kannalta liian lähellä emotähteään.

    Lähin yksinäinen G spektriluokan tähti on Valaan tähtikuvion tau Ceti. Se näkyy matalalla etelässä alkusyksyn öinä. Se on ollut aiemmin SETI kohteena.

    SETI tutkimusta varten rakenteilla olevalla Allen Telescope Arraylla on ollut rahoitusvaikeuksia ja on totta että Yhdysvaltain ilmavoimat rahoitaa tällä hetkellä sen toimintaa. Sillä tuskin on strategisia suunnitelmia siltä varalta jos joltain ATAn tutkimuskohteina olevalta täheltä löytyisi SETI signaaleja! ATAn hyvänä piirteenä on että se kykenee ns. apertuurisynteesiin ja siis seuraamaan laajojen kenttien kaikkia tähtiä samanaikaisesti. Hakua on nyt kuitenkin rajoitettu kuuten sataan sellaisen Keplerin tutkimaan G-spektriluokan tähteen joilta on löydetty eksoplaneetoja tai niiden ehdokkaita. SETI signaalin löytyessä uskon tiedon etenevän asiallista tieteellistä protokollaa pitkin.

    Vaikka nyt kohdennetaan keiloja G-spektriluokan tähtiin niin kyllä hieman kuumemmat F ja kylmemmät K ja M spektriluokan tähdet kannattaa kyllä huomioda. Kuumat O, B ja A spektriluokan tähdet ovat varsin lyhytikäisiä elämän kannalta.

Vastaa käyttäjälle Harry Lehto Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *