Juliaaninen päivämäärä

Eripituisten kuukausien ja vuosien takia kahden päivämäärän välisen ajan laskeminen on hankala tehtävä. Helpoimmin se käy, kun päivät numeroidaan juoksevasti jostakin sovitusta nollahetkestä alkaen. Tähtitieteessä tarkoitukseen käytetään juliaanisia päiviä, joiden nollakohta on 4713 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Ne keksittiin alkuaan eurooppalaisten tähtitieteilijöiden käyttöön. Siksi vuorokausi vaihtuu keskipäivällä yleisaikaa, ja koko yö kuuluu aina samaan juliaaniseen vuorokauteen.

Päivämäärässä voi olla myös desimaaliosa, jolloin yhdellä luvulla voidaan ilmoittaa minkä tahansa tapahtuman täsmällinen ajanhetki. Vuosikirjan kalenteriosassa (sivut 94–119) on ilmoitettu kunkin päivän juliaaninen päivämäärä. Se vastaa hetkeä klo 12 UTC eli klo 14 (kesäaikana klo 15) Suomen aikaa. Tuolloin päivämäärän desimaaliosa on nolla. Esimerkiksi 1.1.2017 klo 12 UTC alkaa päivä 2 457 755.

Annettua päivää vastaavan juliaanisen päivämäärän voi laskea esimerkiksi seuraavalla kaavalla. Olkoon v = vuosi, k = kuukausi ja p = päivä. Juliaaninen päivä keskipäivällä (yleisaikaa) on silloin

JD = 367 v – 7 (v + (k + 9) / 12) / 4 – 3 ((v + (k – 9) / 7) / 100 + 1) / 4 + 275 k / 9 + p + 1 721 029

Tässä / tarkoittaa kokonaisjakoa; esimerkiksi 7 / 3 = 2 ja 2 / 3 = 0.

Esimerkiksi 1.1.2017 on
v = 2017
k = 1
p = 1

Juliaaninen päivä on

JD = 740 239 – 3 529 – 15 + 30 + 1 + 1 721 029 = 2 457 755.

Juliaanisesta päivämäärästä saadaan selville myös viikonpäivä. Lasketaan jakolaskun (JD + 1) / 7 jakojäännös. Jos jakojäännös on 0, päivä on sunnuntai; jos 1, maanantai jne.

Esimerkissä
2 457 755 + 1 = 7 × 351 108 + 0
jakojäännös on 0,
ja 1.1.2017 on sunnuntai.