Loppukesän ja alkusyksyn taivaalla on näkynyt mitä moninaisimpia ilmiöitä. Sateenkaaria, päivätulipalloja, ukkosia ja revontulia. Sekä paljon muuta,
Paula Mattila kuvasi näyttävän yöukkosen 11.7. yönä Turussa:
Tänä kesänä piti odottaa heinäkuun 11.päivään ennenkuin pääsi kokemaan ukkosen mutta tulikin sitten kunnon näytös ja havaintopaikkakin sopiva
Kuva: Paula Mattila
Tämän kesän paras yöpilviyö koettiin 16.-17.7. Tero Sipinen ihaili ja tallensi tätä näytöstä järven rannalla Kouvolassa.
Olipas huimat yöpilvet! Menee varmaan top kolmoseen. Sen verran myöhässä pääsin liikkeelle, että oli “enää” vähän reilu puoli taivasta mutta tokihan näytös aamun lähetessä valui uudestaan pitkälle etelään.
https://www.taivaanvahti.fi/images/uploads/202607/146166_438e82057bb2e249b2d12c5fc6571c97.mp4
Heinäkuun 23. päivänä taivaalla näkyi sateenkaaria. Eikä tällä kertaa ollut kyseessä pelkästään pää- ja sivukaaret.
Näin kolme sateenkaarta, joista yksi oli eri suuntainen kuin muut. Ilmeisesti kyseessä oli heijastussateenkaari. Sää oli tosi ovela kluvaushetkellä. Satoi vettä ja järven päällä oli sumua sekä aurinko paistoi.
Kuva: Maiju Raunismaa
Heinäkuun toiseksi viimeisenä päivänä Jyväskylän taivaalla näkyi kauniita värejä. Mikko Nuutinen kuvasi kirkkaan zeniitinympäristön kaaren.
Kuva: Mikko Nuutinen
Maritta Kinnunen oli ajelemassa Saarijärvellä 3.8. Auton ikkunasta pilkisti erittäin kirkas sateenkaari.
En muista koskaan nähneeni näin kirkasta sateenkaarta. Vähän väliä tuli kaatosade ja taas aurinko ja sitä samaa tuntikausia. Lähdettiin pyörähtämään kumminkin mökillä. Miten voikin olla samaan aikaan uskomattoman upeaa sekä todellakin piinaavaa. Katsoa puiden takana vilistävää sateenkaarta joka myös ajoittain kaartui tien yli. Vettä satoi kaatamalla ja ei tietenkään mies pysähtynyt…
Autoja tuli vastaan ja vesi räiskyi. Yritin likaisen sateen pieksämän ikkunan läpi kuvata. En antanut koko aikaa pyyhkimien heilua edessä 😀 Lopulta kuitenkin pysähdyttiin ja sain koko kaaren kuvattua. Sivusateenkaari ei ollut enää näyttävä. Joissain huonoissa kuvissa näkyi sekin värillisenä.
Aurinko pimeni täydellisesti elokuun 12. päivänä. Suomessa tämä pimennys ei aivan täydellisenä näkynyt, vaikka pilvet parhaansa yrittivätkin… Ritva Reinilä kuvasi pilviin verhoutunutta pimennystä Enontekiöllä:
Alkuillasta näytti siltä, että ois odotettavissa selkeä taivas seurata auringon osittaista pimennystä, mutta… pilvethän sitten päättivät velloa minun ja auringon välissä. Jokusen kerran pikkuisen rakoa syntyi pilviin, sen verran, että ikäänkuin pikkiriikkisen selvemmän kuvan kuvittelin saavani… mutta… maisemakuvien ottamisesta ei tullut mitään. Tilasto havainnoksihan tämä menee. Ompahan kumminkin edes se.
Kuva: Ritva Reinilä
Olihan se mielenkiintoista silti seurata ihan itekseen hyvältä mäeltä. Luonto hiljeni. Mut pari mönkkäriä ajoi hissukseen ohi…onneksi ohi. Ihmettelivät varmaan mikä kummajainen olin keskellä ei mitään, hupparin huppu tiukasti päätä myöten. Keskellä metsätietä jalustan kera, kameran linssin edessä ursan kalvosta askartelemani suoja ja kädessä silmiä varten vastaava.
Lopulta pilvet peittivät jo täyttyvän kiekon ja koskapa tuuli oli aika vilpoinen, niin päätin lähteä ajelemaan kotiin.
Elokuun 24. päivänä näkyi tuiki harvinainen tulipallo. Mikko Peussan taivaskamera tallensi meteorin lennon.
Päivätulipallo löytyi valvontakamerasta pilvien lomasta. Öiseen aikaan olisi taatusti ollut näyttävä lento.
Auringossa näyttäytyi melkoisen mielenkiintoinen ilmiö 21.8 päivällä. Auringon itäreunalla näkyi erikoinen purkaus, tai sen jälkimainingit. Tämän ilmiön virallinen nimi on ”flare-purkauksen jälkeiset silmukat” (post flare loops). Nämä ovat Auringon yläpuolelle muodostuvia hehkuvia kuuman plasman kaaria. Ne seuraavat magneettikentän viivoja, jotka ovat katkenneet, yhdistyneet uudelleen ja täyttyneet kuumenneella kaasulla. Plasman ”sadepisarat” satavat takaisin Aurinkoon
Timo Alanko kuvasi tämän hienon ilmiön Vaasassa.
Kuva: Timo Alanko
Saturnus on nyt syksyllä hienosti näkyvissä. Antti Taskinen kuvasi aurinkokuntamme kaunokaisen 28.8:
Jälleen spokeja (tummia alueita) Saturnuksen renkaissa!
Ulkona oli erittäin kosteat olosuhteet ja kaukoputken apupeili meni tuon tuostakin huuruun. Onneksi hiustenkuivaaja oli käden ulottuvilla ja havainnointi pystyi jatkumaan. Seeing oli riittävän hyvä Cassinin jaon ja spokejen havaitsemiseksi. Samalla pystyin harjoittelemaan uusimman putkeni käyttöä. Potentiaalia näyttäisi olevan planeettakuvaukseen. Okulaarin läpi Saturnus ja sen kirkkaimmat kuut näyttivät kyllä todella hienolta tällä putkella.
- Kuvat: Antti Taskinen
Pääkuvassa Saturnus, Rhea (yläpuolella) ja Enceladus (oikealla) klo 03:06 ja toisessa kuvassa Saturnus ja Rhea klo 01:56. Vasemmalla oleva kuva on ehkä hieman ylikäsitelty, jotta nuo spoket erottuisivat paremmin.
Marko Haapala ihaili 28.8. Kempeleessä revontulia
Rannalla istuessa alkoi silmät näkemään vaatimattoman kaaren ja ajoittain säteitä ja lopulta oli jo kamera jalustalla mutta noin 23:00 vasta rävähti voimakkaampaan näytökseen ja kyllä se siinä muotoaan vaihteli suhteellisen nopeasti.
Vähän oli taas hankalat perspektiivit kun oli ns. liian lähellä. Siinä se tarjosi mitä tarjosi lähes 40 minuuttia ja sitten ehti vähän vaihtamaan paikkaa tutun suolammen taakse.
- Kuvat: Marko Haapala
Himmeää oli pitkän aikaa kunnes yhden jälkeen taas pläjähti jopa koronaa myöten. Yritä taas ehtiä joka suuntaan kääntämään kameraa ja edelleen hankala kuulapää mitä tulee eri suuntiin kääntelemiseen.
Kuva: Marko Haapala
Lopulta oli aikaa siirtyä kohti kotia ja pitkospuilla sai vielä päivystää mutta lopulta tulikin pilvet ja aamu kolmelta olin kotona ja ilta seitsemältä tuli lähdettyä ja vielä vierähti kuvia käsitellessä aamu viiteen.
Kauden ensimmäiset selkeästi erottuvat revontulet.
Norjan Andøyasta laukaistu ISAR Aerospacen raketti näkyi Pohjois.Suomessa 5.9. Anni Salminen pääsi todistamaan tätä erikoista näkyä.
- Kuvat: Anni Salminen
Syyskuu on linnunratakuvaajan kulta-aikaa. Pekka Saastamoinen sai samaan kuvaan Linnunradan, satelliitin ja ukkosen 6.9.
Taitaa olla paras saavutukseni tähän asti. Keli oli hyvä ja ilman kosteuskin oli aisoissa. Muutenkin nyt kuvaaminen oli yhtä juhlaa. Uudella rungolla live näytöstä näkyi tähdet ja ranta selvästi. Oli helppo fokusoida ja sommitella. Kääntyvä näyttökin autaa etenkin matalalta kuvattaessa kun jotenkin en ole enää yhtä notkea kuin 40v sitten.
Kuva: Pekka Saastamoinen, NIKON Z6 III
Hiiunmaa – Saarenmaa paikkeilla oli ukkosmyrsky. Kalevan tulet loimotteli oikealla puolella.
