Zeniitti

Tähtiharrastuksen verkkolehti

Pentti Arpalahti, yöpilvimaestro

Matti Helin, kuvat Pentti Arpalahti
Saimme haastateltavaksi monelle etenkin yöpilviä havaitsevalle tutun taivaan tarkkailijan, Pentti Arpalahden. Pentti on ylivoimaisesti eniten Taivaanvahtiin yöpilvihavaintoja tehnyt havaitsija 335 havainnollaan. Tämä luku on lähes yhtä paljon kuin kahdella seuraavalla yhteensä!

Muistatko mikä oli ensimmäinen kerta, kun tiedostit, että taivaalla näkyi valaisevia yöpilviä?

Muistan hyvin. Olin kuullut, että niistä otetut kuvat olisivat harvinaisina kiinnostavaa kuvitusmateriaalia. Ensimmäinen hieno esitys hämäläisellä peltoaukealla ei antanut sijaa epäilylle; nämä ovat nyt niitä.
Mikä sai sinut alkujaan kiinnostumaan valaisevista yöpilvistä? Oliko se tuo ensimmäinen kerta, vai jokin muu syy?

Se oli se ensimmäinen kerta. Yöpilvien synty oli vielä silloin jossain määrin arvoitus. Estetiikka ja mystinen alkuperä oli kiehtova yhdistelmä. Kun valaisevien yöpilvien kuvaamiseen ja editointiin riittää tavanomainen kalusto, niin kyseessä on ihan oikea avaruustieteellinen ilmiö, jota pystyy täysimittaisesti havaitsemaan.

Millaisia rutiineja sinulla on, kun aloitat yöpilvien havainnoinnin? Sekä kauden ensimmäistä havaintoa jahdatessasi että normaalina iltana?

Säätiedotuksia pitää seurata. Kaluston on oltava mieluiten valmiina sopivilla asetuksilla ajankohtaan nähden. Kauden ensimmäinen havainto vaatii päivystystä heti, kun havainto on ylipäätään mahdollinen. Kuvamateriaalin käsittelen välittömästi editoimalla ensin tyypillisen kuvan ja ajan samat asetukset koko satsiin.  
Entä minkälaisilla välineillä havaitset?
Jalusta ja kalustoni paras kamera, jonka rawit sietävät parhaiten käsittelyä. Optiikka on 28 – 75 mm täyskennokamerassa. Laajemmat esitykset kuvaan panoraamana. Reissussa croppikennon kanssa on 18 – 55 mm.
Teet havaintoja pääasiassa Helsingissä. Millaista on havaita valaisevia yöpilviä pääkaupungin vilskeessä?
Öisin ei muuta vilskettä ole kuin silloin tällöin muutama ajonevo, joiden tarpeettoman kirkkaat ajovalot ovat harmillisia havaintopaikkaa vaihtaessa. Onneksi Pohjois-Helsingissä on muutama valaisematon havaintopaikka. Siitä kiitos kaupungin virkistysalueiden suunnittelijoille.  

Onko öisillä havaintoretkillä tapahtunut koskaan mitään erikoista tai erityisen jännittävää?

Hassua mutta ei oikeastaan. Pari kertaa ohikulkija on kysäissyt, mitä oikein olen kuvaamassa ja tietenkin olen pikku luennon pitänyt.
Entä mikä tai mitkä yöpilviyöt ovat jääneet parhaiten mieleen?

Isot näytökset tietenkin ja koristeelliset pienemmät. Näytöksissä Suomenlahden lautoilla on ihan erityinen tunnelmansa.
Yöpilviä voi Suomessa nähdä käytännössä toukokuusta elokuulle asti. Mikä kuukausi on sinun suosikkisi?

Touko-kesäkuussa kiinnostavaa on havainnon onnistuminen valoisina öinä. Heinäkuu on suosikki.

Yli kolmesataa yöpilviyötä on varmasti tuonut mukanaan huomattavan paljon kokemusta havainnoinnista. Millaisia vinkkejä antaisit aloittelevalle yöpilvihavaitsijalle? Entä onko olemassa joitain mahdollisia sudenkuoppia, joita tulisi välttää?
Ursan graafinen almanakka on tärkeä, ettei yritä havaintoa väärään kellonaikaan. Esiintymistodennäköisyyden palkkikaavio on myös hyödyllinen. Etelärannikolla on se etu, että yöpilviä voi esiintyä läpi koko kauden elokuun puoliväliin asti. Pohjoiseen mentäessä kauden alku siirtyy myöhemmäksi. Taivaanvahdin raporteista voi hakea oman paikkakunnan esiintyvyyttä. Kauden alku- ja loppupuolen havainnot eivät onnistu, jos horisontti on yli kymmenen astetta.

Hyvin himmeiden ja pienialaisten näytösten havaitseminen onnistuu vain kuvaamalla ja editoinnilla. Kuvat kannattaa ottaa, vaikka ei näe mitään. Pieni ympäristöään valkoisempi läikkä voi editissä paljastua siroksi laineryhmäksi. Tosin parin viimeisen kauden melkein kaikki havainnot ovat olleet sellaisia, ettei ole tarvinnut tiristää yöpilviä rawien minimaalisista kontrasteista. Tunnistuksen varmistamiseen kannattaa hankkia polarisaattori. Pilvet tyypillisesti tulevat esiin vähitellen, joten sikäli havaintoikkunan jälkipuoleen voisi keskittää tarkkailujakson, mutta voi esitys ollakin vain vartin piipahdus heti ikkunan alkupuolella.  

 

Yöpilvien lisäksi havainnoit myös monia muita ilmakehän ja yötaivaan ilmiöitä.  Onko olemassa joku ilmiö, jota et ole vielä havainnut, mutta haluaisit päästä näkemään?
Haloharvinaisuuksia olisi mukava saada lisää. Revontulet pohjoisen suunnalla ovat suhteellisen helppoja. Niiden sukulaiset SAR ja Steve olisivat hieno juttu, mutta Helsingin etelätaivaalta niitä ei taida onnistua havaitsemaan.
Kun olet havainnoimassa yöpilviä alkukesän öinä, miltä tuntuu, kun kauden ensimmäiset yöpilvet ilmestyvät taivaalle? Entä tuoko elokuun pimenevien öiden myötä loppuva kausi haikeutta vai helpotusta?
Ei ensimmäisten yökkösten ilmestymisen riemulla ole mitään rajaa, kun takana on usean viikon negaputki. Helsingissä kauden lopun näytökset ovat muutamaan asteeseen kurkottavia vöitä. Ne ovat lähinnä tilastollisia havaintoja. Kirkasöisinä kausina noin kuudenkymmenen havaintoyön jälkeen yökkösten paluu pohjoiseen on jo helpotus

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *