Kapean Kuun kevätillat

Paula-Christiina Wirtanen:

Kevätiltaisin tunnelmalliset kuunsirpit ovat jälleen herättäneet ihastelua havaitsijoiden keskuudessa. Toukokuun alussa oli tilaisuus saada napattua myös Merkurius ja Plejadit mukaan samaan kuvaan.

Kevätiltaisin on tilaisuus ihastella hyvinkin kapeita kuunsirppejä. Alle vuorokauden ikäisen Kuun todella kapean sirpin löytäminen on todella vaikeaa, muttei mahdotonta.

Suomen ennätys kapean kuunsirpin havaitsemisesta on edelleen Markku Ruonalalla 6.4.1989, jolloin hän havaitsi 11×80-kiikareilla 14 tunnin 52 minuutin ikäisen kuunsirpin. Maailmalla tätäkin kapeampia sirppejä on onnistuttu havaitsemaan, valokuvaamalla jopa aivan uudenkuun aikaan.

Alle kahden vuorokauden ikäisen Kuun löytää taivaalta jo helpommin ja sellaista tämän kevään aikana havaitsijat ovatkin päässeet kuvaamaan.

Vuoden ensimmäiset havainnot nuoresta Kuusta saatiin iltahämärässä 4.3.2022. Jorma Mäntylä kuvasi 47-tuntista alkukevään sirppiä Kangasalalla (kuva 1). Hieman myöhemmin kameraa Kuuta kohti osoittivat Mikko Koivisto Nurmijärvellä (kuva 2) sekä Ben Kalland Kirkkonummella. Kallandin kuvaa (kuva 3) kannattaa tutkia kuukartankin avulla, sillä siinä erottuu hienosti kapean sirpin yksityiskohtia.

Kuva 1. 47 tunnin ikäinen Kuu 4.3.2022. Olympus E-PL8, 40 mm, f/4,0, 1/13 s, ISO 800. Kuva: Jorma Mäntylä. Napsauttamalla saat artikkelin kuvat suuremmiksi.

Kuva 2. Kapea kuunsirppi ja maatamo 4.3.2022. Nikon D5600, 300 mm, f/8,0, 1/3 s, ISO 800. Kuva: Mikko Koivisto.

Kuva 3. Hieman alle 48 tunnin ikäinen Kuu 4.3.2022 kello 19.20. Kuvassa erottuu runsaasti Kuun reunan yksityiskohtia. Kuva: Ben Kalland.

Huhtikuussa 2.4.2022 kameran äärellä olivat Heikki Pyysalo Lappeenrannassa, minä Vantaalla ja Markku Ruonala Valkeakoskella kohteena puolentoista vuorokauden (35–36 tunnin) ikäinen Kuu. Havaintonsa yhteydessä (kuva 4) Pyysalo mainitsee ”Puolentoista vuorokauden ikäinen Kuu parvekkeeltani kuvattuna. Hetken aikaa piti etsiskellä”.

Vaikka kapoinen Kuu näkyykin kuvissa selvästi, voin vahvistaa sirpin löytämisen paljain silmin vaalealta taivaalta kestäneen aikansa. Maatamoa en ainakaan itse kuitenkaan nähnyt, valokuvaan (kuva 5) siitä jäi hivenen merkkejä tarkkaan katsottaessa.

Kuva 4. Puolentoista vuorokauden ikäinen kuunsirppi 2.4.2022 kello 20.40. Canon EOS RP, 300 mm, f/5,6, 1/60 s, ISO 1600. Kuva: Heikki Pyysalo.

Kuva 5. Kuu 2.4.2022 kello 20.51. Nikon D3500, 300 mm, f/6,3, 1/100 s, ISO 3200. Kuva: Paula Wirtanen.

Kohtaamisia

Tämän kevään kuunsirppijahtiin oman hohtonsa toi toukokuinen kohtaaminen, jossa kahden vuorokauden ikäinen sirppi sai seurakseen myös Merkuriuksen ja Messierin luettelon kohteen M45 eli Plejadit – tai Seulaset, jolla nimellä ne myös tunnetaan.

Merkurius on pohjolan taivaalla aina hankala. Se ei näillä leveysasteilla näy kuin hämärän taivaalla ja silloinkin varsin matalalla. Huhti-toukokuun vaihteessa Merkurius vieraili länsiluoteisella taivaalla melko lähellä Plejadeja. Erottuisiko Merkurius paljaalla silmällä? Innokkaimmat olivatkin jo tuolloin etsiskelemässä sisintä planeettaamme sekä Seulasten tähtiä.

Matti Helin etsiskeli Merkuriusta ja Plejadeja 29.4 illalla Liedon taivaalta. Kiikarin avulla nämä löytyivätkin noin viiden minuutin etsimisen jälkeen iltakymmenen aikoihin. Puoli yhdentoista maissa hän löysi Merkuriuksen myös paljain silmin ja Seulastenkin tähtiä näkyi kiikarin avulla. Valokuvan (kuva 6) hän kertoo vastaavan melko tarkasti visuaalista näkymää kiikarissa.

Vapunpäivän iltana 1.5. Toni Veikkolainen tarkkaili taivasta Järvenpäässä. Hän kertoo: ”Pelkän Merkuriuksen bongausta en ollut vuosiin tehnyt, mutta tällä kertaa Plejadit olivat niin kutkuttavan samalla suunnalla, että olihan ne saatava samaan kuvaan planeetan kanssa. Paljain silmin tähtijoukkoa ei näkynyt, mutta Merkurius alkoi näkyä noin puoli yhdentoista aikaan.”

Toukokuun toisena päivänä parivaljakko sai seurakseen kahden vuorokauden ikäisen kuunsirpin.

Jarkko Laukkanen seurasi kohtaamista Eurassa kello 22–00. Reilu puoli tuntia auringonlaskun jälkeen hän löysi Merkuriuksen kiikarin avulla ja hieman myöhemmin myös paljain silmin. Plejadien tähtiä hän ei varmuudella nähnyt visuaalisesti kiikarilla, valokuvaan (kuva 8) ne kuitenkin tarttuivat.

Kuva 8. Kuu, Merkurius ja Seulaset 2.5.2022 kello 22.51. Canon EOS 90D, 131 mm, f/4.0, 5/10 s, ISO 1600. Kuva: Jarkko Laukkanen.

Pekka Parviainen kuvasi kohtaamisen Turussa, tallentaen paitsi koko kolmikon (kuva 9), ottaen myös kuvan, jossa erottuu Kuun liike suhteessa Merkuriukseen vajaan tunnin aikana (kuva 10). Hän onnistui illan pimetessä Kuuta oppaana käyttäen erottamaan paitsi Merkuriuksen paljain silmin, myös juuri ja juuri Seulasten tähtiä.

Kuva 9. Kuu, Merkurius ja Plejadit 2.5.2022. Nikon D780, 200 mm, f/5,6, 2 s, ISO 200. Kuva: Pekka Parviainen.

Kuva 10. Kuun liike vajaan tunnin aikana suhteessa Merkuriukseen. Kuva: Pekka Parviainen.

Matti Helin palasi myös havaintopaikalleen Kuun ollessa mukana taivaallisessa tapaamisessa. Maanantai-iltana olikin tuskastelua sään kanssa, mutta lopulta taivaasta löytyi rako: kaikkialla muualla oli pilviä, paitsi auringonlaskun suunnalta. Hän löysi kiikarin avulla kyllä Merkuriuksen, mutta Plejadit eivät näkyneet kiikarinkaan avulla hieman kehnon läpinäkyvyyden vuoksi, vaan jäivät muistoksi ainoastaan valokuvaan (kuva 11).

Kuva 11. Kuu, Merkurius ja Plejadit 2.5.2022 kello 23.06. Nikon D800, 210 mm, f/7,1, 1/4 s, ISO 400. Kuva: Matti Helin.

Petri Valtonen kuvasi kohtaamisen Nousiaisissa (kuva 12). Hän kertoo: ”Lopultakin sain kuvattua Merkuriuksen! Oli se sen verran himmeä kohde, että olisi ollut hankalaa löytää ilman Kuuta. Paljain silmin sen silti näki.”

Aki Karjalainen muisti kohtaamisen nähtyään ikkunastaan Nokialla kuunsirpin. Joten äkkiä kamera jalustaan kiinni ja parvekkeelle kuvaamaan! Merkuriuksen näkyi lopulta myös paljain silmin, kun valokuvan avulla hän oli löytänyt sen tarkan sijainnin taivaalla.

Plejadit hän löysi vasta kuvasta ja ne kurkkaavat aivan kuvan (kuva 13) oikeasta reunasta. “Olikin jo aika bongata Merkurius uudemman kerran, koska edellisestä havainnosta on näköjään vierähtänyt jo 13 vuotta”, hän kertoo havaintonsa yhteydessä.

Havaintoja kohtaamisesta raportoivat Taivaanvahtiin myös Petri Kuossari, Tapio Lahtinen, Veikko Mäkelä ja Markku Ruonala.

Kuossari kertoi nähneensä Merkuriuksen paljain silmin pilvien välistä kuunsirpin laskiessa hiljalleen taivaanrantaan Janakkalassa. Pilvisyys oli riesana myös Mäkelän havaintopaikalla Helsingissä, mutta hänen onnistui nähdä Merkurius kiikarin avulla hetkisen aikaa pilvien lomasta.

Lopuksi

Seuraavan kerran hyvä tilaisuus nähdä Merkurius on lokakuussa. Silloin sen voi bongata aamuhämärissä ennen auringonnousua itäkaakkoisella taivaalla. Ikävä kyllä, kuunsirppi ei ole silloin helpottamassa planeetan etsintää, mutta taivas on toukokuista tummempi. Kapeaa kuunsirppiä taas voi yrittää 22. marraskuuta aamulla, tällöin kyseessä olisi mahdollisimman vanhan Kuun havaitseminen, uudenkuun ollessa kaksi vuorokautta myöhemmin.

Hyvää kesäaikaa syksyn hämäriä odotellessa.

Linkki

Havainnot kohtaamisesta Taivaanvahdissa