Zeniitti

Tähtiharrastuksen verkkolehti

Lukijoiden kuvia

Matti Helin

Talvi on ollut kelien puolesta monipuolinen. Lunta, pakkasta, selkeää. Taivaalla onkin näkynyt pitkästä aikaa muutakin kuin vain harmaita alapilviä.

Vuosi alkoi haloisissa merkeissä, kun Mikko Peussa kuvasi Turussa hienon, harvinaisia haloja sisältäneen näytöksen:

Oli tammikuun viides päivä.  Aamulla oli kerrankin jääsumua Turussa. Vastapuolen halot taisi olla minulle ensimmäiset, vaikka aika diffuusia tavaraa olikin.

 

 

Viimeinen bonuskuva kertoo, miltä näyttää lumeton vihreä maa, kun jääsumupilvi on vyörynyt yli ja värjännyt puut kuuraan.

Näytelmä oli aika paikallinen ja lyhytkestoinen.

Haloista mukana olivat :

Yleiset halomuodot:
22° rengas
Auringonpilari
Sivuaurinko
22° ylläsivuava kaari
Zeniitinympäristön kaari
46° rengas
46° ylläsivuava kaari

Harvinaiset halomuodot:
Yläkovera Parryn kaari
Yläprimääri Tapen kaari
Greenlerin diffuusi vasta-aurinkokaari
Tränklen diffuusi vasta-aurinkokaari

 

6.1 valtasivat revontulet taivaan Kuusamossa ja Jani Päiväniemi pääsikin kuvaamaan niitä. Revontulien lisäksi kuviin piirtyi mielenkiintoinen valo:

Illalla näkyi tähdet ja hieman vaisuja revontulia. Kuvissa näkyi n. 10 minuutin ajan jännä valkoinen v-kirjaimen näköinen kuvio. Jostain valonhettimestä se ehkä tuli mutta jännä kun oli hieman kulmikas. Keltainen valo tulee katuvaloista mutta sopi hyvin väriskaalaan.

Pitkät, pilvettömät ja pimeät talviyöt ovat syvän taivaan kuvaajille suotuista aikaa. Ville Miettinen kuvasi NGC1555:tä useana yönä ja tuloksena oli tämä upea kuva:

Kuvasin tätä kohdetta seitsämänä yönä alkaen joulukuun 2020 alusta. Muutama päivä sitten sattui muutamia selkeitä iltoja jolloinka sain projektin vihdoin loppuun kuvaamalla värikanavat. Valotusta kertyi noin 24 tuntia LRGB suotimin.

Kuva: Ville Miettinen

Sumun valaisee kuvan keskellä näkyvä oranssinhehkuinen tähti T Tauri ja sen ympärillä on Herbig-Haro kohde numero 255.

Välineet: SkyWatcher Esprit 100mm f/5.5, ASI1600MM-C, StarLight Xpress 7x36mm suodinpyörä, TS Optics LRGB suotimet, EQ6, ASI224MC + 50mm etsin guiderina. L 136x300s, R 50x300s, G 50x300s, B 50x300s.

 

Pakkaset ja lumi toivat mukanaan myös pintahalot:

Kävipä satumainen tuuri tämän halon kanssa- havikset ovat olleet todella kortilla viime aikoina.
Oli kohtuu selkeä pakkaspäivä. Olin lenkittämässä autoa napsakassa pakkasessa, kun kotiin ajaessa
peltoaukealla huomasin sivuauringon ja perään pintahalon. Sulloin auton ja itseni penkkaan ja eikun
dokumenttia talteen.

Kuva: Piorjo Koski

 

 

Pirjo Koski kuvasi keskitalven tähtitaivasta

15.1. iltasella läksin katsomaan, kuinka pilvistä taivaalla olisi. Mitään sen kummoisempia odotuksia ei illan suhteen ollut. Hämmästys oli suuri, kun taivaalla näkyivät
harmaan lautan sijaan tähdet! Miltein säikähdin tilannetta ja panikoidun-mitä nyt kuuluu tehdä?!

Melkein kuusi viikkoa kestänyt pilvisyys ja pimeäkuvaus tauko järkällä olivat
täyttäneet tehtäväänsä. Sommittelu oli jotenkin vaikeaa, sommitellut kohteet jäivät ehkä paikoin liian
kauaksi ja kameran säätöjä joutui jopa hakemaan hetken. Lopulta kaikesta 20 minuuttia kestäneestä
häsellyksestä jäi pari julkaisukelpoista kuvaa. Maisemat olivat mahtavat!

 

Tähtitaivas näkyi myös muutaman päivän kuluttua:

Haaveissani on siintänyt varmasti viimeisen kymmenen vuotta tähtikuva lumimaisemassa, mutta täällä
länsirannikolla ovat oikeat, lumiset talvet hivenen kortilla.
Illalla vilkaisin pihalle ja hämmästyin suuresti kun huomasin,  että taivas on paikoin selkeä…

Ikuisuuden pukemisen ja sähläämisen jälkeen pääsimme lähtemään radalle. Etupyörät sutien ja ennenkaikkea himputin päättäväisesti
noustiin jyrkkää mäkeä ylös kohti – ah niin mahtavaa päivällä löydettyä lumimaisemaa ja TÄHTIÄ!! Voi
että tätä on odotettu.

Perille päästyämme otin kameran ulos autosta todetakseni, että pilvet saapuvat jälleen yhtä varmasti kuin
veroilmoitus.  Ehdimpäs silti ottamaan muutaman ruudun.

 

Petri Martikainen näki Juvalla hienon halonäytelmän 2.2.2021:

Hasamäellä oli talven viimeinen tykityspäivä ja onneksi viimein myös auringonpaistetta. Pakkasta 12-15 astetta, joten kovin kummoisia haloja ei syntynyt. Tyynessä säässä sumupilvi levittäytyi yli 10 km matkalle ja sivuauringot ja kiteissä välkehtivä ala-aurinko loistivat kirkkaana monessa paikassa. Pinoista paljastui Schulthessit ja drone poimi ylhäältä alasivuauringot ala-auringon lisäksi.

Näissä kuvauspaikka oli 3 km Hasamäestä.

 

Kuvissa 3-4 30 kuvan pino eri tavoin käsiteltynä lähempää Hasamäkeä. Kuvat 5-8 on otettu Jukajärven jäältä 9 km etäisyydeltä Hasamäestä. Kuva 5 yksittäiskuva haloista ja kuvassa 6 30 kuvan käsitelty (usm-bg-usm) pino samasta tilanteesta. Kuva 7 samalta paikalta dronesta 120 metristä ja viimeisessä kuvassa saman paikan ala-auringon loistetta.

 

 

22.1 illalla näkyi haloja kuun ympärillä, jonka Pirjo Koski onnustui kuvaamaan:

Päätin vilkaista iltasella ulos- vaikkei viime ajat ole tarjonneet hirvittävästi ilmiöitä, niin silti. Hämmästys oli kova, kun kuu yllättäin näkyi-ja samalla siinä katsoessa alkoi muodostumaan halorengasta. Hain kameran ja otin testikuvan. Sieppasin kamera repun, jalustan ja pingoin naapurin puolelle. Jäätyneen ja päivällä liukkaaksi todetun aurausvallin ylitys ei sujunut ihan kuin elokuvissa-hokasin korkeimmalla kohdalla, että jalassani oli nastakenkien sijasta tavalliset kesäiset ulkoilukengät, jotka ovat hyvin liukkaat jäällä.

Kuva: Pirjo Koski

Nyt syntyi myös uusi, henkilökohtainen ennätys, en ole koskaan saanut onnistunutta kuvaa sekä 22 asteen renkaasta, että värikehästä samaan aikaan ilman, että jompikumpi ”kärsii” kuvassa, yleensä värillinen kehä on hävinnyt kuun valoon. Nyt sain valotukset taiottua kohdilleen yhteen kuvaan ja kehä näkyy nätisti.
Illalla myöhemmin harjoittelin pilvien pysäyttämistä kuun ympärille. Kummallista kyllä, pilvien saanti taivaalle ei ollut yhtään vaikeaa..

 

Markku Ruonala kuvasi rauhallisen revontulinäytöksen Akaassa helmikuun kolmantena iltana:

Itselle vuoden 2021 ensimmäiset revontulet. Illan odotukset näkymiselle eivät olleet korkealla, mutta niin vain sieltä kehittyi kohtuu mukava näytelmä. 

 

 

Mars käväisi lähellä Plejadien tähtirykelmää maaliskuun alussa.  Lähimmillään ne olivat 3.3. Seuraavan kerran Mars on yhtä lähellä Plejadeja vuonna 2032

Markku Ruonala napasi kauniin otoksen kohteista helmikuun neljännen päivän iltana:

Viime keväänä Venus lipui Plejadien ohitse ja tänä keväänä Mars. Visuaalisesti mukavaa katseltavaahan nämä kohtaamiset ovat.

Mars ja Plejaidit. Kuva: Markku Ruonala

Jani Päiväniemi kuvasi kohteet 7.3 päivän iltana:

Kuva: Jani Päiväniemi

 

Pakkaset saivat aikaan sulavesien äärellä sumua.

Kaunis talviaamu Valkeakoskella, Apiankanavan sulasta nousi sumua, joka sai aikaan nätin kehän.

Sumusäteet ja kehä, kuva: Markku Ruonala

 

Tero Sipinen kuvasi kauniin keinovalopireita helmikuun neljäntenä:

Aamulla oli näkynyt pilaria ensin Kuulla ja hieman myöhemmin auringollakin ja pitkin päivää näkyi pientä kimaltelua ilmassa. Mitään irktokimaltelua kummempaa ei siitä syntynyt, mutta illan hämärtyessä alkoi näkyä hentoisia pilareita. Niinpä otin kameran mukaan kun lähdin viemään lasta harrastamaan.

Matkallla harrastuksiin näikin aika mukavat pilarit ja niitä singahdin kyydityksen jälkeen kuvaamaan. Valonlähteet n. 1,8 km päässä kuvauspaikasta (NCC:n kiviainesalue VT15 varrella).

Keinovalopilareita, kuva; Tero Sipinen

Harrastureissulta palatessa huomasin että kotinurkillakin oli jääsumua. Kotipihassa huomasin että diffuuusit pilarit tavoittelivat zeniittiä. Kävely vähän syrjemmälle, ympyräkalansilmä kameran nokalle ja muutama kuva talteen. Pienimuotoinen karttahalo hahmotettavissa, mutta ei mitään purkkaa pysäyttävää (diffuusit pilarit maahan asti, joten ei tullut helposti erottuvia täplärivejä, vain pari lähintä risteävää tietä hahmotettavissa).

Otin vielä verkkaisen kuvasarjan timelapsea varten, mutta sarja jäi lyhyeksi (25 otosta) kun halot näyttivät hiipuvan silminnähden.

Animaatio: Tero Sipinen

 

Myöhemmin illalla lähdin autoillen etsimään jääsumuja. Aika vaisua oli, ainoastaan Korialta yhytin muutaman kuvaamisen arvoisen pilarin.

Pakkanen oli havaintojen aikaan 15 asteen kieppeillä.

 

Kevätiltojen erikoisuus, eläinratavalo on ollut hienosti nähtävillä.

Lasse Nurminen kuvasi tämän aurinkokuntamme pienhiukkasten aiheuttaman valonkajon Pyhärannalla:

Päivän reissun iloksi ilta kirkastui ja piti jäädä odottelemaan mahdollista eläinratavalon näkymistä. Muiden kuvausten ohessa kylmä hiipi rannan viimassa ytimiin ja oli käytävä lämmittelemässä ja odottelemassa hämärtymistä nuotiopaikalla.

Tuosta kun sitten taas lämmettyä rantaan käveli, niin aika helposti tuolta erottui tuttu muoto. Sijainti vain oli Linnunrataan verrattuna hieman poikkeava, kun tätä on yleensä tullut sihtailtua myöhemmin keväällä. Tuolloin Linnunrata makailee aika liki, mutta nyt näillä oli selvästi enemmän välimatkaa toisiinsa.

Eläinratavalo ja linnunrata. Kuvat: Lasse Nurminen

Mukava yllätys kuitenkin, päivemmällä pilvisyys näytti ainakin hetkittäin haittaavalta. Vaan kerran näinkin päin. Revontuletkin värjäsivät loppuvaiheessa iltaa hennosti pohjoistaivasta Rauman valojen kanssa kilpaa.

Eläinratavalo näkyi myös Kuusamon korkeudella. Tämä on mielenkiintoista siksi, koska vielä reilu kymmenen vuotta sitten epäiltiin, voiko eläinratavaloa nähdä edes etelä-Suomessa.

Kuva: Jani Päiväniemi

Täysikuu nousi kangastuksen kera Akaan taivaalle. Kuun alareuna punersi:

Vähän punaista reunaa ja vähemmän vääristymää (

 

). 

Kuva: Markku Ruonala

 

Kiitos jälleen kaikille osallistujille! Toivotaan, että lopputalvi olisi vähintään yhtä suotuisa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *