Matti Helin
Taivaanilmiöiden tarkkailijalle on tarjolla monenlaista haastetta. Joskus täysikuu peittää valollaan himmeät kohteet. Toisinaan revontulet eivät saavukaan koristamaan taivasta, ennusteista huolimatta. Ja joskus voikin käydä niin, että laitteet reistaavat, tai uni yllättää.
Mikään ei kuitenkaan ole niin suuri ongelma kuin pilvet. Pilvet peittivät Suomessa historiallisen Jupiterin ja Saturnuksen konjunktion huippuhetket. Aikaisempina vuosina pilvet ovat torpanneet monen monituista kuun- tai auringonpimennystä tai tähdenlentoparven maksimia. Kävipä jopa niin, että kesällä näkyneen komeetta Neowisen eteen tupsahti useina öinä häikäisevän kirkkaita yöpilviä.
Joka kerta kun näin käy, se luonnollisesti harmittaa. Odotukset ovat olleet kovat ja pettymys onkin usein yhtä suuri. Kuitenkin, kannattaa lohduttautua sillä, että taivas ei katoa minnekään. Samat tähdet tuikkivat taivaalla vielä ensikin vuonna. Tai vuosimiljoonan kuluttua.
Lisäksi, jos aina olisi selkeää ja homma toimisi, kävisikö harrastus liiankin helpoksi ja itsestäänselväksi? Ollaan siis, jos mahdollista, iloisia pilvistä. Kun ne viimein ovat poissa ja tähtikirkas taivas avautuu silmien eteen, on tunnelma kertaluokkaa upeampi.
