Zeniitti

Tähtiharrastuksen verkkolehti

Kuun puolivarjopimennys oli menestys

Veikko Mäkelä ja Paula-Christiina Wirtanen:

Tammikuun 10. päivä 2020 saatiin seurata vuoden ensimmäistä Kuun puolivarjopimennystä kirkkaassa talvisäässä. Pimennyksestä tulikin runsaasti hienoja havaintoja. 

”Alkuiltaan verraten värittömäksi meni”, totesi Tuija Liunala kuvatessaan pimennystä Posiolla. Nikon Coolpix P900, 2000 mm, f/6,5, 1/500 s, ISO 100. Kuva klo 21.15. Napsauttamalla saat artikkelin kuvat suuremmiksi.

”Alkuiltaan verraten värittömäksi meni”, totesi Tuija Liunala kuvatessaan pimennystä Posiolla. Nikon Coolpix P900, 2000 mm, f/6,5, 1/500 s, ISO 100. Kuva klo 21.15. Napsauttamalla saat artikkelin kuvat suuremmiksi.

Tänä vuonna emme saa nauttia täydellisistä tai edes osittaisista kuunpimennyksistä, mutta tarjolla on kolme puolivarjopimennystä. Näistä tammikuun täysikuu toi mukanaan ensimmäisen ja parhaiten näkyvän. 

Kulunut havaintokausi on ollut säiden suhteen kauniisti sanottuna epävakaa, mutta illalla 10.1.2020 sää oli erinomainen pimennyksen seuraamiseen. Taivas oli pääosin pilvetön, ilma kirkas ja lämpötilakin tammikuiseksi sääksi varsin leuto, joskin ainakin Vaasan ja Rovaniemen seudulla ohut pilvisyys hiukan häiritsi havaintoja. Mikäs siinä olikaan seuratessa tätä luonnonilmiötä! 

Tämänkertaisesta puolivarjopimennyksestä uutisoitiin iltapäivälehdissäkin, mikä varmasti on saanut myös satunnaisia katsojia tarkkailemaan taivasta ja komeaa täysikuuta. Hienoa, että tällainen täydellistä kuunpimennystä vaatimattomampikin tapahtuma ylittää uutiskynnyksen. 

Varmaankin Ursan lehdistötiedotteen ansiota on, että näkymisestä kerrottiin varovaisin sanankääntein malliin ”Taivaalla on tänään käynnissä tarkkaavaisuustesti” (Iltalehti 10.1.2020). Hyvä näin, sillä siinä missä täydellisen kuunpimennyksen huomaa kuka tahansa satunnainenkin taivaalle katsoja, puolivarjopimennys saattaa kokemattomalta havaitsijalta jäädä huomaamatta. 

Medianäkyvyys sai ihmiset myös hakemaan verkosta lisätietoa. Ursan tammikuussa eniten hakuosumia saaneet sivut liittyivät taivaan tapahtumiin. Ennakkojuttumme Zeniitin edellisessä numerossa sai noin 10 000 hakuosumaa.

Havaintoja

Karttakuva Taivaanvahtiin raportoiduista havainnoista eri puolilta Suomea. Napsauttamalla saat auki karttaikkunan. Kuva: Taivaanvahti / GoogleMaps

Karttakuva Taivaanvahtiin raportoiduista havainnoista eri puolilta Suomea. Napsauttamalla saat auki karttaikkunan. Kuva: Taivaanvahti / GoogleMaps

Pimennys alkoi klo 19.08 ja oli syvimmillään klo 21.10. Puolivarjopimennykseksi tämä oli melko syvä, 90 % Kuun pinnasta oli puolivarjossa. Kuun eteläreunan odotettiin näkyvän selvästi tummempana pimennyksen keskivaiheilla. Kokonaisuudessaan pimennys oli ohitse klo 23.12.

Lähes koko maassamme ollut hieno sää toi myös Taivaanvahtiin yli 60 havaintoa eri puolilta Suomea, aivan pohjoisinta Lappia myöten. Yleisesti ottaen tätä tammikuista puolivarjopimennystä voidaan havaintomäärien perusteella pitää menestyksenä.

Miltä pimennys sitten näytti?

Puolivarjopimennyksen huonoin puoli on sen havaittavuudessa. Se ei ole helppo tähtiharrastajallekaan. Havaintokertomuksista käy kuitenkin ilmi, että varjon ollessa syvimmillään se oli havaittavissa selvästi paljain silmin. Koska Kuu oli korkealla, se oli hyvin kirkas ja aurinkolaseista olisi kenties ollut hyötyä havainnoitaessa. Valokuviin pimennys tallentui selvemmin.

Heidi Vierimaa havaitsi pimennystä Kalajoella. Havainnossaan hän kertoo: ”Piti kurkata Kuuta, joka oli saanut ’mustaa osumaa leukaan’ eli puolivarjopimennys toi varjoa. Näkyi omin silminkin, tosin kirkas Kuu hieman otti silmiin. Kameran kautta oli helpompi katsella.”

Kuisma Lappalainen Helsingistä puolestaan kertoo: ”Vielä klo 19.30 Kuu näytti samalta kuin normaali täysikuu. Nyt tätä kirjoittaessani klo 20.30 Kuun Maata päin olevan puolen oikeassa alareunassa näkyy tumma varjo, joka todennäköisesti on Maan varjon reuna. Kuu ei kuitenkaan ole täydellisesti varjossa ja valoa pääsee Auringosta Kuuhun Maan ohitse. Mutta Kuun etelänapa on kuitenkin kadonnut näkyvistä.”

Meistä kirjoittajista Paula Wirtanen havainnoi seuraavaa: ”Aloitin havainnot siinä iltakahdeksan jälkeen ja tuolloin vielä puolivarjoa en havainnut. Jonkin ajan kuluttua kuitenkin kuu-ukon ’suu’ alkoi jotenkin levitä paljain silmin katsottuna: puolivarjo havaittu. Pimennyksen ollessa syvimmillään Kuu oli eteläreunastaan jonkin verran tummempi. Ei paljon, mutta mikäli osasi katsoa, huomasi kyllä tummentuman. Kuu-ukolla oli ikään kuin parta ajamatta. Selvimmillään huomasin kuitenkin Kuun olevan hieman synkempi kaakosta, ’kello viiden’ suunnalla. Paljain silmin puolivarjon huomasi juuri syvimmän vaiheen aikana. Kaukoputkella ja kuusuotimella tummentuman näki selvästi.”

Kuvia ja animaatioita

Moni kuvaaja tyytyi ikuistamaan pimennyksen vain maksimivaiheen lähistöllä. Kuitenkin noin puolet kuvaajista on ottanut joko vertailukuvaparin pimennyksen alusta/lopusta ja maksimista tai peräti kokonaisen sarjan pimennyksen alusta loppuun. 

Tältä Kuu näytti Helsingissä kello 21.30. Canon EOS 80D, 400 mm, f/8.0, 1/400 s, ISO 100. Kuva: Antoine Chauveau.]

Tältä Kuu näytti Helsingissä kello 21.30. Canon EOS 80D, 400 mm, f/8,0, 1/400 s, ISO 100. Kuva: Antoine Chauveau.

Puolivarjopimennys hieman lähempää otettuna. Kuva: Aki Varjo.

Puolivarjopimennys hieman lähempää otettuna, kauniin sinisissä sävyissä. Melkein kuin canvas-taulu. Kuva: Aki Varjo.

Puolivarjopimennyksen havaitseminen olisi helppoa, mikäli vertailukohde olisi aina rinnalla. Silmä kuitenkin tottuu kirkkauden vaihteluun hyvin nopeasti. Matias Takalan kuvapari, jossa Kuu on kuvattu sekä ennen pimennystä että syvimmässä vaiheessa selventää asiaa.

Kuu puolivarjopimennyksen alussa ja syvimmän vaiheen aikana. Kuva: Matias Takala.

Kuu puolivarjopimennyksen alussa ja syvimmän vaiheen aikana. Kuva: Matias Takala.

Pimennyksen eteneminen näkyy myös Juha Parvion koostekuvassa, jossa Kuu on kuvattu tunnin välein klo 19.10–23.10. Hän koosti kuvistaan myös animaation.

Koostekuva pimennyksen etenemisestä. Canon EOS 1000D, EF 200 mm, f/2,8, f/5,6, ISO 100, valotukset 1/500 s, Star Adventurer, Gimp. Kuva: Juha Parvio.

Koostekuva pimennyksen etenemisestä.
Canon EOS 1000D, EF 200 mm, f/2,8, f/5,6, ISO 100, valotukset 1/500 s, Star Adventurer, Gimp. Kuva: Juha Parvio.

Myös Antti Taskinen kokosi havainnoistaan animaation. Animaatiossa näkyy hienosti myös puolivarjon ulompi osa, jos nyt ei ihan varjon ulkoreunalle asti, mutta aika pitkälle kuitenkin. Animaatio on koostettu 3 minuutin välein otetuista kuvista aikavälillä 19.08–23.11.

Animaatio pimennyksen etenemisestä. Kuva: Juha Parvio.

Animaatio pimennyksen etenemisestä.
Kuva: Juha Parvio.

Animaatio pimennyksen etenemisestä. Kuva: Antti Taskinen.

Animaatio pimennyksen etenemisestä.
Kuva: Antti Taskinen.

Puolivarjopimennyksen eteneminen. Nikon D7000; Nikkor AF-S 18-70 @ 70 mm; f/16; 1/200 s; ISO 160, pieni terävöitys, taso- ja värikorjaus. Kuva: Veikko Mäkelä.

Puolivarjopimennyksen eteneminen.
Nikon D7000; Nikkor AF-S 18-70 @ 70 mm; f/16; 1/200 s; ISO 160, pieni terävöitys, taso- ja värikorjaus. Kuva: Veikko Mäkelä.

Kuvasarja pimennyksen kulusta Astronomy Picture of the Dayn 18.1.2020 innoittamana hieman toisin käsiteltynä. Tässä nähdään Kuun kulku Maan puolivarjon lävitse, samaan tapaan kuin kaavioissa. Kuva: Veikko Mäkelä.

Kuvasarja pimennyksen kulusta Astronomy Picture of the Dayn 18.1.2020 innoittamana hieman toisin käsiteltynä. Tässä nähdään Kuun kulku Maan puolivarjon lävitse, samaan tapaan kuin kaavioissa. Kuva: Veikko Mäkelä.

Pimennyskuva vähennettynä vertailukuvalla

Käsitelty pimennyskuva, jossa maksimivaiheen kuvasta on vähennetty kuva ennen pimennystä. Se näyttää vaaleilla sävyillä puolivarjon sijainnin ja voimakkuuden. Kuva: Matias Takala.

Varjon havaittavuudesta

Puolivarjo ilmestyi näkyviin eräiden arvioiden mukaan noin tunnin ennen maksimivaihetta eli noin klo 20. Samoin se näkyi vielä noin tunnin maksimin jälkeen. Jerry Jantunen kertoo havainneensa puolivarjon visuaalisesti klo 20:n jälkeen, samoin Juha Parvio mainitsee varjon olleen havaittavissa tuntia ennen. Kuisma Lappalainen havaitsi varjon kello 20.30. 

Kirjoittajista Veikko Mäkelä huomioi seuraavaa: ”Visuaalisesti puolivarjo näkyi varmaan ensimmäistä kertaa tuntia ennen maksimivaihetta. Tunnin maksimista puolivarjoa oli aavisteltavissa.” Monet kuitenkin huomasivat puolivarjon vasta noin parikymmentä minuuttia ennen maksimiajankohtaa, kuten Paula Wirtanen, Toni Veikkolainen ja Janne Pihlajaniemi.

Avaruus.fi-foorumilla käytiin hiukan debattia siitä, näkyisikö puolivarjo paremmin Kuun merissä, kuten me kirjoittajat ennakkojutussa arvelimme, vai vaaleilla ylänköalueilla. Ongelma jäi hiukan ratkaisemattomaksi. Jerry Jantunen kuvailee: ”Paljaalla silmällä katsoessa kuun eteläreunan ylänköalueitten tummuus verrattuna pohjoisreunaan näkyi hyvin. Myös Mare Nubium näytti erityisen tummalta, se tosin on tumma muutenkin.”. Meistä kirjoittajista Veikko Mäkelä kertoo omassa havainnossaan seuraavaa: ”Kiistaan, näkyykö puolivarjo paremmin tummissa merissä vai vaalealla ylängöllä ei tullut yksiselitteistä vastausta. Molemmissa näkyi kohtuullisesti. Merissä kuitenkin ehkä vähän pohjoisemmaksi.”

Valokuvissakin Nubiumin ja viereisen Mare Humorumin tummuminen on selvästi huomattavissa. Toisaalta myös eteläisen ylänköalueen himmeneminen on selvää.

Pimennys kuvattuna klo 21.13. 203/2000 mm Schmidt-Cassegrain, f/6,3 reducer, Canon EOS 550D. Valotus 1/1000 s, ISO 200. Kuva: Jerry Jantunen.

Pimennys kuvattuna klo 21.13. 203/2000 mm Schmidt-Cassegrain, f/6,3 reducer, Canon EOS 550D. Valotus 1/1000 s, ISO 200. Kuva: Jerry Jantunen.

Maksimivaiheessa puolivarjo oli Veikon havainnon mukaan parhaimmillaan nähtävissä visuaalisesti lähes puoleenväliin Kuun kiekkoa. Valokuvissa puolivarjo näkyy yli kiekon puolivälin. Erityisen hyvin puolivarjon heikoimmat reunaosat ovat huomattavissa liikkuvasta kuvasta, esimerkiksi edellä mainitusta Antti Taskisen animaatiosta.

Puolivarjon näkemistä helpotti kiikarin tai kaukoputken käyttö. Myös kuusuotimesta oli apua. Juha Parvio mainitsee myös seuraavaa: ”Pään kääntely eri asentoihin helpotti tummentumisen näkymistä, sillä silmät turtuvat niin nopeasti näkemiinsä pieniin kirkkauseroihin.” Valokuvissa varjo toki näkyy selvemmin kuin visuaalisesti havaittaessa.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan pimennyksestä sai nauttia hienosti erilaisilla havaintovälineillä ja kiitos kaikille Taivaanvahtia havainnoista muistaneelle. Siellä kannattaa käydä tutustumassa enemmän havaintoihin. Kokonaisuudessaan saalis pimennysillalta on todella runsas ja hieno, valinnanvaraa tämän artikkelin kuvitukseksikin oli runsaasti.

Seuraava puolivarjopimennys näkyy 5.6.2020. Se on keskellä kaunista kesäiltaa, mutta puolivarjomagnitudi on paljon huonompi. Tämä pimennys on havaittavissa ainoastaan eteläisimmästä Suomesta ja Kuu on sielläkin korkeimmillaan vain viiden asteen korkeudella. Kuu myös nousee vasta pimennyksen ollessa syvimmillään. Kuu nousee kaakon suunnalta ja näkyvyyden havaintopaikalta tuleekin olla horisonttiin saakka.

Nähtäväksi jää, kuinka havaitseminen onnistuu ja kuinka puolivarjo on havaittavissa. Matalalla oleva Kuu ei kuitenkaan ole kovin kirkas, joten puolivarjo saattaa näkyä helposti. Mutta ainakin valokuvaajilla on erinomainen tilaisuus ottaa hienoja maisemakuvia puolivarjopimennyksen hallitsemasta ja taivaanrantaa hipovasta Kuusta.

Linkit

Kuun puolivarjopimennyksen havainnot Taivaanvahdissa
Mäkelä, V., Wirtanen, P.C., 2019. Kuu puolivarjossa. Zeniitti 5/2019.
Turunen, P., 2020. Nyt katseet taivaalle: Kuun puolivarjopimennys näkyy lähes koko maassa. Ilta-Sanomat 10.1.2020.
Saastamoinen, A., 2020. Taivaalla on tänään käynnissä tarkkaavaisuustesti, kun kuu pimenee osittain: huomaatko, koska tapahtuma alkaa? Iltalehti 10.1.2020.
Soponyai, G., 2020. An Almost Eclipse of the Moon. Astronomy Picture of the Day 18.1.2020.
Keskustelua puolivarjopimennyksestä Avaruus.fi-foorumilla

Operaatio kuunpimennys

Pirjo Koski:

Ensinnäkin olin unohtanut jo autuaasti mitä päivää eletään. Kuun puolivarjopimennys olisi kahden päivän päästä. Mihin se aika taas meni? Pitihän sitä alkaa tuijottamaan maanisesti pilvikarttoja. Ehdin siis hermoilemaan mainiosti tänäkin vuonna…

Lähikuukausina pilvisyys oli ollut teemana. Voisi sanoa, että melkein täydellisesti.

Olisiko tällä kertaa mahdollisuuksia seurata pimennystä alusta loppuun? Oikeastaan se oli asia, mikä jännitti eniten. Tulevatko pilvet? Entäs jääsumu? Muita muuttuvia tekijöitä?

Hieman ennen pimennyksen alkua nousi melko tiheä jääsumu, tietenkin. Onneksi talomme on mäen päällä, joten sumu jäi alemmaksi pelloille peittäen jopa kaupungin valot näkyvistä, hui kauhistus sentään! Ei siis kannattanut lähteä merta edemmäs kalaan. Lisäksi pimennys tapahtuisi Kuun ollessa niin korkealla, ettei sommittelusta olisi hyötyä kuvallisesti.

Niinpä viritimme miehen kanssa nuotion laavulle ja seurasimme pimennystä aitiopaikalta. Yhtään pilveä ei ollut pilaamassa pimennystä, tämä oli kertakaikkisen luksusta! Seisoin ulkona ottamassa kuvia kahvikuppi toisessa kädessä ja toisessa ryynimakkara, välillä vapautin sormet painamaan laukaisinta (vitka on edelleen hankkimatta). Oli kyllä hyvä fiilis. Kamera oli jalustalla, kiikarit käden ulottuvilla ja ruoka– sekä juomahuolto toimi. Siinähän se ilta sitten vierähti.

Ihan hirveän näyttävä ei tämä pimennys ollut, mutta kyllä sen hyvin silmällä näki.

Kuvat: Canon EOS 6D, Canon 100-400 mm 1/640 s, f5,6, ISO 100.

 

 

 

 

Author

Kuu ja planeetat -harrastusryhmä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *