Paula-Christiina Wirtanen:
Lokakuun lopussa taivaallamme näkyi osittainen kuunpimennys. Pimennys oli varsin vähäinen täysvarjon peittessä Kuuta enimmillään kuusi prosenttia.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 28./29.10.2023 näkyi taivaallamme osittainen kuunpimennys. Lokakuun lopun säät ovat varsin epävakaisia, mutta osassa maatamme pilvipeite ainakin rakoili tai pilviverho oli ohut, joten Kuu oli nähtävissä ja havaitsijat olivat liikkeellä seuraamassa pimennyksen etenemistä.
Maan puolivarjo alkoi peittää Kuuta kello 21.02, ja täysvarjo alkoi peittämään Kuun lounaisnurkkaa kello 22.35 alkaen. Täysvarjon osa poistui Kuun eteläreunalta kello 23.53, jonka jälkeen puolivarjoa oli vielä nähtävillä Kuun pinnalla.
Tämänkertainen osittainen pimennys ei ollut kovin suuri, sillä syvimmilläänkin täysvarjo peitti Kuusta vain kuutisen prosenttia.
Syksyinen pimennys oli tästä huolimatta antoisa seurattava. Rebekka Maja Porista kertoi pilvien väistyneen juuri ennen pimennyksen osittaisen vaiheen alkamista ja kertoi kuunpimennyksen olleen todella kaunis. Jussi Koponen Kuopiosta taas kuvaili pimennystä sanoilla “huikea spektaakkeli”.
Kuva 1. Kuu pimennyksen eri vaiheissa Kuopiossa Kallaveden rannalla. Kuva: Jussi Koponen.
Kuva 2. Lähikuvaa osittain pimentyneestä Kuusta. Täysvarjon ja puolivarjon raja on epäterävä, joka johtuu Maan ilmakehästä. Newton 300/1200, Canon R6 Mark I. Kuva: Jussi Koponen.
Vesa Vauhkonen sai kuvasarjan Rautalammilla pimennyksen kulusta syvimmästä vaiheesta alkaen. Kuvassa (Kuva 3) otokset ovat 10 minuutin välein. Kuvat otettiin samoilla asetuksilla, joten ne ovat keskenään vertailukelpoisia. Kuvaparissa (Kuva 4) rinnakkain syvimmän pimennyksen vaihe klo 23.14 sekä osittaisen vaiheen jälkeen klo 0.14. Puolivarjo erottui vielä tuolloin erittäin selvästi.
Kuva 3. Kuunpimennyksen kulku syvimmästä vaiheesta eteenpäin klo 23.14–0.14, otokset kymmenen minuutin välein. Nikon D7200, 500 mm, f/8, ISO: 100, 1/500 s, ryhmittely Photoshop. Kuva: Vesa Vauhkonen
Kuva 4. Kuvapari pimennyksen syvimmästä vaiheesta, että osittaisen vaiheen jälkeen. Puolivarjo erottuu jälkimmäisessä kuvassa selvästi. Kuva: Vesa Vauhkonen.
Kuvasarjan pimennyksen etenemisestä saivat myös mm. Sari Pietikäinen Rovaniemellä (Kuva 5) sekä Tomi Kurri ja Jari Kuula Porin Karhunvartijoiden tähtitornilla Ulvilassa. Rovaniemellä Kuu näkyi ohuen pilviverhon takaa, mutta Karhunvartijoiden tähtitornilla pimennystä saatiinkin ihasteltua selkeältä taivaalta pilvien kadotessa pimennyksen syvimmän vaiheen aikaan (Kuva 6).
Kuva 5. Kuunpimennys 28.10.2023. Yksittäiset kuvat Canon EOS 5D Mark II, 190 mm, f/11.0, ISO: 125, 1/100 s. Kuva: Sari Pietikäinen.
Kuva 6. Kuunpimennyksen eteneminen Ulvilan tähtitornilla. Boren-Simon 8″ F/2.8, Canon EOS 6D (mod). Kuva: Tomi Kurri ja Jari Kuula.
Juho Kinnunen sai kuvattua Kuuta juuri syvimmän pimennyksen aikaan Jyväskylässä. Tilanne sään puolesta näytti heikolta, mutta Kuu vilahteli aina välillä sopivasti pilven raosta eikä ollut näkyvissä kovinkaan pitkää aikaa kerrallaan.
Havaintokertomuksessaan hän kertoo:
“Kuvia tuli kuitenkin räpsittyä, ja pilvien aiheuttamasta utuisuudesta huolimatta pilviverho oikeastaan antaa ihan mukavaa sävyä kuviin kuun ympärille. Mukavaa saada jälleen yksi onnistunut pimennysbongaus listalle niin monen negatiivisen havainnon jälkeen!”
Kuva 7. Kuunpimennys klo 23.15. Canon PowerShot SX130. Kuva: Juho Kinnunen.
Tumma täysvarjo
Timo Nevala tarkkaili pimennystä Kurikassa, jossa Kuu ajoittain pujahteli esiin pilvenraosta.
Havaintokertomuksessaan Nevala kertoo varjon “näyttäneen aika mustalta sekä silmin katsoen että valokuvassa” (Kuva 8) ja odottaneen Kuun pimentyneen reunan näkyneen selvemmin. Hänelle varjon mustuudesta tuli mieleen jopa osittainen auringonpimennys!
Myös Maritta Kinnunen ihmetteli varjon mustuutta ja miettineen olisiko tumma pilvi myös tunkemassa eteen. Näin ei kuitenkaan ollut.
Kuva 8. Kuunpimennys klo 22.45, 23.14 ja 23.35. Canon PowerShot SX210IS. Kuva: Timo Nevala.
Koska Maan ilmakehästä siroaa valoa Kuun pinnalle pimennyksenkin aikana, Kuu ei katoa kokonaan näkyvistä. Varjon tummuus vaihtelee kuitenkin pimennyksestä toiseen johtuen ilmakehän ominaisuuksista. Mikäli ilmakehässä on runsaasti vettä (kuten pilviä tai sumua) tai pienkappaleita (kuten pölyä tai tuhkaa) on varjo tummempi. Tästä syystä täydellisten kuunpimennysten aikana kokonaan pimentyneen Kuun väri vaihtelee kuparinpunaisesta lähes näkymättömäksi.
Varsinkaan näin pienen osittaisen pimennyksen aikana varjon todellista tummuutta on vaikea arvioita, sillä kontrasti varjon ja valaistuneen Kuun välillä on voimakas ja täysvarjo näyttää siksikin erityisen tummalta. Puolivarjon on kuitenkin erottanut selvästi Kuun pinnalla täysvarjon väistyttyäkin, mikä saattaa viitata tummaan pimennykseen.
Vaikka pimennyksen todellista tummuutta ei voikaan tarkasti arvioida, tämänkertainen pimennys on kuitenkin ainakin näyttänyt varsin tummalta.
Entä näkyykö puolivarjo paremmin kirkkailla ylänköalueilla vai tummilla mare-alueilla? Tämä on edelleen avoin kysymys, jokainen pimennys kun on erilainen pelkästään puolivarjon erottumisen suhteen.
Lopuksi
Seuraava kuunpimennys taivaallamme nähdään keskiviikkoaamuna 18. syyskuuta. Tällöinkin luvassa on osittainen pimennys, jossa täysvarjo peittää kiertolaistamme maksimissaankin vain 8 %, mutta tällä kerralla pimentynyt alue on Kuun koillisnurkkauksessa. Suosivatko säät, onko täysvarjo yhtä tumma ja kuinka hyvin puolivarjon erottaa Kuun pinnalta? Entä ratkeaako ikuisuuskysymys puolivarjon erottumisesta? Tämän tiedämme syyskuussa.
Hyvää vuodenvaihdetta sekä parempaa uutta vuotta!
