Albert
Pikkuplaneetta 719 Albert on J. Palisan 3.10.1911 Wienissä löytämä 2,6 km:n läpimittainen asteroidi, joka kiertää Aurinkoa 2,6 AU:n etäisyydellä. Sen rata on huomattavan soikea. Eksentrisyys on 0,55. Albert katosi pian löydön jälkeen. Kitt Peakin observatoriossa työskennellyt Jeff A. Larsen löysi sen uudestaan 1.5.2000. Albert oli poikkeuksellisen hyvin havaittavissa syyskuun 2001 lopussa. Pikkuplaneetta oli nimetty Wienin observatorion hyväntekijän Albert Freiherr von Rothschildin mukaan.

Amor-asteroidit
Amor-tyyppisten pikkuplaneettojen pienin etäisyys Auringosta on 1,0 - 1,3 AU:ta. Pikkuplaneetta 1221 Amor on tämän tyypin pikkuplaneettojen mallikappale. E. Delporte löysi tämän yhden kilometrin läpimittaisen pikkuplaneetan 12.3.1932 Ucclessa, Belgiassa.  Amor oli roomalaisten rakkauden jumala.

Apheli
Apheli on Aurinkoa kiertävän kappaleen radan piste, jossa kappaleen etäisyys Auringosta on suurimmillaan. Kappaleen etäisyyttä Auringosta aphelin aikana merkitään kirjaimella Q.

Apollo-asteroidit
Apollo-asteroidit ovat lähimmillään Maan radan sisäpuolelle tulevien pikkuplaneettojen ryhmä. Niiden keskietäisyys on kuitenkin suurmepi kuin Maan. Pikkuplaneetta 1862 Apollo on tämän ryhmän mallikappale. K. Reinmuth löysi sen 24.4.1932 Heidelbergissa. Sen halkaisija on 1,4 km. Marraskuun 2005 puolivälissä Ilveksen tähdistössä oleva Apollo on muutaman päivän ajan suurten harrastajakaukoputkien ulottuvissa. Apollo oli kreikkalaisten Auringon jumala, Zeuksen ja Leton poika.

Apparition
Apparition (engl.) on ajanjakso, jonka aikana on pikkuplaneetta on havaittavissa.

Appulse
Appulse (engl.) on kahden taivaankappaleen liike, joka tuo ne niin lähelle toisiaan, että ne mahdollisesti sulautuvat paljain silmin katsottuna yhdeksi pisteeksi ilman, että tapahtuu tähdenpeitto.

Asteroidivyöhyke
Suurin osa pikkuplaneetoista kiertää Aurinkoa asteroidivyöhykkeellä, joka on laaja alue Marsin ja Jupiterin ratojen välissä. Vyöhykkeen sisäreuna on 2,2 au:n ja ulkoraja on 3,3 au:n etäisyydellä Auringosta. Vyöhykkeellä olevat pikkuplaneetat välttävät mm. Jupiterin aiheuttamien häiriöiden vuoksi Kirkwoodin aukoiksi kutsuttuja alueita.

Asteroidi
Asteroidi on planeettaa pienempi Aurinkoa kiertävä kappale, josta ei irtoa merkittäviä määriä kaasuja ja pölyä. Suurimman asteroidin eli pikkuplaneetan halkaisija on runsaat 900 kilometriä. Asteroidin koon alarajan määrittely on vaikeaa. Pienin kirjallisuudessa mainittu asteroidi on 2015 TC25, jonka halkaisijaksi on ilmoitettu vain kaksi metriä. Jos Maan lähellä liikkuvaa pientä kappaletta ei voi havaita kaukoputkilla, kappale on meteoroidi.

Asteroidiperhe
Asteroidit ovat keräytyneet pikkuplaneettavyöhykkeelle useihin ryhmiin, joiden jäsenten radat ovat samankaltaisia. Tämän ryhmittymisen huomasi ensimmäisenä japanilainen tutkija Kiyotsugo Hirayama vuonna 1918. Erilaisia asteroidiperheitä tunnetaan runsaat sata. Mm. asteroidit Eos, Koronis ja Themis ovat antaneet nimensä asteroidiperheille. Noin puolet pikkuplaneetoista kuuluu johonkin asteroidiperheeseen.

Astorb.dat
Lovellin Observatorion ylläpitämä ja jatkuvasti päivittämä asteroidien ratatietojen tietokanta. Siinä on rataelementtien lisäksi tietoja elementtien hyvyydestä. Tietokanta on saatavissa joko pakattuna tiedostona astorb.dat.gz tai pakkaamattomana tiedostona astorb.dat. Tietokannan lataus tietokoneelle on mahdollista joko pakattuna tai pakkaamattomana.

Astorb.dat tietokanta sisälsi 29.06.2015 kaikkiaan 685 811 asteroidia, joista pysyvän numeron saaneita asteroideja oli 437 832. Erisnimi oli annettu 19 275:lle asteroidille. Suurinumeroisin nimen saanut asteroidi oli 427695 Johnpazder. Vuoden 2019 heinäkuun lopussa asteroideja oli 796390 ja suurinumeroisin nimen saanut asteroidi oli 510045 Vincematteo.

Aten-asteroidit
Aten-asteroidien rata leikkaa Maan rataa, mutta ratojen keskietäisyydet ovat pienempiä kuin yksi au ja aphelietäisyydet ovat suurempia kuin 0,938 au:ä. Pikkuplaneetta 2062 Aten on näiden asteroidien prototyyppi.  E. Helin löysi 7.1.1976 tämän halkaisijaltaan 0,8 kilometrin kappaleen. Aten oli egyptiläisten Auringon jumala.

au
au (Astronomical Unit) eli tähtitieteellinen yksikkö on Maan keskietäisyys Auringosta eli 149,6 miljoonaa km.

Betulia
E. L. Johnson löysi pikkuplaneetan 1580 Betulia 22.5.1950 Johannesburgissa. Betulian halkaisija on 60 km. Nimellä kunnioitetaan S. J. Herrickin vaimoa. Betulia oli löytämisensä aikana lähellä Maata.

Blink-komparaattori
Koje, jolla verrattiin kahta samalta taivaanalueelta otettua valokuvaa. Tarkasti kohdistettuja valokuvia valaistaan vuorotellen. Paikkaansa tai kirkkauttaan muuttaneet kohteet joko vilkkuvat tai muuttavat paikkaansa.

Ceres
Ensiksi löydetty pikkuplaneetta. Planeetan määritelmän muututtua vuonna 2006 Ceres korotettiin kääpiöplaneetaksi. Giuseppe Piazzi löysi pikkuplaneetan 1 Ceres 1.1.1801 Palermossa, Sisiliassa. Cereksen halkaisija on 914 km. Se kiertää Aurinkoa 2,77 AU:n etäisyydellä. Ceres oli roomalaisten viljan ja sadonkorjuun jumalatar, Rhean ja Saturnuksen tytär, Junon, Vestan, Jupiterin, Neptunuksen ja Pluton sisar sekä Proserpinan äiti.

Chiron
Charles Kowal löysi pikkuplaneetan 2060 Chiron 18.10.1977. Sen halkaisija on noin 180 km. Chiron kiertää Aurinkoa Jupiterin ja Uranuksen välisellä alueella. Chiron on tummahko, lähes pallomainen kappale, jonka pinta on kallioinen tai pölyinen. Chironin ympärillä on havaittu komeettamainen pölyhuntu. Chiron onkin pikkuplaneetan ja komeetan välimuoto. Chiron oli viisain ja oikeudenmukaisin kentauri, Kronoksen poika.

Dembowska
A. Charlois löysi 143 km:n halkaisijaisen pikkuplaneetan 349 Dembowska 9.12.1892. Dembowska kuuluu harvinaisiin R-tyypin pikkuplaneettoihin ja se on Budrosa-pikkuplaneettaperheen jäsen. Nimellä kunnioitetaan italialaista kaksoistähtien tutkijaa Ercole Dembowskia (1812 - 1881).

Ekliptika
Auringon näennäinen reitti taivaalla.  Maan radan taso projisoituu taivaalle ekliptikaksi. Ekliptika on noin 23,5 astetta kallellaan Maan ekvaattorin tasoon nähden.

Elongaatio
Auringon ja jokin aurinkokunnan kappale välinen kulmaetäisyys taivaalla Maasta katsottuna. Sisäplaneetoilla (Merkurius ja Venus) elongaation suuruutta rajoittaa planeetan radan säde. Merkuriuksen suurin elongaatio on 18–28 astetta. Venus voi etääntyä Auringosta 47 asteen päähän. Ulkoplaneetoilla (Mars, Jupiter, ..) elongaatio voi saada kaikki arvot nollan ja 180 asteen välillä. Oppositiossa olevan pikkuplaneetan elongaatio saattaa olla alle 180 astetta., koska sen rata voi poiketa ekliptikan tasosta, eikä siten saata täsmälleen vastakkaista pistettä Aurinkoon nähden.

Epookki
Ajankohta, jolloin määrätyn taivaankappaleen koordinaatit pitävät paikkansa. Koordinaatteja muuttavat kappaleen oman liikkeen lisäksi prekessio ja muiden kappaleiden aiheuttamat häiriöt.

Etenevä liike
Planeetan, pikkuplaneetan tai komeetan normaali liiketila, jossa kappale liikkuu tähtien suhteen lännestä itään eli pohjoisella pallonpuoliskolla oikealta vasemmalle.

Europa
H. Goldsmith löysi pikkuplaneetan 52 Europa 4.2.1858 Pariisissa. Europan halkaisija on 231 km. Europa oli Agenorin tytär ja Cadmusin sisar. Europa-nimellä tunnetaan myös yksi Jupiterin neljästä suuresta Galilein kuista.

Flora-ryhmä
Flora-ryhmän asteroidit sijaitsevat pikkuplaneettavyöhykkeen sisäreunan lähellä 2,2 AU:n etäisyydellä Auringosta. Eräs Kirkwoodin rako erottaa ryhmän muusta pikkuplaneettavyöhykkeestä. Flora-ryhmää ei pidetä todellisena pikkuplaneettaperheenä, jonka jäsenillä on yhteinen alkuperä.   Pikkuplaneetta 8 Flora on tämän ryhmän nimikkokappale.  J. R. Hind löysi sen 18.10.1847 Lontoossa. Floran halkaisija on 141 km. Flora oli kreikkalais-roomalaisessa mytologiassa kukkien ja puutarhojen jumalatar sekä Zephyruksen vaimo.

Ganymed
W. Baade löysi pikkuplaneetan 1036 Ganymed 23.10.1924 Bergedorfissa. Ganymedeen halkaisija on 40 km. Se kuuluu Amor-pikkuplaneettojen joukkoon. Ganymed oli Olympoksella jumalten juomanlaskija.

Geographos
R. Minkowski ja A. Wilson löysivät kahden kilometrin läpimittaisen pikkuplaneetan 1620 Geographos 14.9.1951 Palomarin observatoriossa. National Geographic Societyn mukaan nimetty pikkuplaneetta kuuluu Apollo-pikkuplaneettoihin.

Hektor
A. Kopff löysi pikkuplaneetan 624 Hektor 10.2.1907. Hektor on suurin troijalaisista pikkuplaneetoista. Hektor oli Priamuksen poika, Andromachen puoliso ja troijalaisten sankari, jonka Achiller surmasi.

Hermes
Pikkuplaneetta 69230 (1937 UB) Hermes oli vuosikymmeniä kadoksissa. K. Reinmuth löysi sen vuonna 1937, jolloin se ohitti Maan 800 000 km:n etäisyydeltä. Hermes saavutti magnitudin 8 ja liikkui 5 astetta tunnissa. Muutaman päivän kuluttua sitä ei voitu enää havaita. Hermes löytyi uudelleen vasta lokakuussa 2003, jolloin Lowellin observatoriossa työskentelevä B. A. Skiff löysi sen LONEOS-projektin infrapunakuvista. Suomalaisista havaitsijoista Veijo Kallio, Arto Oksanen ja Jari Suomela valokuvasivat Hermeksen lokakuussa 2003. Hermes osoittautui muodostuvan kahdesta toisiaan kiertävästä alle puolen kilometrin läpimittaisesta kappaleesta. Hermes oli kreikkalaisten tarustossa jumalten sanansaattaja sekä Zeuksen ja Maian poika.

Hidalgo
Walter Baade löysi pikkuplaneetan 944 Hidalgo 31.10.1920. Hidalgon halkaisija on 40 - 60 km ja rata hyvin epäkeskinen. Pienin etäisyys Auringosta on noin 2 AU:ta ja suurin noin 9,7 AU:ta. Radan kaltevuus Maan ratatasoon nähden on 42 astetta. Hidalgo voi olla entinen komeetta, jonka haihtuvat aineet ovat loppuneet. Saksalainen Mexicossa havainnut auringonpimennysryhmä kunnioitti nimellä mexicolaista itsenäisyystaistelijaa Miguel Hidalgo y Costillaa (1753 - 1811).

Inklinaatio
Pienellä i-kirjaimella merkitty suure, joka kertoo pikkuplaneetan radan kaltevuuden Maan ratatasoa vasten. 

Io (2)
H. F. Peters löysi pikkuplaneetan 85 Io 19.9.1865 Yhdysvaltojen New Yorkin osavaltion Clintonissa. Io oli kreikkalaisessa mytologiassa joen kuninkaan Inachusin tytär. Inachus taas oli Oceanuksen poika.  Io-nimellä tunnetaan myös yksi Jupiterin neljästä suuresta Galilein kuista.

Juno
Juno on löytöjärjestyksessä kolmas pikkuplaneetta. Lilienthalissa asunut K. Harding löysi Junon 1.9.1804. Lilienthal on noin 10 km koilliseen nykyisen Bremenin keskustasta. Pikkuplaneetan 3 Juno halkaisija on 244 km. Juno on erityisen hyvin nähtävissä vuonna 2005. Juno oli roomalaisten tarustossa kaikkien jumalten kuningatar, Saturnuksen ja Rhean tytär, Jupiterin vaimo, Marsin, Heben, Lucinan ja Vulkanuksen äiti sekä Cereksen sisar.

Konjunktio
Pikkuplaneetta on konjunktiossa silloin, kun se on Maan ja Auringon välisen viivan jatkeella Auringon takana. Koska pikkuplaneetat eivät yleensä kierrä Aurinkoa samassa tasossa kuin Maa, pikkuplaneetta on konjunktion aikana jonkin verran Auringon ylä- tai alapuolella.

Lowell Observatory
Flagstaffissa, Arizonassa sijaitseva Pervival Lowellin vuonna 1894 perustama tähtitieteellinen observatorio. Clyde Tombaugh löysi täällä Pluton vuonna 1930. Observatoriossa on useita yli puolimetrisiä kaukoputkia. Lowellin Observatorio ylläpitää pikkuplaneettojen rataelementtien tietokantaa, jossa on kymmenien tuhansien numeroitujen pikkuplaneettojen ratatietojen lisäksi lukuisten numeroimattomien pikkuplaneetojen tiedot.

Minor planet
Pikkuplaneetan englanninkielinen nimitys. Planeettaa pienempi Aurinkoa kiertävä kappale, josta ei irtoa merkittäviä määriä kaasuja ja pölyä. Suurimman pikkuplaneetan, Cereksen tyypiksi on määritelty planeetan uusimmän määrittelyn vuoksi Kääpiöplaneetta. Cereksen halkaisija on runsaat 900 kilometriä. Asteroidin koon alarajan määrittely on vaikeaa. Pienin kirjallisuudessa mainittu asteroidi on 1998 KY26, jonka halkaisijaksi on ilmoitettu noin 30 metriä. Jos Maan lähellä liikkuvaa pientä kappaletta ei voi havaita kaukoputkilla, kappale on meteoroidi.

Nemesis
Pikkuplaneetalla 128 Nemesis on kaksi toisistaan riippumatonta löytäjää. J. C. Watson löysi sen 25.11.1872 Ann Arborissa. A. Borrelly löysi sen 5.12.1872 Marseillesissa. Nemesis oli roomalaisten koston jumalatar sekä Erebusin ja Nyxin tytär.
Nysa
H. Goldsmith löysi pikkuplaneetan 44 Nysa 27.5.1857 Pariisissa. Nysan albedo eli valon heijastukyky on huomattavan suuri eli lähes 40 prosenttia. Pikkuplaneetta on 43 km:n läpimittainen Nysa-Polana-pikkuplaneettaperheen nimikkoasteroidi. Ryhmän jäsenet kiertävät Aurinkoa 2,4-2,5 tähtitieteellisen yksikön etäisyydellä. Ratojen kaltevuudet Maan ratatason suhteen ovat pieniä.

Kreikkalaisen taruston viinin jumalan Dionysoksen kasvatus oli uskottu Nysa-vuorella asuvien nymfien huoleksi. Vuoren on ehdotettu sijaitsevan Etiopiassa, Anatoliassa, Libyassa ja Intiassa. Etelä-Puolassa on Nysan kaupunki ja kolme Nysa-jokea.
Alkuun

Okkultaatio
Tähdenpeitto, joka on tapahtuma, jossa Kuu, planeetta, pikkuplaneetta tai planeetan kuu peittää tähden tai aurinkokunnan muun kappaleen. Tämän määritelmän mukaan auringonpimennys on tähdenpeiton erikoistapaus. Kuunpimennys ei ole tähdenpeiton erikoistapaus, koska Kuuta ei pimennä mikään kappale, vaan Maan varjo.
Oppositio
Aurinkoa kiertävän kappaleen asema, jossa se näkyy Maasta katsottuna vastakkaisella puolella taivasta kuin Aurinko.
Oppositiovaikutus
Pikkuplaneetan ylimääräinen kirkastuminen opposition aikana. Osa tästä kirkastumisesta selittyy varjojen katoamisena, kun Aurinko paistaa pientenkin kolojen pohjaan.
Oppositiosilmukka
Maan ja ulkoplaneetan tai pikkuplaneetan suhteellinen liike. Nopeammin liikkuva Maa "saavuttaa" ulompana kiertävän kappaleen, joka näyttää pysähtyvän ja liikkuvan aikaisempaan liikesuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan. Kun Maa on liikkunut noin puoli kierrosta, ulompi kappale pysähtyy jälleen ja alkaa liikkua alkuperäiseen suuntaansa. Planeetan tai pikkuplaneetan taustataivasta vastaan piirtämä kuvio on jokin väännetyn S-kirjaimen muoto.
Alkuun

Pallas
Toisena löydetty pikkuplaneetta. Heinrich Olbers löysi Pallaksen 28.3.1802. Pallaksen läpimitta on 523 km. Pallaksen radan kaltevuus ekliptikaan nähden on huomattavan suuri, noin 35 astetta. Pallas oli kreikkalaisten viisauden, sodan ja taiteiden jumalatar.
Peittyminen
Tähdenpeiton se vaihe, jossa tähti katoaa Kuun taakse.
Periheli
Aurinkokunnan kappaleen radan Aurinkoa lähinnä oleva piste. Kappaleen etäisyyttä Aurinkoon perihelin aikana merkitään kirjaimella q.
Phase angle
Englanninkielinen vaihekulman nimitys. Vaihekulma on kulma Aurinko - pikkuplaneetta - Maa. Kulma on pienimmillään pikkuplaneetan opposition aikana. Vaihekulma on pieni myös pikkuplaneetan konjunktion aikana. Koska useimmat pikkuplaneetat eivät kierrä Aurinkoa Maan ratatasossa, vaihekulma ei ole nolla opposition aikana.
Pikkuplaneetta
Planeettaa pienempi Aurinkoa kiertävä kappale, josta ei irtoa merkittäviä määriä kaasuja ja pölyä. Suurimman pikkuplaneetan, Cereksen (nykyään Kääpiöplaneetta) halkaisija on runsaat 900 kilometriä. Pikkuplaneetan koon alarajan määrittely on vaikeaa. Pienin kirjallisuudessa mainittu pikkuplaneetta on 1998 KY26, jonka halkaisijaksi on ilmoitettu noin 30 metriä. Jos Maan lähellä liikkuvaa pientä kappaletta ei voi havaita kaukoputkilla, kappale on meteoroidi.
Pikkuplaneetan aiheuttama tähdenpeitto
Himmeä pikkuplaneetta kulkee kirkkaamman tähden editse. Parhaassa tapauksessa tähti katoaa joksikin aikaa näkyvistä. Tapahtuma on havaittavissa Maan pinnalla kapealla vyöhykkeellä, jonka leveys on yleensä hieman peittävän kappaleen halkaisijaa suurempi, tyypillisesti muutamia kymmeniä kilometrejä. Lukuisista paikoista tehtyjen tarkkojen havaintojen avulla saadaan määrättyä pikkuplaneetan koko ja muoto.
Alkuun

Quetzalcoatl
Pikkuplaneetta numero 1915. A. G. Wilson löysi tämän 0,4 km:n läpimittaisen asteroidin 9.3.1953 Palomarin observatoriossa. Amor-ryhmään kuuluva pikkuplaneetta ohitti löytämisensä aikana Maan läheltä. Tämä pikkuplaneetta on aina hyvin himmeä. Quetzalcoatl oli Toltec-kansan viisauden ja kulttuurin jumala.
Alkuun

Rataelementit
Pikkuplaneetan ellipsirataa kuvaavat suureet:
Suure    Tunnus
Isoakselin puolikas    a
Eksentrisyys    e
Radan kaltevuus ekliptikaa vastaan    i
Nousevan solmun pituus    iso omega tai O
Perihelin argumentti    pieni omega tai w
Kiertoaika    P
Perihelissä olon aika    T
Keskianomalia    M

Viimeksimainittu suure korvaa usein perihelissäolon ajankohdan. Kiertoaikaa ei aina ilmoiteta, koska se voidaan laskea isoakselin puolikkaan avulla. Lisäksi tarvitaan tieto elementtien epookista eli ajankohdasta, jolloin häiriöiden takia muuttuvat elementit pitävät täsmälleen paikkansa. Epookki ilmoitetaan joko kalenterin mukaisena päivämääränä tai juliaanisena päivämääränä. Nousevan solmun pituuden ja perihelin argumentin symbolit korvataan usein lyhenteillä node ja peri.

Alkuun

Sivuava tähdenpeitto
Tapahtuma, jossa tähti ohittaa Kuun aivan reunaa sivuten. Jos tapahtuma sattuu Kuun eteläisellä reunalla, tähti peittyy mahdollisesti useaan kertaan Kuun reunan vuorten taakse ja näkyy lyhyitä aikoja vuorten välisistä laaksoista. Useissa eri paikoissa tehdyistä havainnoista saadaan aikaisempiin havaintoihin yhdistämällä selville Kuun reunan pinnanmuotoja. Kuun pohjoisreuna on eteläreunaa sileämpi, joten tähti ei peity kovin usein Kuun reunan vuorten taakse. Sivuamisen kohde voi olla myös planeetta tai pikkuplaneetta.
Solmu
Pikkuplaneetan radan se kohta, jossa pikkuplaneetta siirtyy ekliptikan tason eteläpuolelta pohjoispuolelle tai pohjoispuolelta eteläpuolelle. Edellisessä tapauksessa kyse on nousevasta ja jälkimmäisessä tapauksessa laskevasta solmusta.
Suuntakulmat
Kulma, joka määrittelee kahden kappaleen keskinäisen aseman valittuun perussuuntaan nähden. Kuun taakse peittyvän tähden peittymiskohdan ilmoittamiseen on määritelty neljä suuntakulmaa. Kulman kärki sijoitetaan aina Kuun kiekon keskipisteeseen.
Suuntakulma PA (Position Angle)
Useimmiten käytetyn suuntakulman perussuuntana on taivaanpallon pohjoisnavan suunta. Kulma mitataan pohjoisesta idän, etelän ja lännen kautta. Kuu kulkee tähtien suhteen keskimäärin suuntaan 90 astetta eli paljain silmin katsottuna pohjoisella pallonpuoliskolla vasemmalle.
Suuntakulma CA (Cusp Angle)
Kulman vertailukohtana on joko Kuun kiekon pohjoinen (N) tai eteläinen (S) sirpin kärki. Täydenkuun aikana kärki voi olla itäinen (E) tai läntinen (W), koska tällöin Kuu on joko Auringon ja Maan välisen viivan etelä- tai pohjoispuolella eli Kuun napojen lähellä näkyy varjoja. Muista suuntakulmista poiketen, kulma CA voi olla nagatiivinen. Tämä tarkoittaa sitä, että tapahtuma sattuu Kuun kirkkaan reunan puolella.
Suuntakulma WA (Watts Angle)
Peittymispaikka voidaan ilmoittaa myös Kuun pohjoisnavan suunnan suhteen. Kulman nimi viittaa Kuun reuna-alueiden tutkijaan. Kulmaa käytetään Kuun kiekon reuna-alueiden tutkimuksen yhteydessä.
Suuntakulma VA (Vertex Angle)
Viimeinen suuntakulmista mitataan zeniitin suunnan suhteen.
Alkuun

Taantuva liike
Pikkuplaneetan liikesuunta opposition molemmin puolin. Tällöin pikkuplaneetta näyttää liikkuvan taivaalla tähtien suhteen idästä länteen eli pohjoisella pallonpuoliskolla vasemmalta oikealle. Liikkeeseen yhdistyy pohjois-etelä-suuntainen liike. Näiden yhteisestä vaikutuksesta pikkuplaneetta piirtää taivaalle silmukan, S-kirjaimen tai Z-kirjaimen.
Titiuksen ja Boden laki
Aurinkokunnan mittasuhteisiin liittyvä matemaattinen kaava, jonka mukaan planeettojen etäisyydet Auringosta voidaan laskea. Tämä laki tunnetaan myös nimellä Boden laki.
Planeettojen etäisyydet noudattavat kaavaa: D = 0,4 + 0,3 * N. D on planeetan etäisyys Auringosta tähtitieteellisinä yksikköinä. N on planeetan järjestysluvusta riippuva kerroin. Merkuriukselle N on nolla, Venukselle 1, Maalle 2, Marsille 4, pikkuplaneetalle Ceres 8, Jupiterille 16, Saturnukselle 32, jne. Kaavan laati J. Titius vuonna 1766. J. E. Bode julkaisi sen muutamaa vuotta myöhemmin. Koska etäisyydellä 2,8 ei ollut planeettaa, sellaisen etsimiseksi perustettiin kansainvälinen tutkijaryhmä.

Transit
Taivaankappaleen kulku pintana näkyvän kappaleen pinnan editse. Tapahtuman suomenkielinen nimitys on ylikulku. Jupiterin suurimmat kuut näkyvät säännöllisesti Jupiterin pinnan edessä. Merkurius ja Venus kulkevat ajoittain Auringon pinnan editse. Etenkin Venuksen ylikulkujen avulla on määritetty Auringon parallaksia eli kulmaa, jossa Maan säde näkyy Auringosta katsottuna. Tästä taas on saatu laskettua aurinkokunnan mittsuhteet Keplerin lakien avulla.
Troijalaiset pikkuplaneetat
Troijalaiset pikkuplaneetat kiertävät Aurinkoa kahdessa ryhmässä 60 asteen päässä Jupiterista. Toinen ryhmä troijalaisista kiertää Jupiterin edellä ja toinen ryhmä Jupiterin jäljessä. Troijalaisten pikkuplaneettojen radat vaeltavat 45 asteen etäisyydeltä 80 asteen etäisyydelle Jupiterista. Yksi jakso kestää 150 - 200 vuotta. Ensimmäiseksi löydetty troijalainen pikkuplaneetta on 588 Achilles.
Myös Maalta ja Marsilta on löydetty troijalaisten pikkuplaneettojen tavoin käyttäytyviä pikkuplaneettoja.

Tähdenpeitto
Tähdenpeitto on tapahtuma, jossa Kuu, planeetta, pikkuplaneetta tai planeetan kuu peittää tähden tai aurinkokunnan muun kappaleen. Tämän määritelmän mukaan auringonpimennys on tähdenpeiton erikoistapaus. Kuunpimennys ei ole tähdenpeiton erikoistapaus, koska Kuuta ei pimennä mikään kappale, vaan Maan varjo.
Tähdenpeittoennuste
Taulukko, joka antaa tietoja määrätyltä paikalta nähtävistä tähdenpeitoista. Taulukko sisältää vähintään päivämäärän ja kellonajan, jolloin tähti peittyy Kuun taakse tai tulee esiin Kuun takaa. Muina tietoina saattavat olla tapahtuman laatu, tähden nimi, spektriluokka, kaksoistähtikoodi, magnitudi, Kuun elongaatio, Kuusta valaistuna näkyvä osuus, Auringon ja Kuun korkeudet, Kuun atsimuutti, useita suuntakulmia sekä korjauskertoimet. Käytettävissä oleva tila määrää, mitä tietoja ennusteessa on. Jäljempänä on näiltä sivuilta saatava ennuste Lappeenrannassa toukokuussa 2004 havaittavista tähdenpeitoista. Tähden numero viittaa tähden tietoihin Zodiacal Catalogue -luettelossa. Planeettojen tiedot ennusteita laativa ohjelma saa muualta.
Pituus 28 10' 48" E, Leveys 61° 3' 30" N

pv   kello    P  tähti  mag  val    Kuun  CA    PA    A    B   nimi tai huom
    h  m  s                  %    h ats   o     o   m/o  m/o
01  22.40.42  D   1749  6,0  88+  31 181  77N  104  +1,1 -0,3
03   1.02.20  D   1874  7,7  95+  21 206  44N   69  +1,5 -0,6
04  23.40.50  R   2111  6,9   0E  10 160  34U  316  +0,6 +0,1  kuunpimennys
21  14.56.39  D  Venus -4,4   5+  56 182  50N   41  +1,0 +2,0  kesto 154 s
21  15.52.43  R  Venus -4,4   5+  54 204 -46N  305  +1,1 -2,1  kesto 153 s
Täydellinen tähdenpeitto
Tapahtuma, jossa tähti peittyy Kuun taakse niin, että se pysyy Kuun takana vähintään kolme minuuttia.
Alkuun

Ursa
Ursa on pikkuplaneetta numero 1838. P. Wild löysi sen Zimmerwaldissa 20.10.1971. Pikkuplaneetta on nimetty löytäjän vaimon, Ursulan, heidän poikansa, Ursin ja Bernen karhujen mukaan. Nimellä ei ole mitään tekemistä tähtitaivaan karhujen tai Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan kanssa.
Alkuun

Vaihekulma
Kulma Aurinko - pikkuplaneetta - Maa. Kulma on pienimmillään pikkuplaneetan opposition aikana. Vaihekulma on pieni myös pikkuplaneetan konjunktion aikana. Koska useimmat pikkuplaneetat eivät kierrä Aurinkoa Maan ratatasossa, vaihekulma ei aina ole nolla opposition aikana.
Vesta
H. Olbersin vuonna 1807 löytämä pikkuplaneetta numero 4. Sen halkaisija on noin 500 km. Vesta on kolmanneksi suurin pikkuplaneetta. Se voidaan toisinaan nähdä paljain silmin. Vestan albedo on 25 prosenttia. Vesta oli roomalaisten Vestan neitsyiden suojelijatar, tulen jumalatar ja Cereksen sisar.
Alkuun

Winchester
Winchester on pikkuplaneetta numero 747. Sen halkaisija on 204 km. J. H. Metcalf löysi sen 7.3.1913 Winchesterissä. Tämä asteroidi on nimetty Yhdysvaltojen Massachusettsin osavaltiossa olevan löytäjän kotikaupungin mukaan.
Alkuun

Xanthippe
Xanthippe on pikkuplaneetta numero 156. J. Palisa löysi sen 22.11.1875 Adrian meren pohjoisrannalla Polassa. Xanthippe (Ksantippa) oli kreikkalaisen filosofin Sokrateen vaimo.
Xerxes
Xerxes on pikkuplaneetta numero 7211. C. J. van Houten ja I. van Houten-Groeneveld löysivät tämän pikkuplaneetan 25.3.1971 Palomarin observatoriossa. Xerxes I (519 - 465 eKr.) oli Persian kuningas ja Dariuksen ja Atossan poika. Xerxes jatkoi sotaa kreikkalaisia vastaan, mutta kärsi tappion Salamin meritaistelussa vuonna 480 eKr. sekä seuraavana vuonna kahdessa maataistelussa.
Alkuun

Ylppö
Ylppö on pikkuplaneetta numero 2846. Liisi Oterma löysi sen 12.2.1942 Turussa. Pikkuplaneetta on nimetty arkkiatri Arvo Ylpön (1887 - 1992) mukaan.
Alkuun

Zodiacal Catalogue
James Robertsonin vuonna 1940 laatima eläinradan lähistön tähtien (tähtien ekliptikaaliset leveydet ovat pienempiä kuin 8 astetta) tietoja sisältävä tähtiluettelo. Se julkaistiin nimellä Volume X, Part II, of Astronomical Papers prepared for the use of the American Ephemeris and Nautical Almanac. Tämä luettelo sisältää 3539 tähteä. Magnitudiin 7,0 saakka luettelo on täydellinen. 313 tähteä ovat himmeämpiä kuin magnitudi 8,5. Luettelo on nykyään saatavissa myös magneettisessa muodossa.
Alkuun