Zeniitti

Tähtiharrastuksen verkkolehti

Kuuhun syntyi uusi kraatteri

Matti Helin

Kuusta löytyi uusi ja melko kookas törmäyskraatteri. Kraateri on saanut nimekseen McGetchin. Tämän tuoreen osuman voi hyvissä olosuhteissa havaita jopa tavallisella kaukoputkella. Mutta mistä kraateri löytyy ja milloin se syntyi?

Kraatteri syntyi keväällä 2024, kun joko pieni asteroidi tai komeetta törmäsi Kuun pintaan. Tarkkaa osumapäivämäärää ei tiedetä, mutta NASA:n LRO-luotaimen ennen ja jälkeen törmäyksen otettujen kuvien perusteella tapahtuma ajoittuu 11. huhtikuuta ja 22. toukokuuta väliselle ajalle. Törmääjän kooksi on arvioitu noin 10–20 metriä.

Itse kraatterilla on leveyttä noin 222 metriä ja syvyyttä noin 43 metriä. Tutkimusten mukaan näin suuri kraatteri syntyy Kuuhun keskimäärin vain noin kerran 130 vuodessa, joten kyseessä on melko harvinainen löytö.

Miten löytö tehtiin?

Vaikka törmäys tapahtui keväällä 2024, kraatteri löydettiin vasta 24. lokakuuta 2025. Löydön teki Robert Wagner, joka käsitteli NASA:n Lunar Reconnaissance Orbiter -luotaimen kuvia. Vertaamalla eri ajankohtina otettuja otoksia hän huomasi Kuun pinnalla kirkkaan alueen, jota ympäröi tumma halo. Kirkas kohta oli törmäyksessä ympäristöön sinkoutunutta vaaleaa kiviainesta. Kun vanhoja ja uusia kuvia verrattiin keskenään, alueella näkyi selvä muutos.

Tuoreista Kuun törmäyksistä saadaan ilmeisen harvoin näin tarkkaa tietoa. Tällä kertaa tutkijoilla on käytettävissään kuvat samasta alueesta sekä ennen törmäystä että sen jälkeen. Vaikka LRO-luotaimen tehtävän aikana on löydetty jo yli tuhat uutta kraatteria, McGetchin on niistä selvästi suurimpia.

Sijainti ja sen näkyminen Maasta käsin

McGetchin -kraateri sijaitsee Kuun Maasta näkyvällä puolella lähellä itäistä reunaa. Kraateri on heti Mare Spumansin, “Vaahtojen meren” itäpuolella. Itse kraatteria, eli törmäyksen aiheuttaman räjähdyksen aikaansaamaa kuoppaa ei voi erottaa Maasta käsin harrastajakaukoputkella. Kuitenkin iskun lennättämä vaaleampi kiviaines voi hyvissä olosuhteissa antaa epäsuoraa tietoa tämän upouuden kraaterin olemassaolosta.

Alueella on muutamia muitakin vaaleita, nuoria kraatereita, joihin sen voi sekoittaa. Koska McGetchin -kraateri on lähellä Kuun itäreunaa, libraatio vaikutta paljon alueen näkymiseen.

Lähde: Spaceweather.com

Kraateria, tai pikemminkin törmäysjälkeä, kannattaa etsiä lähellä täydenkuun aikaa. Tällöin vaalea heiteaine näkyy parhaiten. Hyvänä esimerkkinä tästä on Tycho -kraaterista lähtevät pitkät, vaaleat säteet. Nämä, kuten muutkin nuoremmat iskujäljet näkyvät täyden kuun aikaan parhaiten kahden tekijän ansiosta. Ensinnäkin täydenkuun aikaan Maasta katsottuna Kuun pinnalle ei synny häiritseviä varjoja. Ilman varjoja vaalea heitemateriaali erottuu puhtaana ja selkeänä kontrastina tummempaa maaperää vasten.

Toinen syy on niin sanottu oppositiovaikutus eli takaisinsironta. Säteiden hieno pöly heijastaa valoa tehokkaasti suoraan tulosuuntaansa kohti, joka saa vaaleat alueet loistamaan kirkkaasti muuhun ympäristöön verrattuna.

Kraaterista on tehty tähän mennessä jo useita valokuvahavaintoja, joista ohessa muutama:

1

2

3

Suomesta käsin kraateria ei ole vielä havaittu. Oletettavasti tähän kuitenkin tulee muutos lähikuukausien aikana. Suomessa parhaat ajankohdat kraaterin etsimiseen ovat kevättalven illat ensimmäisestä puolikuusta täyteenkuuhun asti. Tällöin Kuu on Suomesta käsin korkeimmillaan, jolloin ilmakehän väreily on melko maltillista. Helppoa havaitseminen ei tule olemaan, mutta hyvän seeingin aikaan, isolla kaukoputkella ja suurta suurennosta käytettäessä McGetchin tullaan havaitsemaan.

Onnea metsästykseen!

Lähteet:

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *