Matti Helin
Halohuhtikuu on usein ollut monelle ilmakehän ilmiöiden tarkkailijalle yksi vuoden kohokohdista. Kevättaivaalla onkin usien näkynyt kauniita, koko taivaan peittäviä halonäytöksiä. Vuoden 2026 huhtikuu oli kuitenkin hienoinen pettymys. Haloja ei nähty joka päivä, eikä mukaan mahtunut kovinkaan mainittavia näytöksiä. Tästä huolimatta Taivaanvahtiin saatiin hieno määrä mallikkaita halohavaintoja.
Koko taivaan laajuisia, kirkkaita näytöksiä tänä huhtikuuna ei päästy näkemään yhtäkään. Sama ilmiö leimasi jo vuoden 2025 halohuhtikuuta, jolloin kirkkaat koko taivaan näytökset loistivat myös poissaolollaan.
Huhtikuun ensimmäisenä päivänä nähtiin muun muassa mukava pyramidihalonäytös. Pinotuista kuvista löytyi kuusi pyramidihalorengasta sekä 22 asteen rengas.
Kuva: Timo Nevala, Kurikka
Koko taivaan laajuisia, kirkkaita näytöksiä tänä huhtikuuna ei päästy näkemään yhtäkään. Onneksi toki muuten kauniita haloja taivaalla esiintyi. Esimerkkinä Kuusamossa 7.4. näkynyt Parryn kaari:
Kuv: Jonna Juulia Syväoja
Keinovalopilareita on nähty monena huhtikuuna, eikä vuosi 2026 ollut poikkeus. Petri Martikainen kuvasi hienot pilarit Juvalla 14.4.
Kuva: Petri Martikainen
Huhtikuun viimeisen havainnon teki Maritta Kinnunen. Hän kuvasi Saarijärvellä 22 asteen renkaan Auringon ympärillä.
Kuva: Maritta Kinnunen
Halohuhtikuu numeroina
Halohavaintoja kertyi taivaanvahtiin mukava määrä, kaikkiaan 204 kappaletta. Eniten halohavaintoja tallennettiin huhtikuun 29. päivänä.
Tänä vuonna havaintoja ei saatu kaikille päivämäärille. Puuttuvat päivät olivat 2. – ja 13. huhtikuuta.
Vuosien 2025 ja 2026 välillä on havaittavissa selvä pudotus niin kokonaishavainnoissa kuin aktiivisten havaitsijoiden määrässä.
| Halohuhtikuu 2025 | Halohuhtikuu 2026 | Muutos / Huomiot | |
| Havaintojen kokonaismäärä | 319 | 204 | -36 % (115 havaintoa vähemmän) |
| Päivät ilman havaintoja | 1 päivä (23.4.) | 2 päivää (2.4. ja 13.4.) | |
| Paras havaintopäivä | 10. huhtikuuta | 29. huhtikuuta |
Kymmenen aktiivisinta havaitsijaa vastasivat yli puolesta kaikista havainnoista, peräti 127:stä. Yksilöityjä havaitsijoita osallistui 56. Nimettömiä havaintoja tallennettiin viisi kappaletta. Tämän vuoden top kolmosen muodosti Maritta Kinnunen, Jukka Oravasaari ja Petri Martikainen.
Halohuhtikuu oli kuitenkin kaiken kaikkiaan onnistunut tempaus, vaikka halotarjontansa puolesta se jättikin hieman laimean maun. Kirkkaat koko taivaan halonäytökset loistivat poissaolostaan, ja kuukausi oli kuin toisinto edellisvuodesta, joskin vielä pykälää vaisumpi.
Tämä kehitys on omalla tavallaan kiehtova ilmiö. Huhtikuiset halosaaliit ovat jo useamman vuoden ajan tuntuneet hupenevan, ja näytösten laatu on jäänyt kauas menneiden vuosien loistosta. Onko kyse pelkästä tilastoharhasta ja huonosta tuurista sääkorttipakassa, vai onko taustalla todellinen muutos? Vai kultaako aika muistot?
Jos kyse on pysyvämmästä trendistä, kääntyvät katseet vääjäämättä ilmastonmuutokseen. Lämmennyt ilmasto voi vaikuttaa hyvinkin siihen, minkälaisia jääkiteitä yläilmakehässä muodostuu, tai muodostuuko niitä kunnolla lainkaan haloja ajatellen. Toisaalta havaintomääriin vaikuttavat myös ihmisten aktiivisuus, pilvisyys ja satunnaiset muut sääkuviot, joten pelkkien muutamien keväiden perusteella on vaikea vetää lopullisia johtopäätöksiä.
Aika näyttää, mihin suuntaan keväinen halotaivas kehittyy. Toivotaan, että ensi huhtikuussa taivas täytyy optisesti laadukkaista jääkiteistä ja pysyy vapaana liian paksusta, kaiken peittävästä alapilvimössöstä!
