Zeniitti

Tähtiharrastuksen verkkolehti

Kuvauskohteena M31 -Andromedan galaksi

Tomi Mustonen:

Tomi Mustonen on Riihimäkeläinen tähtikuvaaja. Tässä artikkelissa saamme lukea miten hän on eksynyt harrastuksen pariin ja minkälainen projekti on kuvata Andromedan galaksi, M31.

 

Avaruus on kiinnostanut minua aina, mutta kipinä yötaivaan kuvauksiin roihahti kunnolla vasta pari vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran kokeilin kuvata linnunrataa. Olin hyvin vaikuttunut ensimmäisiin tuloksiini normaalilla järjestelmäkameralla, joten yötaivaan havainnointiin ja kuvaamiseen liittyviä artikkeleita, videoita ja blogikirjoituksia tuli ahmittua internetin syövereistä oikein urakalla. Olen aina ihastellut myös syvän taivaan kohteista otettuja kuvia ja ihmetellyt miten ihmeessä näitä kuvia pystytään maan pinnalta käsin ottamaan. Seuraava askel olikin kokeilla itse. Halusin oppia ja onnistua.

M31, eli Andromedan galaksi on yksi kuvatuimpia syvän taivaan kohteita, koska se on yötaivaalla suhteellisen kookas ja helposti havaittavissa oleva kohde. Ja onhan tuo lähinaapurimme myös visuaalisestikin hyvin näyttävä ilmestys.

Tätä galaksia lähdin kuvaamaan illalla3.9.2018Lopen Räyskäläänuudella kalustollani siksi, että M31 on ensimmäinen syvän taivaan kohde,jonka olen kuvannut vain vuotta aiemmin järjestelmäkameralla ja teleobjektiivilla. Nyt moninaisten vaiheiden jälkeen oli vihdoin aika testata uutta kaukoputkikalustoa ja halusin myös vertailukohdan aiemmille järkkärikuvauksille.

Odotukset kuvausyönä eivät olleet kovin korkealla, koska uusi laitteisto oli teknisesti itselleni iso hyppäys eteenpäin normaalista järkkärikuvauksesta seurantapään nokassa. Uuden laitteiston hankin oikeastaan jo vuosi sitten, mutta viime vuoden syksyiset illat olivat järjestäen joko pilvisiä tai muuten itselläni varattuja,joten kaukoputkikuvaukset jäivät sitten odottelemaan otollisempia aikoja. Vaikka kuvaamaan en heti päässyt, tuli aihetta opiskeltua koko ajan lisää ja laitteistoakin rakentelin talven ja kevään aikana rauhassa valmiimmaksi.

Syvän taivaan kuvausta kuun valossa, Kuva: Tomi Mustonen

 

Laitteistohankintoja

Jalustaksi valikoitui tukeva Skywatcher EQ6-RPro, jonka kantokyky riittänee omassa harrastelussani hyvin pitkälle. Ensimmäisen teleskooppini suhteen tein harkintaa pidempään. Halusin hyvää kuvanlaatua, keveyttä sekä polttovälin,joka soveltuu hyvin aloittelijalle syvän taivaan kohteisiin. Joudun yleensä myös liikkumaan pimeämmille alueille kuvaamaan, joten rakenteellinen kestävyyskin oli iso valintakriteeri. Näiden asioiden pohjalta kuvausteleskoopiksi tuli linssiputki Skywatcher Evostar 80 ED APO, Skywatcherin omalla x0.85 reducerilla terästettynä.Tällä yhdistelmällä polttoväliksi muodostuu 510mm aukkosuhteella f/6.3.Kamerana tässä kuvassa on muussakin kuvaamisessa käyttämäni modifioimatonFujifilm X-T2, jonka potentiaaliin yökuvauksissa olen ollut positiivisesti yllättynyt. Tällä setillä en ole käyttänyt vielä lisänä mitään filttereitä.

Koska lähdin rakentamaan laitteistoa nimenomaan kuvauksen näkökulmasta, oli myös autoguider hankintalistalla. Putkeksi valitsin TS-Optics Deluxe 60mm linssiputken, jota myydään useammallakin eri brändillä. Valintakriteereinä oli hyvä laatu, valovoima, sekä sopiva 240mm polttoväli. Guidauskameraksi halusin myös herkän ja hyvälaatuisen kameran. Hyvä hinta-/laatusuhde puolsi valinnaksi TS-Optics -brändin TSGM120M monokameran. Tämä kamera on teknisesti sama kuin Altair GPCAM1 mono ja tietokoneella ajureina käytänkin nimenomaan Altairin ajureita.

Koska kirkkaana muistissa ovat myös edellisen syksyn kokeilut ja huuruiset pettymykset, niin hankin molemmille kaukoputkille samalla myös USB-liitännällä olevat AST Optics merkkiä olevat velcro-kiinnitteiset lämmittimet. Lämmitinpannat estävät etulinssin huurtumisen tehokkaasti, mutta vaativat oman virtalähteensä myös. Näitä lämmittimiä ei saa kytkeä suoraan tietokoneeseen.

Kun ylläolevat varusteet olivat kasassa, oli aika miettiä tietokonetta ja sovelluksia. Skywatcherin jalustan käsikapulasta en alunperinkään kovin paljon pitänyt ja koska laitteistoa ohjaamaan oli tarkoitus valjastaa kannettava tietokone, niin käsikapulan tilalle hommasin HitecAstron USB-kaapelin jalustan ja tietokoneen välille. Ja jotta keskustelu tietokoneen kanssa sujuisi,niin sovelluspuolella oli tietenkin asennettava Ascom EQMOD ohjelmisto. Guidausohjelmistona on PHD2,jonka käytön aloittelijakin oppii suhteellisen helposti. Muita käytettyjä ohjelmistoja kuvaukseen oli Stellarium, joka oli myös EQMODin kautta yhdistettynä seurantajalustaan. Kaukoputken liikuttelu haluttuun kohteeseen, suuntauksen synkronointi, sekä kuvauksen suunnittelu on Stellariumin kautta todella helppoa.

Asun aika valosaasteisella alueella Riihimäellä, joten yötaivaan kuvauksiin joudun yleensä liikkumaan pimeämmille alueille. Tällä kertaa kuvasin Lopen Räyskälän lentokentän kupeessa. Sähkön saanti on reissun päällä yksi tärkeä asia. Monta erillistä laitetta kuluttavat yhdessä paljon sähköä ja sen loppuminen kesken kuvaussession on ehkäpä harmillisin asia mitä voi sattua. Kuvausyönä käytössä oli vielä suht. pieni 17Ah apukäynnistinakku, sekä 22000mAhUSB-varavirtamokkula. Nykyisellään kaikki laitteeni saavat virtansa 50Ah 12V AGM Dual akusta, jolloin sähkönsaanti on taattu pitempiinkin kuvauksiin.

Kuva: Tomi Mustonen

 

No miten sujui omasta mielestä? Odotukseni eivät siis olleet korkealla. Olin ensimmäistä kertaa uudella laitteistolla pimeässä ja aikaa pystytykseen, sekä säätämiseen tiesin menevän paljon. Tulin myöhään paikalle ja tiesin myös kuun nousevan myöhemmin taivaalle, joten siksikin oli hieman kiirehdittävä,mikäli haluaisin kuvatakin. Tärkeimpänä mielessä oli kuitenkin, että saan laitteiston kasaan, suunnattua ja guidauksenkin toimimaan. Bonuksena ottaisin joitakin kuvia,jos ehdin. Tässä kaikessa onnistuin mielestäni kohtuullisesti, vaikka guidaus ei täydellinen ollutkaan. Napasuuntauksessa oli siis jotakin, mikä aiheutti ongelmia. Syitä tähän pohdin ja tein ainakin pari huomiota:

  • Pohjantähden etsinputki oli kalibroimatta. Reissun jälkeen tein kalibroinnin ja siinä olikin tosiaan heittoa melkoisesti
  • Tein jalustan vaaituksen käyttämällä jalustan omaa vesivaakaa. Vesivaaka ei ole tehtaalla kalibroitu, eikä näytä oikein

Varsinaisesti kuvaamaan pääsin vasta puolen yön jälkeen ja koska guidauskäyrät näyttivät hieman levottomilta,päädyin yksittäisen ruudun valotusajassa 120 sekuntiin välttääkseni isompien guidausvirheiden näkymisen kuvissa. Kokonaisintegraatioaikaa kertyi vain tunnin verran, koska sitten kuu alkoikin valaista yötaivasta niin voimakkaasti, että päätin lopettaa. Kasassa oli 30kpl 120 sek. valotuksia ISO 1600 herkkyydellä, joten arvelin niistä jonkinlaisen kuvan saavani,mikäli guidaus oli toiminut edes jonkun verran kohtuullisesti. Koska kyseessä oli täysin testinomainen kuvaussessio, jäi myös dark, flat ja bias -ruudut tällä kertaa ottamatta.

Kuva: Tomi Mustonen

Kuvankäsittelyä

Astrokuvauksessa kuvankäsittelyvaihe on mielestäni yhtä mielenkiintoinen ja jännittävä tapahtuma kuin itse kuvaaminenkin. Silloin vasta työ palkitaan, kun vihdoin pääsee oikeasti näkemään miten on onnistunut. Tällä kertaa odotin todella kovasti mitä materiaalista saisin aikaan, koska kyseessä oli ensimmäinen kuvauskerta autoguidatulla laitteistolla.

Siirsin kuvasarjan ensimmäisenä Adobe Lightroomiin tarkastellakseni yksittäisiä ruutuja ja verratakseni niiden eroja. Joissakin yksittäisissä ruuduissa näkyikin pienet seurannan virheet, mutta en lähtenyt edes raakkaamaan ruutuja pois,vaan ajattelin pinoamisen tasoittavan lopputulosta kuitenkin ja niinhän se lopulta menikin.

Pinoamiseen käytän DeepSkyStacker (DSS)ohjelmistoa ja koska DSS ei tue Fujifilmin pakattuja RAF-raakakuvatiedostoja, tein kuvatiedostoille seuraavaksi Lightroomissa exportoinnin DNG-kuvatiedostoiksi. DSS ohjelmaa olen käyttänyt kuvien pinoamiseen jonkin verran ja nyt kun päivitin uuteen versioon niin samalla ajattelin kokeilla pinoamiseen uutta 4.1.1 Live versiota. Pinoaminen sujui tälläkin ohjelmaversiolla suhteellisen nopeasti ja aika perusasetuksin.

Pinoamisen jälkeen syntynyt TIFF-kuvatiedosto meni seuraavaksi Photoshoppiin muokattavaksi. Käytän Adoben Lightroomja Photoshop-ohjelmistoja muutenkin jälkikäsittelyssä, joten astrokuvien muokkauksessa itselleni ne ovat vaivattomin vaihtoehto,kun ei tarvitse opetella täysin uusia ohjelmia. Muokkausprosessini on aika monivaiheinen ja vaatisi ehkä oman juttunsasen avaamiseksi. Tämän tyyppiseen muokkaukseen löytyy Youtubesta hyvä tutoriaali Astrobackyardin Trevor Jonesilla asiasta kiinnostuneille: https://www.youtube.com/watch?v=jqZREcJ54tY

Lopulliseen jälkikäsittelyyn käytän myös Lightroomia, joka on huomattavasti Photoshopia helpompi ja nopeampi perusmuokkausten tekemiseksi.

Syvän taivaan kuvien prosessoinnissa olen aikalailla alkutaipaleella ja jokainen kerta on itselleni opiskelua ja kokeilua,mikä toimii ja mikä ei. Koskaan ei saa täydellistä ja aina on jotain opittavaa. Se tekee tästä harrasteesta varmasti myös niin mielenkiintoisen.

 

M31. Skywatcher Evostar 80 ED APO, Fuji X-T2. Kuva: Tomi Mustonen

https://www.astrobin.com/365281/

Mitä tuli opittua?

Kuvausreissu oli varsin opettavainen monen asian suhteen. Vaikka tämän laitteiston oikea käyttöönotto viivästyi, oli kaikesta säätämisestä ja kuivaharjoittelusta ennen kuvausreissua todella paljon hyötyä. Laitteiston kasaaminen ja purku pimeässä sujui näin suht. mukavasti.

Guidausongelmien takia korostaisin vielä laitteiston kalibroinnin ja suuntauksentarkkuuden välttämättömyyttä. Napasuuntaus pitää olla kohdallaan ja jalusta varmasti suorassa, että seurantaan ei tule liian suuria virheitä. Napasuuntauksen hienosäätöön itselläni seuraava askel on käyttää Sharpcap ohjelmistoa. Hienosäätö voidaan tehdä näin ohjelmallisesti kaukoputkea ja kameraa apuna käyttäen(https://www.sharpcap.co.uk/).

Suuntausta varten omaan varustepakettiin olen nyt lisännyt kunnollisen vesivaa’an, sekä kompassin,jonka avulla voin tehdä jalustan karkean suuntauksen jo valoisaan aikaan. Fujin kanssa kuvaussessioissa päällimmäinen harmistus on, että sovelluspuolella ei juuri löydy tälle merkille tukea.

Kuvaussessiot on hoidettava kameran kanssa manuaalisesti. Kameran kauko-ohjaus onnistuu kyllä Lightroom plug-inin kautta, mutta se vaatisi kentälle aika tehokkaan koneen. Positiivisena asiana taas mielessä se,että Fuji X-sarjan kamerat sopivat hyvin syvän taivaan kuvaukseen. Dynamiikkaa löytyy riittävästi ja pinotuista ruuduista saadaan yksityiskohtia mukavasti esiin.

Kuvausyönä ilmakehässä oli aika paljon myös vesihöyryä,kuun loisteen lisäksi. Lopputulokseen ei näistä yllättäen koitunut kovin paljon haittaa.Kokonaisuutena kuvausreissu oli hyvin onnistunut. Sain paljon tärkeätä oppia ja tietoa itselleni, sekä bonuksena tämän jutun keskiössä olevan kuvan M31 galaksista. Tästä on hyvä jatkaa uusiin seikkailuihin ja syvän taivaan kohteisiin.

Kirkkaita yötaivaan havaintohetkiä kaikille! Tomi Mustonen

 

Astrobin: www.astrobin.com/users/tomi_mustonen/

Instagram: @tomi_mustonen

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *