Zeniitti

Tähtiharrastuksen verkkolehti

Jupitersaalis 2022–2023

Jupitersaalis 2022–2023

Paula-Christiina Wirtanen ja Veikko Mäkelä:

Jupiterista saatiin kauden aikana varsin mainio havaintosaalis. Havainnoista löytyy monia tuttuja yksityiskohtia aina Suuresta punaisesta pilkusta vähemmän näyttäviin ovaaleihin.

Jupiter on noussut vähitellen muutamien vuosien tauon jälkeen mukavalle korkeudelle havaittavaksi loppukesästä. Ailahtelevasta säästä huolimatta Jupiterista saatiinkin kohtuullisesti varsin laadukkaita havaintoja.

Jo havaintokauden alussa voitiin todistaa Jupiterin kuiden heittämiä varjoa planeetan pinnalla – tai siis oikeammin kaasukehän pinnalla.

Varhain tiistaiaamuna 9. elokuuta Lasse Ekblom onnistui kuvaamaan Ganymedeen varjon kulun Jupiterissa (kuva 1). Varjon alueella Jupiterista oli siis nähtävillä auringonpimennys. Koska oppositioon oli vielä aikaa, kuun varjo lankesi varsin sivusta planeetan pilvikerroksiin ja niinpä itse Ganymedeskin on hienosti mukana kuvassa Jupiterin vierellä.

Suuri punainen pilkku ei ole näkyvillä, mutta Jupiterin kaasukehän yksityiskohtia erottuu muuten selvästi. Kuvaan on merkitty Jupiterin selkeimmät vyöt NEB (Pohjoinen ekvaattorivyö) ja SEB (Eteläinen ekvaattorivyö). Artikkelin kuvissa etelä on ylhäällä ja itä oikealla.

Tomi Kurri oli myös varhain liikkeellä lauantaina 30.heinäkuuta (kuva 2). Seeing-olosuhteet olivat vaihtelevat, mutta Europa-kuun varjo erottuu kuitenkin pinnalta. Tarkasti katsomalla itse Europakin erottuu himmeästi planeetan viereltä.

Juha Ojanperän piirroksessa 3.9. (kuva 3) SEB:ssä näkyvä musta läiskä on puolestaan Ion varjo. Havaintokertomuksessaan hän toteaa: ”Ion ylikulku oli käynnissä havaintoni aikana, mutta itse kuu ei erottunut, ainoastaan sen varjo näkyi.”

Kuva 1. Jupiter 9.8.2022 klo 4.28. CM I = 254°, CM II = 240°, CM III = 158°. SCT280/2800, Neptune-C II, IR-Pass 685 nm, IR-UV-cut. Kuva: Lasse Ekblom. Klikkaamalla saat artikkelin kuvat suurempina.

Jupiterin nopea pyörimisliike on myös helposti huomattavissa, mikäli kohdetta jaksaa tutkia hieman kauemminkin kaukoputkellaan. Selkeästi erottuva yksityiskohta, kuten Suuri punainen pilkku, liikkuu selvästi jo noin kymmenen minuutin kuluessa.

Antti Taskinen kuvasi animaation Jupiterin pyörimisestä noin kahden tunnin ajalta 20.8.2022 kello 1.35–3.40 (kuva 4). Videon loppupuolelta esille tuleva Kuu on Ganymedes.

NEB erottuu erittäin selvästi ja pohjoisessa ekvaattorivyössä erottuikin koko havaintokauden ajan monenlaisia yksityiskohtia niin valokuvissa kuin visuaalisestikin.

Kuva 4. Jupiter 20.8.2022 klo 1.35–3.40. SCT280/2800, ADC-dispersiokorjain, Baader UV/IR-cut-suodin, ZWO ASI224MC. Animaatio: Antti Taskinen.

Kuva 4. Jupiter 20.8.2022 klo 1.35–3.40. SCT280/2800, ADC-dispersiokorjain, Baader UV/IR-cut-suodin, ZWO ASI224MC. Animaatio: Antti Taskinen.

Eteläinen ekvaattorivyö

Jupiteria havaittaessa kannattaa huomata ekvaattorivöiden (SEB ja NEB) mahdollinen keskinäinen tummuusero. Tämänkin havaintokauden aikana SEB eli aiempien vuosien tapaan tummentuen ja vaalentuen, erottuen toisinaan hyvinkin huonosti.

Havaintokauden alussa Eteläinen ekvaattorivyö erottui selvästi, mutta syyskuun ja lokakuun taitteessa se oli huomaamattomampi.

Syyskuun lopulla otetuissa valokuvissa (mm. Antti Paaso 30.9.2022, kuva 5) SEB oli varsin haalea, samoin Jerry Jantusen havainnossa 2.10.2022 (kuva 7). Visuaalisesti havaittuna Eteläinen ekvaattorivyö erottui ainoastaan reunan kapeana viiruna, Jupiterin muun eteläpuoliskon näkyessä tasaisen harmaana (Wirtanen 4.10., kuva 6).

SEBin normaaliin vaihteluun kuuluu myös sen näkyminen toisinaan kaksiosaisena.

SEBin ollessa haarautunut eteläistä haaraa kutsutaan nimellä SEBs ja pohjoista SEBn ja vaalea vyöhyke niiden välissä kantaa nimeä SEBZ (Eteläisen ekvaattorivyön vyöhyke). Tämä jakautuminen haaroihin näkyy parhaiten Suuren punaisen pilkun edellä vyön ollessa pilkun jälkeen kuitenkin taas yhtenäinen (kuva 4, kuva 15). Parhaiten SEBin haarautuminen oli nähtävillä kauden alkupuolella elo- ja syyskuussa.

Myös SEBin haalistuessa lähes näkymättömäksi juuri pohjoinen haara (SEBn) jää erottumaan heikosti (kuvat 5, 6 ja 7). Liittyykö tämä kenties vyön jakautumiseen? Kenties ensi kaudella tästä saa enemmän materiaalia tutkittavaksi, joten toivottavasti saamme runsaasti havaintoja sekä SEBin haalenemisesta ja sen jakautumisesta.

Kuva 7. Jupiter 2.10.2022 klo 01.08. CM I = 25°, CM II = 321°, CM III = 252,5°. SCT203/2000, Vari-Extender 3×, ADC, IR-poistosuodatin. Kuvaan on merkitty Suuri punainen pilkku (GRS), muita pilkkuja sekä kuut. Kuva: Jerry Jantunen.

Jo 12. lokakuuta tehdyissä havainnoissa SEB kuitenkin havaittiin jälleen tummempana (kuvat 8, 9 ja 10). Lasse Ekblomin kuvassa kello 22.39 (kuva 8) nähdään eteläinen ekvaattorivyö varsin leveänä. Kuvassa mukana olevat kuut ovat Ganymedes, Europa ja Io. Tapio Lahtisen kello 21.10–23.10 tehdyssä animaatiossa (kuva 9) nähdään myös Europa- ja Io-kuiden liike kahden tunnin aikana.

Visuaalihavainnossa Juha Ojanperä totesi Eteläisen ekvaattorivyön näkyneen “ihan hyvin” verrattuna aikaisempiin havaintokertoihin (kuva 10). Myös Wirtasen havainnossa 21.10. (kuva 11) SEB oli kutakuinkin yhtä tumma NEB:nkanssa toisin kuin edellisellä havaintokerralla. SEB oli selvästi tummentunut ennalleen.

Kuva 8. Jupiter 12.10.2022 klo 22.39. CM I = 232°, CM II = 85°, CM III = 19,5°. SCT280/2800, ASI224MC (RGB), Neptune-C II (IR), IR-Pass 685 nm. Kuva: Lasse Ekblom.

Kuva 9. Jupiter 12.10.2022 klo 21.10–23.10. SCT203/2000, 1.5× Barlow, IR pro -suodin, ASL224MC. Animaatio: Tapio Lahtinen.

Vaaleat ovaalit ja Pieni punainen pilkku

Suuren punaisen pilkun lisäksi Jupiterissa on myös Pieni punainen pilkku, lempinimeltään Red Jr. Virallisesti tämä yksityiskohta tunnetaan ovaalina BA. Sitä on saattanut seurata Jupiterissa vuosituhannen vaihteesta saakka.Alkujaan kohde on syntynyt kolmen hyvin pitkäaikaisen 1900-luvulla näkyneen ovaalin, BC:n, DE:n ja FA:n, yhdistyessä ensin kahdeksi ja sitten yhdeksi.  Pieneksi punaiseksi pilkuksi sitä alettiin kutsua vuonna 2006 ovaalin muuttuessa värisävyltään selvästi punaiseksi Suuren punaisen pilkun tapaan

Sittemmin ovaali BA on jälleen vaalentunut eikä ole kilpaillut värisävyllä kuuluisan isoveljensä kanssa tähän mennessä. BA on kuitenkin säännöllisen tarkkailun kohteena.

Kuluneella havaintokaudella pilkku ei kuitenkaan punastellut, vaikka loppukesällä se oli saanut jonkin verran väriä pintaansa. Tämän huomaa Antti Taskisen havainnosta 17. elokuuta kello 2.30 (kuva 12). Kuvassa erottuu erinomaisesti myös NEB:n yksityiskohtia, kuten siltoja ja pilkkuja.

Sittemmin ovaali ainakin jonkin verran vaaleni, jonka voi huomata Jerry Jantusen valokuvista 12.9. (kuva 14) ja 18.11. (kuva 13).

Kuva 12. Jupiter 17.8.2022 klo 2.30. CM I = 6°, CM II = 292°, CM III = 211,5°. SCT279/2800, TeleVue 2,5×Powermate, ADC-dispersiokorjain, Baader UV/IR-cut-suodin, ZWO ASI224MC. Kuva: Antti Taskinen.

Kuva 13. Jupiter 18.11.2022 klo 20.56. CM I = 290°, CM II = 220°, CM III = 165°. SCT203/2000, Vari-Extender 3×, ADC, IR-poistosuodatin, ASI482MC. Kuva: Jerry Jantunen.

Ovaali BA:n lisäksi muistakin tunnetuista täplistä saatiin havaintoja. Esimerkiksi Jantusen havainnosta 12. syyskuuta (kuva 14) erottuu BA:n lisäksi myös ovaalit A6 sekä WS6. WS tarkoittaa vaaleaa myrskyä (White Storm).

Kuva 14. Jupiter 12.9.2022 klo 2.17. CM I = 147°, CM II = 235°, CM III = 161°. SCT279/2800, Vari-Extender 3×, ADC, IR-poistosuodatin, ASI482MC. Kuva: Jerry Jantunen.

Elokuun puolivälissä Suuri punainen pilkku oli saanut naapureikseen kaksi vaaleaa pilkkua (kuva 15). Nämä kohteet ovat nimeltään A1 ja STZ-AWO. Lyhennehirviö muodostuu sen sijainnista Eteläisellä lauhkealla vyöhykkeellä (STZ) sijaitsevasta antisyklonisesta vaaleasta ovaalista (Anticyclonic White Oval, AWO). Pilkut erottuvat myös animaatiossa 20. elokuuta (kuva 4).

Kuva 15. Jupiter 17.8.2022 klo 4.15. CM I = 70°, CM II = 355°, CM III = 275°. SCT279/2800, TeleVue 2,5×Powermate, ADC-dispersiokorjain, Baader UV/IR-cut-suodin, ZWO ASI224MC. Kuva: Antti Taskinen.

Nämäkin ovaalit liikkuvat Jupiterin tuulten ja ilmavirtausten mukana eivätkä olleet yhtä hienosti Suuren punaisen pilkun vierustovereina enää myöhemmin. A1 ja STZ-AWO erottuvatkin Jerry Jantusen kuvassa 2.10. (kuva 7) etäämmällä pilkusta (GRS).

Suuri punainen pilkku

Suuren punaisen pilkun kanssa ei saatu suuria yllätyksiä. Varsin monessa havainnossa se on näkyvissä: Jupiter tunnetusti pyörii ja pilkku sen mukana, joten se ei ole aina kaukoputkeen katsottaessa meille näkyvällä puolella havaitsijan ilona. Visuaalisissa havainnoissa pilkku erottui menneellä kaudella varsin haaleana, valokuvissa se on erottunut selvemmin.

Suuren punaisen pilkun pituusaste vaihtelee hieman Systeemi II:n mukana ja tätä pituusasteen muuttumista kauden havainnoista saikin mitattua. [1]

Kaaviossa (kuva 16) on havaintokaudelta tehtyjä mittauksia sekä Suuren punaisen pilkun etu- ja takareunasta (punaiset pisteet) että Punaisen pilkun kolon (GRSH, Great Red Spot Hollow) ulkopuolella olevasta tummasta reunuksesta (mustat pisteet).

Kuva 16. Suuren punaisen pilkun sekä punaisen pilkun kolon reunuksen etu- ja takareunan pituusastevaihtelut (Systeemi II) kauden aikana. Kaavio: Veikko Mäkelä.

Monissa visuaalisen kaistan kuvissa vain reunuksen takareuna havaittavissa, etureuna ei näy. Reunuksen ylä- ja alaosat yhtyvät suoraan kahtia jakautuneen SEB:n osiin ilman että Punaisen pilkun kolon ympärille muodostuisi etupuolelle yhtenäinen reunus. Yllättäen kuitenkin etureuna erottuu samaan joissakin aikaan infrapunakuvissa (kuva 17).

Kuva 17. Jupiter 10.8.2022 klo 3.30–3.45 sekä infrapunassa (vasemmalla) että näkyvässä valossa kuvattuna (oikealla). SCT203/2032. Baader 685 nm IR-pass-suodin, ZWO ASI290MM (infrapunakuva) ja SCT203/2032. ZWO ADC -dispersiokorjain, Baader UV/IR-cut-suodin, ZWO ASI224MC (näyvä valo). Kuva: Antti Taskinen.

Suuren punaisen pilkun koko vaihtelee myös jonkin verran, mutta kauden suomalaishavainnoissa ei ollut nähtävissä havaittavaa muutosta koon suhteen. Visuaalisissa havainnoissa pilkku erottui varsin haaleana, valokuvissa se on erottunut selvemmin.

Vastaavanlaista seurantaa voidaan tehdä muidenkin tunnettujen pilkkujen, kuten ovaali BA:n suhteen, mutta kuluneella kaudella siihen ei ollut riittävää havaintomäärää.

Jupiter-kausi jatkuu

Kulunut kausi oli loistavaa harjoittelua tulevia vuosia varten. Jupiter tulee olemaan korkealla taivaalla nyt usean vuoden ajan.

Muuttuuko BA-ovaalin väri? Entä kuinka muiden havaittujen ovaalien pituusasteet muuttuvat? Jatkaako SEB elämistään ? Entä, onko Suuri punainen pilkku muuttumassa tai tummenemassa merkittävästi?

Jupiterin kuista saatiin myös runsaasti havaintoja. Vaan näemmekö niiden liikkeestä tai peittymisestä planeetan taakse animaation?

Kenties näihin kysymyksiin saamme vastauksen tulevalla havaintokaudella, kun Jupiter nousee aamutaivaalle kesällä ja havaintoaikaa tulee olemaan pitkälle ensi vuoden puolelle. Oppositio Jupiterilla on 3. marraskuuta ja korkeus eteläisessä Suomessa on parhaimmillaan yli 43°. Taulukkotietoja niitä haluaville löytää mm. Tähdet 2023 -vuosikirjasta.

Havaintojen raportoinnista

Havaintojen raportoinnissa Taivaanvahtiin kannattaa kiinnittää huomiota kellonaikojen täsmällisyyteen.

Jupiter pyörii varsin vinhaa vauhtia ja mittauksissa kymmenenkin minuutin epätarkkuudella on merkitystä. Taivaanvahtiin voi toki merkitä pitkiäkin havaintojaksoja sekä useita kuvia saman raportin alle, mutta yksittäisten kuvien tai esim. videopätkän keskiaika ja pituus olisi syytä ilmoittaa tekstissä tai lisätiedoissa. Se helpottaa havaintojen käsittelyä merkittävästi. Kannattaa myös tarkastaa, että tietokoneen kello kirjaa havaintoihin täsmällisen aikaleiman.

Toivotamme havaintointoa ja menestystä seuraavallekin kaudelle.

Havaitsijat kaudella 2022–2023

Havaitsija         lkm.   valokuva  piirros

Ekblom, Lasse       9         x
Ford, Patrick       1         x
Haavisto, Ari       5         x
Ihalainen, Tauno    1         x
Jantunen, Jerry     7         x
Kankaanpää, Jari    3         x
Kantola, Timo       1         x
Karjalainen, Aki    2         x
Kuossari, Petri     1         x
Kurri, Tomi         1         x
Kuure, Kari         1         x
Lahtinen, Tapio     6         x
Ojanperä, Juha      6                   x
Paaso, Antti        1         x
Pyysalo, Heikki     2         x
Talvio, Riku        1         x
Taskinen, Antti     7         x
Turdén, Mika        1         x
Vastamäki, Rainer   1         x
Vauhkonen, Vesa     4         x
Wirtanen, Paula     7                   x

Lisäksi havaintoja Jupiterin kuista tekivät Sakari Ekko, Kari Hassinen, Antti Lampio, Minna Maansalo, Jani Päiväniemi, Tuomas Salo, Teemu Syväjärvi sekä Aino Uotila.

Linkkejä

Kauden Jupiter-havainnot Taivaanvahdissa
Jupiter. Kuu ja planeetat -harratusryhmä, Ursa.
Avaruus.fi-foorumi > Jupiter
Wirtanen, P.C. & Mäkelä, V., 2022. Jupiter – raitoja ja täpliä. Zeniitti 3/2022.

Huomiot

[1] Systeemi II tarkoittaa yli yhdeksän leveysastetta kauempana ekvaattorilta sijaitsevien pilvien pyörimisaikaa, joka on hieman ekvaattorialuetta pidempi, 9 tuntia, 55 minuuttia ja 41 sekuntia.

Ekvaattorialue tunnetaan nimellä Systeemi I ja sen pyörimisaika on 9 tuntia, 50 minuuttia ja 30 sekuntia.

Author

Kuu ja planeetat -harrastusryhmä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *