Zeniitti

Tähtiharrastuksen verkkolehti

Kauden DS-kohde: Kissansilmäsumu ja Pöllösumu

Jaakko Saloranta:

Tästä Zeniitin numerosta käynnistyy uusi syvän taivaan harrastajille suunnattu artikkelisarja, ‘kauden DS -kohde’. Artikkelisarjassa esitellään neljä kertaa vuodessa syvän taivaan kohteita harrastajan näkökulmasta. Esiteltävät kohteet valitaan Avaruus.fi-foorumin äänestyksessä. Ensimmäisiksi esiteltäviksi kohteiksi äänestettiin Kissansilmäsumu (NGC 6543) ja Pöllösumu (M97). Vaikka kesä merkitseekin pakollista taukoa syvän taivaan harrastajalle, voi uuden havaintokauden suunnittelua aloittaa jo kesällä. Tämä artikkeli toimikoon innoituksena ja inspiraationa seuraavaa havaintokautta varten!

NGC 6543 – Kissansilmäsumu (Cat’s eye nebula)

NGC 6543 on tähtitaivaan viidenneksi kirkkain planetaarinen sumu visuaalisen magnitudin ollessa 8,1. Kohde on sirkumpolaarinen ja nousee Suomesta parhaimmillaan jopa yli 80 asteen korkeudelle.

Sijaintinsa puolesta sumu on kohtalaisen helppo löytää ja se näkyy jo pienelläkin kiikarilla.

Kaukoputkella ja pienellä suurennuksella NGC 6543 hukkuu helposti näkökentän muihin tähtiin, mutta etsinnässä auttaa kohteen luoteispuolelta löytyvä magnitudin 9 tähti TYC 4212-20-1 (PPM 20675). Välimatkaa parilla on 2,6 kaariminuuttia ja pienellä suurennoksella kaksikko näyttää lähinnä kaksoistähdeltä. Tunnistamiseen kannattaa käyttää apuna tuttua blinkkausta tai suoraan suurempaa suurennusta. Kooltaan planetaarinen sumu on 48” x 38” ja sen elliptisyys tulee näkyviin jo keskikokoisella suurennuksella. Havaitsijasta riippuen kohde nähdään joko sinertävänä tai vihertävänä.

Kohteen hennot yksityiskohdat ovat haastavia ainakin keskikokoisilla kaukoputkilla. Hyvissä olosuhteissa ja pienoisella kärsivällisyydellä erottuu rengasrakenne ja hieman kirkkauden vaihtelua tummemman keskustan ympärillä. Toisinaan olen nähnyt kärjissä myös terävät kirkastumat. Tärkeintä on käyttää paljon aikaa yksityiskohtien näkemiseen ja tehdä mahdollisimman tarkka piirros näkemästään. Jälkeenpäin saavutusta on helppo verrata vaikkapa valokuvaan.

NGC 6543:n keskustähti on kirkas: 11,4 magnitudia. Harmittavan usein tähti kuitenkin hukkuu kirkkaan planetaarisen sisuksiin. Deep Sky Archiven 22 piirroksesta vain viidessä näkyy keskustähti. Planetaarisen keskustähden näkymistä voi huonontaa havaitsemalla kohdetta astronomisen hämärän aikana. Oikein ajoitettuna keskustähti voi näkyä jopa helpommin kuin pimeän aikana. Toinen apukeino on käyttää hyvin suurta suurennusta.

Kissansilmäsumun kirkasta keskustaa ympäröi himmeä ulompi halo, joka on muodoltaan lähes pyöreä ja kooltaan ainakin 5 kaariminuuttia. Ulomman halon kirkkain kirkastuma on saanut IC-designaation 4667. Tämä sumun kirkastuma on helppo löytää itse sumun ja 9 magnitudin välistä, mutta usein vaikea havaittava. Olen aavistanut ulomman halon 20-senttisellä putkella ja 133-kertaisella suurennuksella (18’) OIII-suotimen kanssa. IC 4677 näkyy vaivoin olosuhteiden ollessa erinomaiset. Aikaisemmin kirkastuma oli luetteloitu galaksiksi, joka selittää MCG-luettelon designaation (MCG+11-22-017).

Magnitudin 13 galaksi NGC 6552 näkyy Kissansilmäsumusta 9 kaariminuuttia itään. 20-senttisellä kaukoputkella galaksi näkyy vain vaivoin elliptisenä hehkuna 200-kertaisella suurennuksella. Entä kuka keksi kohteen veikeän lempinimen? Tarkkaa tietoa ei ole, mutta Kissansilmäsumu-nimeä käytti ainakin jo Tom Reiland Astronomy-lehdessä vuonna 1977.

Kissansilmäsumu NGC 6543. Kuvassa näkyvät hyvin sekä sumun sisemmät- että ulommat osat. Kuva: Jouni Raunio.

Kissansilmäsumu NGC 6543. Kuvassa näkyvät hyvin sekä sumun sisemmät- että ulommat osat. Kuva: Jouni Raunio.

Iiro Sairasen piirros Kissansilmäsumusta 300/1500mm Newtonilla, suurennus 600x.

Iiro Sairasen piirros Kissansilmäsumusta 300/1500mm Newtonilla, suurennus 600×.

Messier 97 – Pöllösumu (Owl nebula)

Kevättalvella Otavan ollessa korkealla myös M97 nousee yli 80 asteen korkeudelle Suomesta. Pöllösumu on Messierin luettelon kahdeksanneksi himmein kohde. Suuresta koosta johtuen kohteen pintakirkkaus on matala ja sumua pidetään usein yhtenä vaikeimmista Messierin kohteista. Erinomaisissa olosuhteissa sumun magnitudin 9,9 pyöreä halo näkyy kuitenkin jo vähänkin suuremmilla kiikareilla. Muodoltaan M97 on lähes pyöreä 3,4 kaariminuutin kokoinen pallo. Lempinimensä kohde on saanut tummista silmälaikuistaan eli kahdesta tummemmasta alueesta lähellä keskustaa.

Suurilla kaukoputkilla kohde rupeaa muistuttamaan jo reikäjuustoa tummempien alueiden lisääntyessä kohteen halossa. Huomiota herättävin tummista alueista pöllön silmien lisäksi on pohjoisreunalla oleva soikea läikkä. Kooltaan yksityiskohta on noin 23” x 12” ja läikän näkemiseen tarvitaan ainakin 30-senttinen kaukoputki.

Keskustähteä ympäröivä alue – tai pöllön nokka – näyttää usein aavistuksen verran muuta sumua kirkkaammalta. Keskustähti on verrattain kirkas: magnitudia 14,4. Sumun sisällä, keskustähdestä etelään on kaksi himmeämpää magnitudin 16,7 tähteä, joiden näkemiseen tarvitaan suuri kaukoputki.

Ronald Stoyan ja kumppanit mainitsevat kirjassaan “Atlas of the Messier objects” (2006), etteivät visuaalihavaitsijat ole maininneet nähneensä kahta himmeämpää tähteä kohteen sisältä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa sillä jo usein hilpeyttä aiheuttavassa Lordi Rossen piirroksessa M97:stä vuodelta 1848 näkyy toinen tähti sumun seassa. Todellisuudessa piirros on varsin tarkka ja paikkansa pitävä vaikkakin Rosse näki kohteessa myös spiraalirakenteen. Lordi Rosse onnistui kuitenkin näkemään kaksi tummempaa aluetta pöllön silmien lisäksi, johon nykyhavaitsijat eivät ole pystyneet. Myös Iiro Sairanen on raportoinut nähneensä kolme tähteä sumun sisältä. Pitkään valotetuissa valokuvissa Pöllösumun sisältä voi laskea jopa 20 yksittäistä tähteä ja/tai galaksia.

Magnitudin 15 galaksi MCG +09-19-014 (PGC 34279) löytyy planetaarisesta vain 2 kaariminuuttia kaakkoon. Galaksi on helppo löytää aivan magnitudin 15,8 tähden kupeesta, mutta vaikea havaittava. 55-senttisellä kaukoputkella kohde näkyy marginaalisesti ilman yksityiskohtia suurella suurennuksella.

Toinen vieläkin haastavampi kohde löytyy M97 kupeesta. Erittäin himmeä magnitudin 18 kvasaari SDSS J111504.45+550143.6 löytyy 40 kaarisekuntia planetaarisesta koilliseen. Kvasaarin punasiirtymä on 1.19 (3C 273 = 0.158). Kohdetta tuskin on havaittu visuaalisesti.

Picture saved with settings embedded.

Messier 97 eli Pöllösumu Jarkko Suomisen kuvaamana.

Pöllösumu Jere Kahanpään piirtämänä. Käytössä Jerellä oli 205/1200mm Newton, suurennus 40x.

Pöllösumu Jere Kahanpään piirtämänä. Käytössä Jerellä oli 205/1200mm Newton, suurennus 40×.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *