Zeniitti

Tähtiharrastuksen verkkolehti

Auringonpimennys maaliskuussa 2015

Auringonpimennys maaliskuussa 2015

Juha Ojanperä:

Maaliskuun 20. päivä tapahtuu auringonpimennys, joka näkyy koko Suomen alueella osittaisena. Pimennys on siis havaittavissa kaikkialla maassamme, missä vain on riittävän selkeää pimennyksen aikana.

Pimennyksen näkyminen

Pimennys on Suomen alueella syvimmillään Kilpisjärvellä, missä Kuu peittää Auringosta 94%. Etelä-Suomessakin pimennys on varsin syvä, esimerkiksi Helsingissä Auringosta peittyy 82%. Pimennys näkyy täydellisenä vyöhykkeellä, joka kulkee Jäämerellä ja Pohjoisella Atlantilla. Ainoat maa-alueet, josta täydellisen pimennyksen voi havaita, ovat Huippuvuoret ja Färsaaret. Muutoin täydellisyysvyöhyke kulkee merialueella. Suomesta käsin pimennys on hyvin havaittavissa alusta loppuun. Seuraava osittainen auringonpimennys Suomessa tapahtuu vasta vuonna 2018, joten tätä pimennystä kannattaa ilman muuta yrittää havaita!

Taulukko 1. Pimennyksen näkymistiedot eri paikkakunnilla.

Taulukko 1. Pimennyksen näkymistiedot eri paikkakunnilla.

Kuva 1. Pimennyksen täydellisyysvyöhykkeen sijainti.

Kuva 1. Pimennyksen täydellisyysvyöhykkeen sijainti. Kuva: Juha Ojanperä/Skymap pro 9.

Pimennyksen turvallinen havaitseminen

Pimennyksen havaitsemiseksi Auringon sokaisevan kirkas valo on peitettävä asianmukaisella ja turvallisella suotimella. Tällöin pimennystä voi seurata turvallisesti joko paljain silmin, kiikareilla tai kaukoputkella tai valokuvaamalla. Edullisen ja turvallisen aurinkosuotimen voi tehdä esimerkiksi AstroSolar -kalvosta. Ohjeet yksinkertaisen aurinkosuotimen tekemiseen voit lukea Juha Ojanperän artikkelista. Aurinkoa ei saa katsoa paljain silmin, eikä kaukoputkea saa suunnata kohti Aurinkoa ilman asianmukaista aurinkosuodinta! Riskinä on sokeutuminen tai pysyvä silmävamma!

Toinen turvallinen tapa auringonpimennyksen havaitsemiseen on projisointimenetelmä. Tässä menetelmässä Auringon kuvajainen heijastetaan jollekin tasaiselle pinnalle, josta Auringon kuva erottuu hyvin. Projisointia varten kannattaa askarrella esimerkiksi pahvista laatikko, jonne Auringon kuva projisoidaan. Laatikossa täytyy olla kiinnitysmekanismi kaukoputken okulaaripäähän. Kiinnitysmekanismiksi käy napakka reikä laatikon kyljessä. Laatikko asetetaan tästä reiästä kaukoputken okulaaripäähän siten, että laatikko pysyy varmasti paikoillaan. Laatikossa täytyy myös olla aukko, josta Auringon kuvaa katsellaan. Kun Auringon kuva projisoidaan laatikon pohjalle, erottuu Auringon kuva paremmin kuin jos se projisoitaisiin vain esimerkiksi jollekin pahvin- tai paperinpalalle. Auringonpimennystä seurataan tällöin laatikossa olevasta aukosta katsomalla. Aukon on syytä olla riittävän iso, jotta Auringon kuvaa pystyy helposti katsomaan. Eräs menetelmä Auringon projisoimiselle kiikareiden avulla on esitelty Ursan nettisivuilla.

Pimennyksen turvallinen valokuvaaminen

Pimennystä voi valokuvata järjestelmäkameralla, johon on kiinnitetty riittävän pitkäpolttovälinen objektiivi. Aurinkosuodin kannattaa tehdä objektiiville sopivaksi. Kameran rungon voi myös kiinnittää kaukoputkeen, jolloin itse kaukoputki toimii ikäänkuin objektiivina. Jotta kameran voisi kiinnittää kaukoputkeen, tarvitaan niin sanottu soviterengas. Soviterenkaat ovat merkkikohtaisia, joten soviterengasta hankkiessa on syytä kiinnittää huomiota siihen, että hankit juuri sinun käyttämääsi kameraan sopivan soviterenkaan. Kaukoputken okulaaripäässä täytyy myös olla soviterenkaan kiinnittämiseen soveltuva holkki.

Jotta pimennystä voisi havaita kaukoputkella, Aurinko pitää myös etsiä kaukoputken kuvakenttään. Tässäkään vaiheessa ei pidä mennä kurkistamaan etsinputkeen, vaan Aurinko etsitään etsinputken varjon ja Auringon kuvajaisen avulla. Ensin kaukoputki suunnataan summittaisesti kohti Aurinkoa. Tämän jälkeen tuodaan esimerkiksi jokin pahvinpala etsinputken taakse ja aletaan liikutella kaukoputkea rektaskensio- ja deklinaatioakseleiden ympäri. Jossain vaiheessa Auringon kuvajaisen pitäisi ilmestyä pahvinpalalle. Aurinko on kaukoputken näkökentässä (olettaen, että etsinputki on suunnattu oikein), kun etsinputken varjo on pienimmillään, ja Auringon kuvajainen ilmestyy varjon keskelle. Tämän jälkeen tarkistetaan okulaarista, että Aurinko on todella kuvakentän keskellä. Tässä vaiheessa otetaan okulaari pois, ja laitetaan kamera kiinni kaukoputkeen. Tämän jälkeen kamera kannattaa asettaa live view -tilaan, ja hienosäätää Aurinko kuvakentän keskelle rektaskensio- ja deklinaatioakseleita kääntelemällä. Tämän jälkeen asetetaan kameran valotusaika sopivaksi niin, että Aurinko ei alivalotu, mutta ei myöskään toisaalta “pala puhki”. Mikäli kaukoputkessa ei ole seurantaa, joutuu kaukoputkea jatkuvasti kääntämään rektaskensioakselin ympäri ja rektaskensio- ja deklinaatioakseleiden ympäri, mikäli kaukoputkelle ei ole tehty napasuuntausta. Näillä toimenpiteillä kaukoputki ja kamera ovat valmiit pimennyksen kuvaamista varten.

Mikäli järjestelmäkameraa ei ole käsillä, pimennystä voi valokuvata myös esimerkiksi pokkari- tai kännykkäkameralla kaukoputken läpi niin sanotulla digiscoping-menetelmällä. Digiscoping -menetelmässä kuva otetaan suoraan kaukoputken läpi pokkari- tai kännykkäkameralla.

Vuoden 2011 osittainen auringonpimennys kuvattuna Utsjoella digiscoping -menetelmällä kaukoputken läpi. Kuva: Juha Ojanperä.

Kuva 2. Vuoden 2011 osittainen auringonpimennys kuvattuna Utsjoella digiscoping-menetelmällä kaukoputken läpi. Kuva: Juha Ojanperä.

1 comment

Leave a Reply to Samu Jerkku Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *