Venuksen ylikulut vuodesta 1631 vuoteen 2012
Nick Lomb: Transit of Venus. 1631 to the Present. NewSouth Publishing, Sydney, Australia, 2011. 228 sivua. Sidottu. Irrallinen kansipaperi. ISBN-13: 9 781 74223 269 0.
Tässä Australiassa ilmestyneessä Venuksen ylikulkuja käsittelevässä kirjassa on osat Johdanto, Sanasto, Kirjallisuusviitteet, Kiitokset ja Hakemisto sekä seitsemää ylikulkua käsittelevää lukua.
Johdanto kertoo lyhyesti, miksi Venuksen ylikulkujen havaitseminen on ollut tärkeää. Sanasto antaa kahdella sivulla selitykset 48 käsitteelle. Mukana on mm. merenkulkuun liittyviä termejä. Kirjallisuusviitteet ohjaavat lukijan kirjan eri osiin liittyvien teosten pariin. Suuri osa teoksista on niin vanhoja, että ne eivät ole tavallisten lukijoiden saavutettavissa. 36 kirjaa ilmestyi ennen 1900-lukua. Kiitokset kertovat tavanomaiseen tapaan, ketkä henkilöt ovat edistäneet kirjan syntyä. Perinteiden mukaisesti tekijä kiittää viimeisenä vaimoaan Madeleinea hänen antamastaan pettämättömästä tuesta aineiston keruun ja kirjan kirjoittamisen aikana.
Kansipaperin etusivun kuva esittää tyyliteltynä lentokoneen taakseen jättämää vanaa Auringon kiekon edessä. Venus on sijoitettu mustana ympyränä vanan päähän. Kuva alkaa kansipaperin takasivulta. Muu osa kansipaperista kertoo lyhyesti, mitä kirjassa on sekä mainitsee muita Nick Lombin teoksia. Takasivulla on kolmen arviointia kirjasta.
Kirjan keskiosa kertoo vajaalla 180 sivulla 1600-luvulta alkaen havaituista Venuksen ylikuluista. Ensimmäinen luku kertoo nykyisen Livenpoolen lähellä asuneesta Jeremiah Horrocksista ja hänen vuonna 1639 havaitsemastaan Venuksen ylikulusta. Hänen havaintonsa on talletettu Much Hoolen kirkon lasimaalaukseen.
Seuraavalla vuosisadalla ylikulkujen havaitsijoiden määrä moninkertaistui. Useat havaitsijaryhmät matkasivat Euroopasta kaukomaille. Havaintomenetelmien kehitykseen vaikuttivat suuresti Edmund Halley ja Joseph-Nicolas Delisle. Kuuluisimpia havaitsijoita olivat Charles Mason, Jeremiah Dixon, Guillaume Le Gentil, Abbe Chappe d’Auteroche ja kapteeni James Cook.
Kirjan laajin luku kertoo vuosien 1874 ja 1882 ylikulkujen havaitsijoista. Höyrylaivat ja Suezin kanavan valmistuminen lyhensivät kaukomaille matkaamiseen tarvittavaa aikaa. Luvun 59 sivua kertovat havaitsemisista uusilla laitteilla. Valokuvaus tuli käyttöön uutena havaintomenetelmänä. Kaukoputketkin kehittyivät suuresti.
Vuoden 2004 ylikulkua kuvavaan lukuun sisältyy lukuisia luotainten ottamia kuvia. Luvun ensimmäisellä aukemalla on Geoff Wyattin Sydneyn observatoriossa vedyn H-alfa-viivan valossa ottama valokuva, jossa Venus näkyy hyvin lähellä Auringon reunaa. Useat kuvat ovat peräisin Magellan-luotaimesta.
Viimeinen luku antaa havainto-ohjeita tänä vuonna näkyneen ylikulun havaitsijoille. Tapahtuma-aikataulukko antaa ylikulun alkamis- ja päättymisajat usealle paikkakunnalle Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Aasiassa. Helsinkikin on yhtenä taulukon paikkakunnista.
Kirjan hyviin ominaisuuksiin voidaan lukea runsas kuvitus. Etenkin 1800-luvulla havaintoja tehneistä, heidän havaintopaikoistaan, havaintovälineistään ja tuloksistaan on runsaasti kuvia.
Kirja on sovelias ylikuluista kiinnostuneiden kirjahyllyyn, josta sen voi aika-ajoin ottaa selattavaksi, vaikka ylikulut ovat tauonneet 105 vuoden ajaksi.