Tähtihyppelyä Kuun pinnalla
Lambert Spix ja Frank Gasparini: Der Mondhopper. 20 Mondtouren für Hobby-Astronomen. 1. Auflage. 2011, Oculum-Verlag GmbH. Nidottu. 224 sivua. ISBN-13: 978-3-938469-54-5.
Kirja alkaa yhden sivun mittaisella esipuheella, jossa tekijät kertovat yleisesti Kuun havaitsemisesta. Neljäsosan sivusta vie iltahärämässä kuvattu kapea Kuun sirppi sekä maatamo maiseman osana.
Muu sisältö alkaa 22 sivun mittaisella selostuksella erilaisista kaukoputkista ja okulaareista. Esiteltäviin kaukoputkityyppeihin kuuluvat mm. Newton-, Schiefspiegler- ja Schmidt-Cassegrain-kaukoputket. Lyhyt taulukko plus- ja miinusmerkkien kera selvittää kunkin kaukoputkityypin hyvät ja huonot piirteet. Okulaarien esittelyyn kuluu runsaat viisi sivua. Esiteltävät okulaarityypit ovar monosentrinen, ortoskooppinen, Plöss-okulaari, laajakulmaokulaari ja zoom-okulaari. Kuvailuja selventäviä taulukoita on kaksi kappaletta.
Kuun havaitsemiseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. Kuun vaihe, terminaattori, libraatio, kolongitudi ja kuvan asento. Libraation merkitys selviää kolmella sivulla, joilla on neljä piirrosta. Kolongitudin merkitys ja määritelmä selviää yhdellä sivulla ja yhdellä kaaviokuvalla. Kaukoputkessa näkyvän kuvan asento riippuu kaukoputkityypin lisäksi mahdollisen zeniittiprisman käytöstä.
Kuun havaitsija tarvitsee kuukartan joko painettuna tai tietokonekarttana. Paperikarttojen klassikkona on Prahan Planetaarion johtajan Antoniin Rüklin laatima Kuukartasto. Kartasto perustuu piirrettyyn 1448 mm:n läpimittaiseen karttaan, jonka mittakaava on 1:2 400 000. Karttalehtiä on 76 kappaletta. Kartasto esittää Kuun koko näkyvän puolen sekä erilliskartoin libraatiovyöhykkeet.
Digitaalisia Kuun kartastoja on lukuisia. Niiden etuina paperikartastoon verrattuna ovat mahdollisuus käyttään kannettavalla tietokoneella olevaa kartastoa juuri havaintojen aikana. Esimerkkikuvaan on otettu ”Virtual Moon Atlas”-kartaston kuva koko Kuusta sekä Plato-kraatterin selitykset ja havainto-ohjeet.
Seuraava jakso esittelee Kuun erilaiset piirteet, kuten meret, ylämaat, kraatterit, vuoristot. Lyhytaikaisia ilmiöitäkään ei ole unohdettu.
Ilman dokumentaatio-jaksoa havaitseminen kadottaisi pian mielekkyytensä. 14 sivulla tekijät selvittävät millainen on havaintopäiväkirja, kuinka piirroksia tehdään sekä mitenkä valokuvia otetaan digitaalisella järjestelmäkameralla ja web-kameralla.
Kirjan nimeen sisältyneet ”hyppelyt” muodostavat 20 reittiä erilaisten kohteiden etsimiseen ja havaitsemiseen. Ensimmäinen retki esittelee Vaarojen meren, Mare Crisiumin ympäristöstä 13 kohdetta, ensimmäisenä Cleomedes-rengastasangon. Kuvaukseen kuuluu koko sivun mittainen valokuva Mare Crisiumin ympäristöstä. Erityiskohteet on merkitty sinipohjaisilla numeroilla ja nuolilla. Kirjaimin merkityt nuolet osoittavat Cleodedeen pikkukraattereihin. Cleomedeen kuvaukseen kuuluu kahdella sivulla 18 tekstiriviä sekä puolen sivun mittainen kuva ja selostus Cleomedeen yksityiskohdista.
Kirjan lopussa on yhteenvetona monisivuinen taulukko Kuun nimetyistä yksityiskohdista. Tietoina ovat nimen lisäksi piirteen tyyppi, sijainti, koko, korkeus sekä kohdetta käsittelevän retken numero.
Aivan kirjan lopussa ovat sanasto, kirjallisuusviitteet, kuvien lähteet ja tietoja kustantajasta.
Voin suositella kirjaa lämpimästi vakavasta havaitsemisesta kiinnotuneelle, jota saksan kieli ei häiritse.