Suurenmoinen ja inhottava tähtitieteilijä
James Lequeux: Le Verrier – Magnificent and Detestable Astronomer. Springer Science+Business Media, New York. 2012. Sidottu. xv+337 sivua. ISBN 978-1-4614-5564-6. eBook: ISBN 978-1-4614-5565-3.
James Lequeux toimi 37 vuoden ajan Pariisin yliopistossa, CalTechissa ja Astronomy & Astrophysics -lehden päätoimittajana. Nykyään hän kirjoittaa tähtitieteen historiaan liittyviä kirjoja. Hänen julkaistuja artikkeleitaan on yli 400 kappaletta.
Kirjan esipuheen laati vuonna 1954 syntynyt pitkään psykiatrina toiminut William Sheehan. Hänen teoksensa käsittelevät mm. Marsia, Venuksen ylikulkua sekä muuta tähtitieteen historiaa. Jotkut hänen Galileo Galilein elämästä kirjoittamansa lehtiartikkelit suututtivat voimakkaasti uskonnollisia lukijoita, joista osa uhkasi lopettaa lehden tilauksen.
Kirjan englanniksi kääntäneestä Bernard Sheehanista ei löytynyt tietoja.
Kirjassa on esipuhe, sisällysluettelo, kymmenen lukua, Le Verrierin elämästä ja töistä hänen elinaikanaan kertova liite, kirjallisuusviite sekä hakemisto.
Luvut ovat:
Hänen nuoruusvuotensa (1811-1845)
Neptunuksen löytyminen (1845-1846)
Siipien odottaminen (1847-1853)
Observatorio: Viimeinkin!
Diktaattori (1854-1870)
Putoaminen (1870-1872)
Toinen hallintokausi (1873-1877)
Pituuspiirit lennättimellä
Le Verrier ja meteorologia
Le Verrierin perintö
Esipuhe kuvailee aluksi Neptunuksen löytöajan, 1845-1846, tapahtumia eri puolilla maapalloa. Irlannissa Rossen Lordi havaitsi Pyörregalaksin M51 kierteishaarat ja hänen alustalaisensa kärsivät perunasadon epäonnistumisen seurauksena nälänhädästä. Englanti alkoi noudattaa Adam Smithin periaatteiden mukaista talouspolitiikkaa, Meksiko ja Yhdysvallat sotivat, valaista saatavan öljyn tuotanto saavutti Yhdysvalloissa huippunsa.
Se oli myös vuosi, jolloin viimeisen löydetyn suuren planeetan, Uranuksen kirjat saatiin kuntoon. Pian sattumalta vuonna 1781 tapahtuneen Uranuksen lköydön jälkeen tähtitieteilijät huomasivat, että planeetta poikkesi lasketulta radaltaan. Aurinkokunnan uloimman ovisyvennyksen löytölapsi osoittautui uppiniskaiseksi ja uhmakkaaksi. Se kieltäytyi noudattamasta tähtitieteilijöiden käskyjä. 1800-luvun alussa Uranus liikkui liian nopeasti, vuoden 1822 jälkeen liian hitaasti.
Kirjan ensimmäinen luku kertoo Urbain Jean-Joseph Le Verrierin nuoruusajasta ja hänen tieteellisen uransa alkuvaiheista. Hän syntyi Ranskan länsirannikolla Saint-Lon kaupungissa 11.3.1811 Louis-Baptiste Le Verrierin ja Marie-Jeanne-Josephine-Paulie de Baudren perheeseen. Le Verrier opiskeli matematiikkaa vuosina 1827-1830. Myöhemmin hän opiskeli kemiaa Louis Joseph Gay-Lussacin johdolla ja kirjoitti ensimmäiset artikkelinsa tupakkateollisuudelle tärkeistä fosforin, vedyn ja hapen välisistä reaktioista.
Runsaan 30 sivun mittainen toinen luku kertoo Neptunuksen löytämisestä. Luku alkaa Carl Bremikerin taivaan kartaston otteella, johon joku saksalainen (ehkä Johann-Gottfried Galle) oli merkinnyt Neptunuksen lasketun ja havaintun paikan sekä John Couch Adamsin laskeman paikan. Lasketun ja havaitun paikan välimatka oli noin aste. Adamsin paikka oli yli kolmen asteen päässä.
Uranuksen löytö sai aikaan vanhempien havaintojen läpikäynnin. Aikaisimman havainnon oli tehnyt John Flamsteed vuonna 1690. Muita varhaisia Uranuksen havaitsijoita olivat James Bradley, Tobias Mayer ja Charles Le Monnier. Pierre Simon de Laplace kehitti planeettojen keskinäisten häiriöiden laskemiseen tarvittavat matemaattiset menetelmät. Näiden avulla oli mahdollista laatia taulukkoja planeettojen paikoista eri ajanhetkinä. Tätä työtä johti Laplace itse. Jupiterin ja Saturnuksen taulukkojen laskeminen oli aika yksinkertaista. Uranuksen kohdalla työ tuotti vaikeuksia. Vaikka Alexis Bouvard otti huomioon muiden planeettojen aiheuttamat häiriöt, hän ei voinut laatia rataelementtejä, jotka vastaisivat onnistuneesti Uranuksen liikettä vuodesta 1690 lähtien.
Pariisin observatorion johtaja Francois Arago ei luottanut Eugene Bouvardin työn laatuun. Observatoriossa ei ollut muita tehtävään sopivia henkilöitä. Hän kääntyi matemaattisesti taitavan Le Verrierin puoleen. Le Verrier luopui komeettojen tutkinnasta ja omistautui Uranuksen liikkeiden tutkimiseen.
Myöhemmät luvut kertovat, kuinka Le Verrier edistyi urallaan ja päätyi Pariisin observatorion johtajaksi. Hänen johtamistapansa muuttui ajanoloon diktatuuriksi. Hän mm. pidätti avustavien henkilöiden palkkoja pitkältä ajalta. Seurauksena oli lopulta Le Verrierin erottaminen vuonna 1870. Hän pääsi uudestaan observatorion johtajaksi vuonna 1873.
Minulle täysin uusina Le Verrierin työn piirteinä olivat hänen yhteytensä pituuspiirien määrittämiseen lennättimen avulla sekä hänen työnsä meteorologian kehittämisessä. Lennätinlinjojen rakentaminen auttoi suuresti pituuspiirien määrittämistä. Kellonaika valitulla peruspisteellä saatiin siirrettyä useaan kaukaiseenkin paikkaan. Kolmiomittauksen tärkeyttä lennätin ei poistanut.
Sääennusteiden laadintaan ei riitä pelkästään ilmapuntari. Mitattavia suureita ovat paineen lisäksi lämpötila, ilman kosteus, sademäärä sekä tuulen nopeus ja suunta. Yhdellä paikalla tehtävät havainnot eivät ole hyödyllisä. Lennättimen avulla lukuisten havaintopaikkojen tiedot saatiin siirrettyä nopeasti käsittelykeskuksiin. Luvun kuvituksena on mm. lennättimen avulla tuotetun säälehtisen sivu sekä Euroopan kartta isobaareineen ja säätietoineen.
Kirjan lopussa ovat liite, kirjallisuusluettelo ja hakemisto. Liite esittää kolmella sivulla rinnakkain Le Verrierin elämän pääkohtia, hänen tieteelliseen uraansa liittyviä sekä tieteellisiä ja poliittisia tapahtumia. Kirjallisuusluettelo mainitsee tärkeimpiä Le Verrieriä koskevia kirjoja ja muita tekstejä sekä kirjan laatimisessa käytettyjä tärkeimpiä lähdeteoksia. Hakemistossa on mm. Le Verrieriin liittyviä henkilöitä.
Kirjan kuvituksena on suuri määrä aikakauden merkittävien henkilöiden muotokuvia. Lähes jokaisella sivulla on alaviitteitä, jotka joko viittaavat arkistotietoihin tai selvittävät asioita muutamalla rivillä.
Kävin kirjan lukemisen yhteydessä pikaisesti lävitse mm. kirjat Morton Grosser: The Discovery of Neptune, A. Pannekoek. A History of Astronomy ja Hannu Karttunen: Vanhin tiede, tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin. En löytänyt näistä tietoja Le Verrierin elämästä enkä hänen osuudestaan meteorologian kehittäjänä.
Kirja on merkittävä lisä tähtitieteen historian tutkimusta käsittelevien kirjojen joukkoon. Kovakantisen kirjan 139 euron hinta rajoittaa kirjan ostajien määrää. Sähköisen kirjan saa runsaalla sadalla eurolla.